Hirmuisen hyvin sujunut pentukurssin kerta nro 2 takana. Siitäkin huolimatta, että Xema oli selvästi vähän väsynyt. Oltiin käyty aamusta hallilla ottamassa häkkitreenejä (ja siinä sivussa vähän leikkimässä ja ottamassa kontaktia tokokentällä), mutta se reissu venähtikin sitten odotettua pidemmäksi. Xema nimittäin ihan nukahti häkkiin, kun odotin sen rauhoittumista. Annoin sen nukkua reippaan puolisen tuntia, ennen kuin alettiin tekemään lähtöä. M&M:n aukesi siinä sitten sopivasti, ja koska aamu oli asiakkaiden osalta hyvin hiljainen, M:ltä liikeni aikaa kuulumisten vaihtoon. Pohdittiin valjasjuttuja, terveysjuttuja, lelujuttuja ja ties mitä. Reissu oli oikein onnistunut, lukuun ottamatta kahta Xeman tekemää vekkiä. Ensimmäinen tuli nenänvarteen mennessä. Bussi oli juuri tulossa pysäkille, ja nostin maassa tupakantumppia nahustavan pennun syliin. Se kiukutti aika kovasti koiralasta, ja sain hampaasta nenääni (tänk juu muru :D ). Astuin bussiin verta valuvan nenän kanssa, ei varmastikaan jäänyt huomaamatta, että otin osumaa. :D Kotiin tullessa odotettiin bussia pysäkillä ja Xema nahusti pikkuisia oksia odotellessaan. Pikkulikka sitten onnistui jumittamaan yhden palan hampaankoloon (mä ehdin jo pelätä, että se olisi jumissa nielussa..) ja siinä kun upotin omia sormia pennun suuhun sain hampaasta peukalooni. Onnistunutta toimintaa, eikös? :P Kasvattaja avuliaasti ehdotti, että olisikohan mun aika hankkia kypärä suojaksi, jotta naama pysyy ehjänä. Mä kyllä alan kovasti kallistua tämän puolelle. :D Sen verta on naamaparka saanut osumia ärsyyntyneeltä koiralapselta, että voisi kyllä olla suojus paikallaan.
Pentukurssi aloitettiin leikkimisellä ja luoksetuloilla. Kaikkien oli ollut tarkoitus ottaa mukaansa 2 samanlaista lelua, jotta voitaisiin harjoitella lelujen vaihtamista niillä pennuilla, joilla leikki lähtisi sujumaan. Mulla on kaksi samanlaista Skinneezin kettulelua, mutta ne ovat vielä inan liian pitkiä Xemalle. Pikkulikka kompastui kettuun yhdellä leikkikerralla, kun nouti heitettyä lelua. Tuskin on ongelma, kun penku kasvaa mutta nyt käytämme jotain vähän lyhyempää. Oltiin saatu pentupaketin mukana yksi fleecestä tehty lelu, joka oli ollut ihan suosikki jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Tein sitten eilen ennen kurssin alkua Xemalle kaapista löytyneistä fleecenpalasista samanlaiset lelut, mutta hiukan pidemmät. En ehtinyt testata, että leikkisikö penku niillä vai ei, vaan survaisin ne matkaan ja elin toivossa. :þ
Meitä ennen oli ollut pari pentua vuorossa ja Xema oli ollut jo niiden leikkimistä katsellessaan sitä mieltä, että hän tahtoo mukaan geimeihin ja heti. Varsinkin kun joku omistajista vingutti vinkuleluaan omalle pennulleen. Xema olisi ampunut rauhoittumisalustalta suoraan kaverin leluun kiinni (kovasti se yrittikin), jos vaan olisin pikkulikasta irti päästänyt. Omalla vuorollaan pikkulikka leikki hienosti ja aika raivokkaasti. Se otti hyvällä otteella kiinni lelusta ja kiskoi sitä ihan kunnolla. Sain kehotuksen ottaa toisen lelun heti esille, jotta saatiin kokeilla vaihtoja. Ei mitään ongelmia, Xema vaihtoi lelusta toiseen käskystä. Pirjo oli sitä mieltä, että nyt sitten vaan noutoa opettelemaan lelujen avulla, perusleikkiminen kerta sujui ilman ongelmia. Ja en yhtään epäillyt, etteikö leikkiminen olisi sujunut. Me ollaan leikitty paljon eri tilanteissa, niin eläinlääkärissä kuin kaupungissa ja agilitykisoissa. Eniten mä jännitin sitä, miten Xema ottaa vastaan lelun, jota ei ollut aiemmin nähnyt. Turhaa sitäkin jännitin, hyvin pikkulikka ampui leluun kiinni, kun se sen näkökenttään ilmestyi. Loppuun otettu luoksetulo oli vauhdikas, ei yhtään epäröivä. Xema ampaisi luokse, vaikka mitään lelua ei ollutkaan esille. Sekin taito siis hyvällä mallilla.
Pennut hajaantui luoksetulojen jälkeen pitkin hallia, ja jokainen tahollaan teki paikallaoloja. Tätä oltiin harjoiteltu kotona luvattoman vähän. Meillä on ongelmana se, että Xema meinaa lähteä mukaan heti, jos liikun edes pienen askeleenkaan. Harjoituksen puutetta siis. Se ymmärtää vapautus-käskyn, mutta maltti ei meinaa riittää paikallaoloon. Tein vain sitten jalan asettamisia taakse, ja painon siirtoja takana olevan jalan varaan. Pirjon mielestä fiksusti hoidettu, siitä ei ole enää pitkä matka kokonaiseen askeleeseen. Vinkiksi saatiin kokeilla harjoitusta, jossa koiran pitää ottaa katsekontaktia, vaikka nami on nenän edessä nyrkissä. Aluksi kädet sylissä ja sitten vaikeusastetta lisäten siten, että kädet sivuilla. Tämä oli meille jo tuttu harjoitus. Toinen vinkki oli namilautanen, joka on pentukurssin 5. kerran kotiläksynä. Eli opetetaan koira luopumaan lautasella olevasta namista, ja se saa hakea sen vasta luvalla. Vilkaisinkin jo 5. kerran kotitehtävän materiaalia (me siis saadaan joka kerran jälkeen kotitehtäviä, joita treenataan viikon aikana, ja olen säilyttänyt ko. tehtävälistat Islan pentukurssin ajalta 3 vuoden takaa) ja aletaan tällä viikolla työstämään tuota namilautasharjoitusta. Katsotaan, josko siitä olisi apua.
Loppuun vielä lyhyet otot sivulla kävelyä namikättä seuraten (asia, jota ei oltu treenattu yhtään mutta eipä se vaikeuksia meille tuottanut) ja rauhoittumisalusta. Pirjo totesi lopussa, että Xema oli ihan selvästi vähempi ärripurri mitä viikko sitten. Se antoi todella hyvin kipata itsensä kyljelleen ja rauhoittui alustalle suhteellisen nopeasti. Oltiinhan me sitä kuluneen viikon aikana harjoiteltukin, joten ahkera työ tuotti tulosta. Puremistahan tämä likka tosin yritti noin muutes. Pitkin tuntia olin saanut rauhoitella Xemaa puremisesta, sillä pentu oli selvästi herkempi tarttumaan muhun hampailla, mitä viikko sitten. Ennen pentukurssia pitää siis rauhoittaa koko aamupäivä vaan olemiseen, tämä ei selvästikään palaudu, vaikka saisi nukkua useammankin tunnin alle. Kotiin päästiin todella näpsäkästi busseilla, puoli tuntia nopeammin mitä viikko sitten. Eikä edes tarvinnut kantaa väsynyttä koiralasta mihinkään suuntaan.
Nyt vaan sitten kotiläksyjä tekemään, paljon olisi listalla juttuja, joita treenailla parempaan kuosiin ennen seuraavaa kertaa.
 |
| Maanantailta ♥ |
Ai niin. Xemahan siis kävi eilen aamusta eläinlääkärillä ja sai vihdoin rokotuksensa. Aika oli heti aamulla klo 8 ja olipa lähellä, ettei myöhästytty. Lähdettiin kotoa tuntia aiemmin bussilla, ja tajuan sitten vaihtopysäkillä ollessamme, että se bussi, jolla olin ajatellut määränpäähän pääseväni ei kulkenutkaan klo 7:20 (aikataulussa oli sopivasti siinä kohti tauko..). Jouduttiin odottamaan 20 minuuttia seuraavaa bussia ja hiukka meinasi kuumotella, että ehditäänkö ajoissa perille. Oltiin eläinlääkärissä klo 8:03. :D Ehdittiin rauhassa kirjautua sisään ja punnita ipana. Painoa pikkulikalla oli 9,5 kg. Eläinlääkärin mukaan ihan sopivassa kunnossa ja kylkiluutuntuma ihan ok, kunhan vaan ei päästä saamaan enempää painoa. Kasvattajahan oli ollut sitä mieltä, että saisi olla inan vähempi. Pirjo taas puolestaan keskiviikon pentukurssilla oli sitä mieltä, että kylkituntuma ihan ok. Eli ota nyt tästäkin selvää. :D Tosin Ruokaa ei nyt lisätä, vaan annetaan kylkiluutuntuman ns. tasaantua. Meillä on nyt vähän hakusessa se, paljonko pentu syö kuivaa nappulaa ja pysyy (tarpeeksi) hoikkana, varsinkin kun lisänä menee kumminkin vielä niitä herkkuja pieniä määriä. Pääosin palkkailen nappulalla, kun ne kerta tuntuu maistuvan myös ulkonakin.
Virtsanäyte oli ok, ilmeisesti siellä oli vähän proteiinia, mutta eläinlääkäri ei sanonut siitä sen kummempia. Rokotuksen tuikkasi ja kirjoitti myös reseptin Bravectoon. Olin miettinyt, että lykkään tuolle Bayvanticin (tms.) valeluliuoksen niskaan. Sen laittamista olin viivästyttänyt siksi, että meidän piti mennä N:n porukan kanssa uimaan tänään. Tosin se nyt sitten jäi, koska iltapäivästä tuli Suomen jääkiekkopeli (prioriteetit kohdallaan :D ) ja mä menin pennun kanssa turistelemaan mätsäriin. Taas hyvää harjoitusta siihen, että muita koiria ei treffailla ilman lupaa vaan ollaan kuulolla. Ja pikkulikkahan oli. Se oli taasen ihan superhieno. Otti kontaktia, ei jumiutunut muihin koiriin ja nukkui päikkärit rauhoittumisalustalla vaikka lähistöllä haukkui koiria. Saatiin treenattua pentukurssin kotiläksyjäkin hälinästä huolimatta. Loppuun vielä bongattiin 10kk ikäinen bortsutyttö, jonka kanssa Xema sai aikaan erittäin hyvät painileikit. Harmi, että kyseinen tyttö asuu Iisalmessa sillä tässä olisi ollut hyvää hippa- ja painiseuraa pikkulikalle, sen verta hyvin tuli kaksikko juttuun. Mutta edelleen musta on niin hienoa nähdä kuinka Xema ottaa uudet koirat vastaan. Se tervehti alkuun inan varovasti ja sitten olikin jo häntä viuhuen menossa hippaamaan kaverin kanssa. Reipas koiralapsi. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti