Vapun hörökorvamuotia

Kerrankin olen tilanteessa, jossa mun ei tarvitse miettiä ei yhtikäs yhtään sitä, millaiset kuulokkeet tälle tulee. Shelttien kanssa on saanut joka kerta olla joko teippaamassa, liimaamassa tai valelemassa glyserolilla (10 vuotta sitten Ronjan korvien kanssa, oli sekin touhua :D ). Ja mikään kerta korvista ei ole tulleet ihan tasapainoisen kauniit. Islan korvat ovat lähellä, mutta jos tarkkaan katsoo, niin nehän ovat ihan himpun verran eri paria. Perfektionistini sisälläni itkee. Sitä yritettiin niiiin kovasti mutta ei. Ei ole helppoa. :D

Xeman vasen korva alkoi osoittaa kevenemisen merkkejä jo melkein pari viikkoa sitten. Kun pentu oli rentona, korvat oli identtisesti lupat. Mutta innostuessaan tosi kovasti (tai olleessaan hyvin epävarma), vasen korva alkoi keventyä. Välillä se oli jopa pystyssä minipieniä pätkiä. Sanoin Xemalle, että jos et tee yhtään mitään tuolle oikealle korvalle, niin saatat saada selkään. :D Vaikka tämän korvat saakin harottaa ja sojottaa ihan vapaasti mihin ilmansuuntaan tahansa, niin ihan täysin eriparia olevat korvat voisi aiheuttaa pientä itkua allekirjoittaneelle. Esteettisyys ennen kaikkea vai miten se nyt meni.. ;) 

Tällaisethan ne oli aikalailla tasan 2 viikkoa sitten

No ei, pikkulikan korvat saa kasvaa villinä ja vapaina. Ja salaa sitten toivoin, että ne eivät ole hirmuisen eriparia, kuten toinen pysty ja toinen luppa. Tosin mun parin viikon takaiset pelkoni taisi osoittautua turhiksi; viime viikon aikana myös oikea korva on alkanut keventyä ja sekin sojottaa välillä shelttimäisesti puolipystynä tai tilanteen vakavuudesta ( :D ) riippuen joko ihan reilusti pystyssä.

Tällä hetkellä "perustilassa" korvat taipuvat hiukan sivulle eli ovat himpun verran koholla tyvestä. Kuvasin Xemaa vappupäivän aamuna, ja ainakin tällä hetkellä vielä korvat on suhteellisen tasapainoiset penkun ollessa pihalla paikoillaan ja ei-niin-jännitynyt tai innostunut. 2 vuotta sitten kun mietiskelin bortsua omalle kohdalle, olisin hyväksynyt ihan täysin pystykorvaisen tai puolipystykorvaisen. Luppakorvainen tai juurikin sivulle päin harottavat korvat oli kauhistus. Ja nyt? Tykkään ihan valtavasti noista sivuttaishörökorvista. ♥ Niin sitä silmä tottuu, kun aikansa katselee muunlaisia korvia kuin shelttien (täydellisiä) puolipystykorvia.

Vähän meinaa vasen korva karata pystymmäksi ;)

Tosin vielä hauskemmat noi korvat on penkun innostuessa. Aikamoiset hörökorvat. En usko, että ne noin eriparihörökorviksi jää, mutta olispas huikeat! Persoonallisuutta kerrakseen. ♥ 

Rullahuuli :D

Hauska nähdä mihin nämä loppujen lopuksi asettuvat. Täysin luppia näistä tuskin tulee, kun kerta keventyvät jo noin hyvin. Tai niin no, mistäpäs mä sen tietäisin, ei mulla ole kokemusta bortsupennun korvista ja niiden kehityskaaresta. :D Mä nyt vertaan kokemuksiani shelttien korviin, jotka noin reippaasti keventyessään ei raskaiksi jäisi. 

Ja sitten otetaan vähän juoksuaskelta ilmeellä.. :D

Vappu meni muuten aika rauhallisissa tunnelmissa. Ajatuksena oli käydä keskustassa katselemassa vappuhumua ja ihmisvilinää. Niitä harvoja kertoja, kun torilla oikeasti tapahtuu jotain ja ihmisiä on enempi paikalla kuin kourallinen. Xema oli torilla kuin kotonaan. Alla oli muutama yksittäinen keskustakäynti ennen Vappua. Pentu käveli reippaasti ihmisten seassa, yritti parhaansa mukaan syödä kaiken maasta löytyvän (paperia, serpentiiniä, purkkaa..) ja viihtyi rapsuttelijoiden jaloissa. Nähtiin lastenrattaita, pyörätuoleja, lapsia, rollaattoreita ja ties mitä. Mikään ei hätkähdyttänyt. Meidän tavoite oli se, että Xema rentoutuisi ja väsyisi niin paljon, että nukahtaisi. Eipähän siihen mennyt kuin tunti ja pikkulikassa alkoi näkyä tyypillistä väsynyttä kiukkukohtauksen alkua. Penku sippasi syliin keskelle toria ja nukkui melkein reippaan tunnin mun ottaessa aurinkoa (vappusäähän oli mitä parhain; pilvettömältä taivaalta aurinkoa). Tavoite siis saavutettiin kirkkaasti. En olisi voinut tyytyväisempi olla. Reipas pikkupaimen. ♥

Sunnuntain kuvasaldon lempparit. On tuo koiralapsi vaan niin hirmuisen upea. ♥ 

Voi tuota nassua ♥