keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Siskosten kesken


Maanantaina illasta treffailtiin tosiaan sisko Fun ja kasvattaja. Siskot tulivat jälleen äärimmäisen hyvin juttuun. Hiljaisia leikkijöitä, joista lähti loppua myöten pieniä kurinoita, kun alkoi tulla väsy. Xema väsähti ihan selkeästi nopeammin mikä ei sinänsä ollut ihme, viikonlopun turistelut painoi edelleen.


Reilukerho kiittää ja kuittaa

Oli äärimmäisen kiva ilta; sai vaihdella kuulumisia ja keskustella koulutuspuolen jutuista porukalla. Funin omistajilla oli kysymyksiä mm. siitä, kun Fun meinaa jännittyä autotien varressa keskustassa. Tunnistin meidät myös tuosta ongelmasta, tai siis entiset meidät. Kun miettii, kuinka paljon Xema tuijotti autoja ja pyöriä, olihan meilläkin samanlainen tilanne käsissä. Nykyisin Xema on todella rento autotien varressa, se ei pahemmin autoista välitä, jollei ne ole todella kovaäänisiä. Silloin se saattaa nostaa katseen, hiukan jännittyä ja vähän vetää korvia luimuun. Pyörien kanssa mä olen edelleen hyvin varuillani ja seuraan Xemaa herkeämättä. Pari viikkoa sitten se olisi saattanut lähteä pyörän perään, varsinkin kun siihen ei saanut nameilla mitään kontaktia. Nyt se seuraa niitä suhteellisen välinpitämättömänä, mutta koska taustalla on ollut voimakasta taipumusta lähteä jahtaamaan, en pidä mitään tilanteita itsestään selvinä.  


Dumbo ♥

Itsellä oli jotenkin hirmuisen hyvä fiilis, ettei meillä tällä hetkellä ole oikeastaan sen suurempia ongelmia. Toisin kun viikko-pari sitten, jolloin melkein väänsin itkua siitä hyvästä, että me vaan liikuttiin taaksepäin. Viikossa kun olen ottanut hiukan tiukemman linjan puremiseen ollaan siinäkin liikuttu harppaus eteenpäin. Mua ei siis purra enää yhtikäs yhtään, ja jos penkun yrittäessä purra luopumiskäsky ei pelaa, pikkulikka joutuu pienelle sylijäähylle. Xema ei enää pahemmin roiku sukassa tai vaatteissa, jollei sitten ole todella väsynyt. Silloin siitä vielä kuoriutuu sellainen ärripurriräävä, ettei pahemmasta väliä. Silloin kaikki menee tappeluksi, tai oikeastaan menisi, sillä mä olen vaan nakannut koiralapsen keittiöön rajattuun tilaansa räyhäämään itsekseen. Sinne se sitten sammuu jo suhteellisen helposti ilman suurempia huutoja. 

Toinen asia, josta viikko sitten väänsin itkua, oli meidän yhteistyön häviäminen kokonaan, kun penkuun ei saanut yhteyttä. Kun ruoka ja palkkana käytetyt nappulat/namit ovat alkaneet maistua, on meidän tekeminen taas ottanut ison harppauksen eteenpäin. Pikkulikka on ulkona hirmuisen hyvin kuulolla, seuraa mun tekemisiä ja hakee itsenäistä kontaktia. 

Hermot meni niinko ny!


Jos nyt jotain "ongelmaa" meillä on, niin yhdeksi kummalliseksi tavaksi voisi mainita häkkiin tarpeiden tekemisen. Mä en voi käsittää, miksi Xema on alkanut käymään ihan surutta tekemässä tarpeensa häkkiin, jossa vielä sitten hirmuisen tyytyväisenä nukkuu pissaisen peitteensä kanssa. Ja logiikka oli? :D Ehkä tämäkin on vaihe..

Toinen "ongelma" joka ei ole ainakaan lieventynyt, on tupakantumppien syöminen. Kivet aika hyvin jätetään rauhaan mutta tupakat.. Mulla ei ole mitään mahdollisuuksia kaivella tumppeja pois suusta, kun tämä jo nielaisee ne. En ehdi kissaa sanoa. Tänä aamuna penku bongasi yhden rapun vierestä läjän ja kirjaimellisesti syöksyi sinne hampaat edellä. Se siis hamusi niitä suuhunsa kuin jotain parempaakin herkkua. Mitäs meillä treenattavien asioiden listalla olikaan, jätä-käsky? Kyllä, taidamme hiukkasen enempi alkaa panostaa siihen.. 

On taas Xemalla ilme :D

Reilukerhosta jälleen päivää

Illan aikana Funista huomasi myös sen, että se tosiaan on voimakkaasti resurssejaan puolustava. Xema ei olisi saanut tulla kenenkään (ihmisen) lähelle, jos Fun oli läheisyydessä. Siitä alkoi Funin osalta rähinä, johon mun ilokseni mun oma pikkulikka ei lähtenyt mukaan. Rähinän aiheeksi kelpasi myös mun paremmat namit ja lopulta kun olin noussut maasta ylös niin maahan jäänyt reppu. Tästäkin kiltistä pikku-ipanasta on kuoriutunut aikamoisen topakka tyttö, kun vaan sille päälle osuu. ;) Hiljaisen kiitollinen siitä, että oltiin tuollainen ongelma vältetty, vaikka on meillä tässä väsymysräyhäämis-puremisessa ihan omat haasteensa. :D 



 

 


Mutta kokonaisuudessaan huikea kiva ilta huikeassa seurassa. Onni on olla ympäröitynä noin mahtavilla tyypeillä. ♥ 

Murunen ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti