Kääk, hujahtanut melkein kaksi viikkoa viimeisimmästä postauksesta. Mihin tämä aika oikein häviää? Tai lähinnä mihin toukokuu hävisi? Tuntuu, ettei sitä ole ollutkaan..
No mutta siis, pentukurssikerta vol 3. Aiheena maahanmenot, vierellä kävelyt, luoksetulot ja muiden koirien ohittamiset.
Maahanmenot oltiin opeteltu tarjoamalla ja poimimalla haluttu käytös. Xema ymmärsi hyvin nopeasti mikä oli homman nimi. Se lösähteli maahan hyvin näpsäkästi mutta asennossa oli tosiaan korjaamisen varaa. Kokeiltiin Pirjon neuvomaa namien heittämistä mutta se ei tuonut haluttua lopputulosta. Xeman asento ei muuttunut yhtään sen paremmaksi, vaan joka toisella kerralla se retkotti maassa ties miten. Lopulta sammutin käytöksestä ei-halutut tarjoamiset palkkaamalla paremmin hyvin onnistuneet suoritukset. Tämä toimi yllättävän hyvin ja pentukurssikerralla kun esittelimme Pirjolle aikaansaannostamme, Xema tarjosi ihan täydellistä asentoa. En ollut vielä ottanut mukaan käskyä, joten Pirjon mielestä se tulisi ottaa mukaan mahdollisimman pian Xeman osatessa hommansa. Juteltiin tuosta takapään lösähtämisestä (onko tälle mitään parempaa sanaa olemassa? :D ) ja Pirjon mielestä tässä vaiheessa ei ole niin olennaista täydellinen asento, jos koira kumminkin osaa maahan mennessään tarjota versiota, jossa jalat on kropan alla. Takapäässä ei välttämättä vaan ole tarpeeksi lihaksia pitämään asentoa, joten takapää sitten keinahtaa puolelta toiselle. Xemallahan puolet tarjotuista asennoista oli olleet jotain ihan muuta kuin pienesti vinoa.
Vierellä kävelyjä (eli toisin sanoen ohittamisia) varten porukka jaettiin puoliksi ja ryhmät asettui hallin vastakkaisille puolille. Ensin esiteltiin yksitellen koiran ottaminen vierelle ja liikkuminen, sitten ohiteltiin toisemme pareittain ja lopuksi vielä luoksetulo koira kerrallaan koirarivistön läpi. Näissäpä ei ollut sen suurempia ongelmia. Oltiin ehditty treenailla Xeman kanssa hyvin pitkin viikkoa vierellä kävelemistä. Se seurasi hyvin ja oli kuulolla. Ohittamisessa ei vilkaissutkaan toista koiraa. Luoksetulo oli vauhdikas eikä penku karannut muiden koirien luo (ajattelin, että tässä on meidän ongelmakohta jos on :D ).
Yleisajatuksena Xeman käytöksestä jäi vähän kaksipuolinen fiilis. Se oli hötky. Se hökelsi kävellessä vähän joka suuntaan kun liikuimme paikasta a paikkaan b. Se yritti pyrkiä joka koiran luo hirmuisella innolla ja siihen sai välillä vaivoin kontaktia. Tai sen havahduttaminen tästä "ou-mai-gaad-koira!!" tilasta oli haastavaa. Sitten kun kontaktin sai, pentu oli hyvin kuulolla. Jotenkin sen yleistila oli levoton ja haahuileva paikoitellen.
Myös paikoillaan rauhassa oleminen oli tuolla kurssikerralla haastavaa. Xemaa ei huvittanut ei yhtään. Se yritti uikuttaa tai öristä ja rähistä mulle puolet ajasta, ja jos ei kurissut, niin sitten se oli hamuamassa peittoa, hallin tekonurmea, mun kenkää, sormia, paitaa.. You name it. Tai pyrkimässä naapurin luo tai jopa haukkumassa viereiselle koiralle (Xeman tyypillinen "en-saa-mitä-tahdon-niin-kokeilen-huutaa). Ja sitten kun näitä asioita ei saanut tehdä, niin pikkulikka urisi. Ja Xeman rähinähän ei ole mitään sievää ja pientä, vaan tämä tyttö pitää ihan kunnolla ääntä. Muiden pentukurssilaisten ilmeet on erittäin hyviä, kun ne katsoo silmät pyöreinä Xeman kokeillessa rähinäänsä. Yksi kurssilainen kysyi multa, että "etkö sä meinaa pistää sitä tiukemmin ruotuun?" Totesin vaan tyynesti, että ehen. Ei mulla ole tarvetta lähteä näin pientä pentua höykyttämään niskavilloista, että peekele käyttäydy. Sen kaikki räyhäämisyritykset estetään lempeästi ja se saa jatkaa matkaa/pääsee sylirauhoituksesta, kunhan lopettaa rähinänsä. Jos tämä vielä paljonkin vanhempana jatkaa rähisemistä, niin asia erikseen. Annetaan pennun olla pentu ja olla pöljä. :þ Jotenkin sitä vaan meinaa unohtaa kuin pieni ja kakara Xema vielä on, koska se on niin valtavan suuri kooltaan. Jos siis vertaa sheltteihin. Se on kepoisesti Riimiä isompi, painoa sillä on Islaan verrattuna tuplat. Shelttipentuja jos miettii niin nehän on 4kk ikäisenä about 3-4 kg, ei mitään yli 10 kilon jytkyjä, kuten tämä "pikkulikka".
Huomenna olisi sitten kurssikerta nro 4. Tämän viikon aikana maahanmenoon saatiin lisättyä käskysana ja nyt sitten ollaan tehty istu-maahan erotteluja. Ei oikein vielä pikkulikka hahmota vaan tuntuu välillä tarjoavan summassa jompaakumpaa. Pikkuhiljaa. Odottaminen sujuu myös paremmin ja paremmin. Askelia pystyy ottamaan jo vähän joka suuntaan ja aikaa ollaan päästy pidentämään. Ihan en pääse kiertämään pentua ympäri, vaan pylly meinaa nousta siinä vaiheessa, kun astun pennun taakse. Mutta sekin etenee hiljalleen.
Ikäähän koiralapsella on nyt 15 viikkoa. 14 viikon ikäisenä painoa oli 9,8 kg ja nyt sitten viikonloppuna punnitessa (ikää siis 15 vk) vaaka näytti 10,5 kg. Tosin lukemat vaihteli 9,4-11,7 välillä, että ota tuosta nyt sitten selvää mikä oli oikein. :D Suurimmat osat vaa'an antamista lukemista pyöri tuossa 10,5 kg molemmin puolin, joten niillä hujakoilla se on. Alkaa olla jo ihan sopivasti kantamista, eikä tuo tule yhtään helpottamaan viikkojen edetessä.. :þ
Tosin eipä tuota olekaan tullut pahemmin kanneltua. Portaat edelleen ylös ja alas, jos käydään ulkona mutta muuten se on saanut kävellä itse sen mitä on joutunut kävelemään. Aika vähänhän me ollaan nyt viikon aikaan liikuskeltu pihapiiriä pidemmälle. On ollut niin paljon ohjelmaa (mm. leffailtaa naapurissa eli painitreffit Xemalle, jätskillä käymistä keskustassa, uintijuttuja, lenkkiä isommalla porukalla, lisää uintijuttuja..), että ei ole ollut tarvetta järjestää mitään ylimääräistä ja lähteä käymään erikseen jossain ihmettelemässä asiaa x. Muuten ollaan sitten oltu kotona, treenailtu harvakseltaan ja opeteltu ihan myös nukkumaan ja rauhoittumaan. Yksinolot meillä sujuu todella kivasti. Rajasin parisen viikkoa sitten Xemalle pienemmän tilan keittiöstä (eipähän pääse iskemään hampaitaan keittiön tuoleihin tai kurottelemaan mitään pöydältä, sitäkin nimittäin pentu yritti oikein tehokkaasti..) ja olen sitten vain laittanut Xeman tilaansa nukkumaan. Se nukkuu siellä itsekseen aika pitkälti koko aamupäivän ja myös iltapäivän puolelle. Mulla alkaa kesätyöt parin viikon päästä, ja pennulle on sitten perus 8h työpäivät yksinoloa luvassa. Alussa se kitisi parin tunnin päästä portin luona sitä, että tahtoo pois. Jätin huomiotta ja päästin pois, kun rauhoittui uudelleen nukkumaan. Tai vaihtoehtoisesti annoin nukkua. Nyt sitten parhaimmillaan pentu vetelee sikeitä 5-6 tuntia ennen kuin jatkamme puuhailua. Eli hyvällä mallilla tuokin.
Jospa tällä viikolla saisi päiviteltyä blogia vähän ahkerammin. Olisi nimittäin noista uintipuuhista asiaa, kameraakin on tullut käytettyä, joten pelkkää kuvapostaustakin voisi miettiä. Ja tosiaan huomenna on se pentukurssi, josta toki jälleen pientä yhteenvetoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti