Siperian opetuksia (ja viikonlopun kuulumiset)

Pikapäivitys nirppailun osalta, pitäisi olla tekemässä kouluhommia (yksi kiva deadline lähestyy uhkaavasti, 5 päivää armonaikaa jäljellä) mutta pakkohan sitä on taukojakin pitää, eikös? ;)

Otin videota ihan huvikseni ruokailusta ja heitänpä sen myös tähänki mukaan. Laatu ei ole mitään huikean hienoa ja puhekin kuuluu huonosti mutten jaksanut alkaa muokata videota hiljaiseksi. Tarkoitus oli todeta videolle, että paikalla on myös siperian opettajat mutten päässyt täysin sinne asti, kun penkulla alkoi olla vähän nälkä.. ;)

Mutta uskoisiko tuota, että tämä pieni ipana nirppaili ruokaansa vielä alle viikko sitten? Hyvin on mennyt oppi perille.

Vaihdoin siis viikko sitten tiistaina Xeman kokonaan nappulalle ihan lennosta. Pentu söi nappulaa Riimin ja Islan ollessa vieressä, mutta muuten se vain haistoi eväitä ja käveli tiehensä. Ruokakuppia se vielä kavahteli (viikko sitten) alkuviikosta, mutta kuten tämän päivän videosta huomaa, ei enää mitään ongelmia. Tein tiistaina ja keskiviikkona kupin kanssa useita kertoja päivässä sitä, että siinä missä Riimi ja Isla sai nappulansa kädestä ja lattialta, Xeman omat pudottelin tyhjän kupin pohjalle. Ruokailut puolestaan hoidettiin siten, että kuppi oli maassa Xeman edessä, ja ensimmäiset nappulat se sai naamansa eteen, seuraavaksi laskin kättä hiukan lähemmäs kuppia, jälleen lähemmäksi ja lopulta se joutui poimimaan halutun nappulan kädestä, joka oli jo ihan kupin sisällä olevissa nappuloissa kiinni. Ja siitäpä se sitten alkoi syödä itse. Tiistaina ja keskiviikkona pikkulikka söi huonosti, saattoi poimia yhden tai pari nappulaa suuhun ja siirtyi kauemmas kupista nahustamaan ne rikki. Jos isot tytöt eivät olisi pyörineet ympärillä, se tuskin olisi syönyt mitään. 

Mä "härkin" ruokailutilannetta isojen tyttöjen avulla sen verran, että heittelin niille nappuloita kupin läheisyyteen, jotka ne haukkana kävi siitä nappaamassa. Kuppiin ne eivät koskeneet ilman lupaa. Xeman ei auttanut muuta kuin palata kupille, jos tahtoi saada jotain syödyksi. Keskiviikkona vielä kun selkeästi jätti kupin eikä sillä ollut mitään halua palata sille, päästin Riimin hoitelemaan kupin tyhjäksi. Pikkulikka aloitti ihan jäätävän huudon mutta ei uskaltanut mennä ottamaan ruokiaan takaisin Riimiltä. Torstai-iltana ruokakupin sisällöstä ei jäänyt enää mitään jäljelle, Xema veteli kaiken kitusiinsa ihan itse ilman avittamista. Olin aamulla kertaalleen tarjonnut kupista yhtä nappulaa Riimille, jolloin Xema siirtyi hyvin rivakasti takaisin jättämälleen kupille. Senpä jälkeen ei ole ongelmia ollut. Perjantai- ja lauantai-iltana pidettiin leikkitreffit naapurissa ja syötettiin koko viiden koira lauma N:n luona. Isossa laumassa ei ole varaa lähteä kupilta, sillä siellä korostuu hyvinkin pitkälti ajatus "nopeat syövät hitaat". Björnis kiskoo oman ruokansa kitusiinsa sellaista kyytiä että oksat pois ja yrittää kenen tahansa kupille, jos niissä vaan on ruokaa jäljellä. Eikä Riimi kyllä jää yhtään sen huonommaksi tässä hommassa. Iso oli yllätys, kun Xema oli perjantaina ensimmäinen kuppinsa tyhjentänyt. 

Nappulat on nyt sitten alkaneet maistua myös muualla kuin kotona isojen tyttöjen seurassa. Perjantaina pystyin jo käyttämään nappulaa kotipihalla palkkana ja ne toimi myös osittaisesti viikonlopun agilitykisoissa, joissa oltiin turistelemassa pikkulikan kanssa. Mukana oli myös itsetehtyjä maksanameja, jotka toimi parempana houkuttimena silloin, kun silmien eteen sattui jotain todella kiinnostavaa (kuten Funin omistaja, AM tai mielenkiintoinen koirakaveri). Myös lihapulla on alkanut maistua, joten kyllä tässä jotain on jotain tapahtunut viikon sisällä. Syötellään vielä jonkin aikaa pelkkää nappulaa ja sitten aletaan miettimään lihan lisäämistä ruokavalioon. Mahahan tuolla on pysynyt ihan äärimmäisen hyvänä. Meillä on nyt mennyt sekaisin Acanaa ja Racinellia, kumpikin näyttää uppoavan äärimmäisen hyvin. Kuivana siis. Turvotettua nappulaa en ole tuolle saanut alas menemään, mutta eipä se mitään. Pääasia, että maistuu edes jotenkin.

Edit: 

No kun aloin kerran päivittämään kuulumisia niin päivitellään sitten myös viikonlopun kuulumiset.

Kuten tuossa ylempänä mainitsinkin, oltiin viikonloppuna oman seuran kisoissa turisteina. Yli vuoteen ensimmäiset kisat, joihin en ollut ilmoittautunut töihin. Ajattelin, että helpompi keskittyä pentuun ja vain hengata sen kanssa kisa-alueella. Alunperin olin ajatellut, että ilmoittautuisin osaksi päivää, mutta jätin välistä. Tosin kyllähän mä siellä töitä sitten tein sen minkä pentu nukkui. Mun apua tarvittiin yllättäen tulospalvelussa, kun törmäsivät johonkin ongelmaan ja taisin mä käydä pari rataakin rakentamassa. Jälleen äärimmäisen kiva kisaviikonloppu, kyllä tuo meidän seura pitää sisällään ihan huippukivoja tyyppejä ja talkoohenki on erittäin hyvä. 

Pikkulikka oli ihan hirmuisen hieno viikonlopun aikana. Molemmille päiville kertyi pituutta lähes 8 tuntia mutta penku jaksoi ihan äärimmäisen hienosti. Xema nukahti lauantaina aamusta rauhoittumisalustalle vaikka kisat olivat jo alkaneet, mutta loput päiväunet otettiin sitten häkissä. Mähän en ollut tehnyt pikkulikalle mitään sen kummempia häkkitreenejä, vaan ihan vain kotona perjantaina esitellyt häkin lyhyesti. Vähän (ja sunnuntaina vähän enemmän) se piti siellä ääntä, kun sen väsyneenä häkkiin laittoi mutta sippasi suhteellisen helposti ja pisimmillään saattoi nukkua parikin tuntia. Häkin jätin tulospalvelun ihmisten läheisyyteen "vahdittavaksi" ja kun välillä kävin kysymässä oliko penku huutanut vai ei, aina oli vastauksena että ehei, nukkunut vaan. Eli ei yhtään huonommin. Meidän pitää ihan kunnolla kumminkin alkaa panostaa noihin häkkitreeneihin, että saadaan sekin asia kuntoon. Ajattelin, että vien hallille Islan pienemmän metallihäkin (johon pentu vielä kumminkin mahtuu) ja käydään siellä aamuisin treenailemassa häkissä oloa ja pentukurssin asioita.

Tavoite viikonlopulta oli se, että pentu alkaisi sisäistää ajatusta siitä, että ainuttakaan ihmistä ei moikata ilman lupaa eikä muiden koirien luokse ole yhtään mitään asiaa. Tavoitteena oli kuulolla oleva pentu, joka ei huitelisi remmin päässä ihan miten sattuu. Tämä tavoite täyttyi kirkkaasti. Aamulla kun päästiin kisapaikalle, pikkulikka oli niin intopiukeena kaikista ihmisistä, ettei siihen saanut mitään kontaktia. 5-10 minuuttia kun tasattiin ajatusta vähän kauempana alkoi kontakti löytyä ja Xema reagoi hyvin pyyntöihin vaihtaa suuntaa, jos en tahtonut kulkea sinne minne penku olisi niin hirmuisella riemulla ollut suuntaamassa. Ihan ei päästy siihen, ettei ketään ihmistä moikattaisi ilman lupaa, koska ihmiset vaan saattoi pysähtyä silittämään ilman, että kerkesin reagoida asiaan mitenkään. Osalle kerkesin sanoa, että odota, annan pennulle luvan ennen kuin lähestyivät ja osa ihan jopa kysyi, että voiko moikata. Eipä se, hirmuisen paljon hyviä ihmiskokemuksia. 

Lauantaina aamusta ensimmäisten koirien ohittaminen ja huomiotta jättäminen meinasi tehdä tiukkaa. Mehän ei olla oltu tilanteissa, joissa koiria olisi ollut noin lähietäisyydellä, vaan ohitukset on tehty kaukaa tai sitten sylikyydillä (aiemmin lähitilanteet ovat olleet ongelma, kun namit eivät ole maistuneet, ehkä sekin alkaa nyt helpottua tuon nappula-vaihdoksen takia). Aika pian pikkulikka ymmärsi, ettei muiden koirien luokse ole asiaa ja se hyväksyi sen ihan täysin. Elämä on ja silleen. Kisaavia koiria se seurasi mutta katse ei lukkiutunut juokseviin koiriin tai ihmisiin. Se reagoi omaan nimeensä, otti kontaktia ja leikki kentän laidalla lelulla, vaikka kentällä oli äänekkäämpikin suoritus menossa. Jos jokin asia viikonlopun aikana jännitti, niin kuulutukset. Ja nekin vain pienen hetken lauantaina aamusta, kun testailtiin mikrofonien toimimista ennen kisojen alkua. Yleisellä tasolla olin oikein tyytyväinen Xeman käytökseen. Oikein mallikelpoinen suoritus koiralapselta. 

Sunnuntaina tulossa kotia kohti :D rankka elämä lapsella ♥

Xema on nukkunut tänään suurimman osa päivästä. Selvästi vielä viikonloppu painaa vaikka nukkuikin suurimman osan päivistä. Illaksi olisi sitten taas vähän spessumpaa ohjelmaa; lähdetään treffailemaan Fun-siskon kanssa kasvattajaa, joka on tullut Kuopioon hoitamaan koiria pariksi päivää. Siinäpähän sitä on jo ipanalle tälle päivää tekemistä. :)