Siskolikka

Fun ♥

 

 

Viikko sitten torstaina kävin Xeman kanssa kaupalla (siis M&M:llä) esittelemässä pikkulikkaa treenikaverille, ja samalla sitten onnistuttiin törmäämään siskon omistajiin. Xeman sisko, Fun, siis muutti Siilinjärvelle ja Funin omistaja treenaa aksaa samoissa piireissä perheensä toisen koiran kanssa. Me ei oltu pidetty mitään yhteyttä sitten pentujen luovutuksen, joten sattui ihan sopivaan saumaan tämäkin törmääminen. On ihan äärimmäisen huikeaa, että pentuseuraa on näin lähellä, ja vielä oma sisko. Ihan paras juttu. ♥

Reilukerho kuittaa, poskesta vaan kiinni..

 

Leikkitreffit saatiin sovittua eiliselle päivälle heidän luokseen Siilinjärvelle. Alunperin olin ajatellut, että mennään bussilla tai junalla Siiliin, josta sitten meidät napattaisiin autokyytiin ja suunnattaisiin Funin kotipihalle. Xeman uniaikataulu ei ihan osunut kohdilleen, joten meidät tultiin noukkimaan kyytiin ihan kotipihalta. Omistajat kerran olivat liikkeellä Kuopiossa ja näin ollen Xema sai nukkua inan pidempään, kun meidän ei tarvinnut liikkua bussilla asemalle erikseen.

 

 

Siskokset tulivat ihan äärimmäisen hyvin juttuun. Tai no, välillä joku meinasi mennä vähän tunteisiin ja rähinäryhmä jouduttiin erottamaan toisistaan. Kertaalleen jopa hännästä kiskomalla, kun en saanut muuta otetta liukkaasti liikkuvasta kaksikosta. :D Fun oli tuntunut pentulaatikossa iloiselta ja easy going -tytöltä. Edelleen se oli sitä, mutta lisänä sisko oli saanut itsevarmuutta ja ärhäkkyyttä lisää. Fun oli erittäin mustasukkainen ihmisistä sekä herkuista ja Xema taas puolestaan puolusti omia namejaan. Kun jompikumpi sanoi toiselle jostain, niin toinen ei kyllä jäänyt yhtään sen huonommaksi. Pidettiin muutama aikalisä ja pennut sai vähän tasata tunteitaan. 

Meniks vähän tunteisiin? ;)

Oli mielenkiintoista huomata, että Xema oli jopa se, joka esitti rauhoittavia eleitä ja lopetti ärinät helpommin. Funille tuntui jäävän örinät päälle, ja se saattoi vielä sylistä pitää pärinää Xemalle, joka taas puolestaan oli jo selvästi pistänyt asian taakseen, kun tilanne oli ohi ja kaksikko erotettu. Funin ärhäkkyys ja rähinöinti tuli ilmeisesti pienenä yllätyksenä kotiväelle, kun taas mulle tuli yllätyksenä se, kuinka Xema lopetti ärinänsä. Kun tilanne oli ohi niin pikkulikka oli valmis jatkamaan matkaa ja leikkejä, no hard feelings. Ja siis ihan loistava juttu, näinhän sen tulisikin mennä. Ei jäädä miettimään mennyttä vaan  kun ollaan päästy asiasta yhteisymmärrykseen niin asia on sillä selvä. Reipas kakara.

 

 

Hätä ei lue lakia ;) Son otettava vaiks pyllystä kiinni, jos ei muualta saa :D

 

Pihalla touhuilun jälkeen laitettiin kaksikko päiväunille. Xemalle meinasi tehdä hiukan tiukkaa rauhoittua nukkumaan. Sylirauhoittumisen avulla pikkulikka sammui keskelle olohuonetta ja me omistajatkin saatiin sillä välin huokaista hetki (ja juoda pikaiset kahvit). 

 

 

Funin kotipihan vierestä löytyi rauhallinen metsä, johon suunnattiin vielä pentujen kanssa päiväunien jälkeen. Xema oli aika poikki ja sen huomasin käytöksestä. Penku huiteli suhteellisen kaukana itsekseen ja reagoi ihan äärimmäisen huonosti nimeensä. Saattoi seistä metrien päässä, nosti katseensa nimen kuullessaan ja vain tuijotti. Lopulta lönkytti kohti mutta pyhpah mitkään namit kelvanneet. Siinä kun katseli Funin ahnetta käytöstä (kirmasi luokse, jos vähänkään nappulaa vilautti tai kutsui nimeltä) ja taas oman rinsessan itsenäistä tunge-namisi-sinne-missä-pippuri-kasvaa meininkiä, ei voinut olla miettimättä kuinka helppoa olisi elämä superahneen pennun kanssa. Ihan rehellisesti sanottuna turhautti ja jopa olin kateellinen siitä, että toisten elämä on noin paljon helpompaa. Xeman kanssa on tehty ihan jäätävän suuri työ kontaktissa ja siinä, että mun luokse tuleminen on superia. Mutta kuitenkin meidän meininki välillä näyttää siltä, ettei se silti Xeman mielestä ole niin kannattavaa kuin sen pitäisi olla. Me siis liikutaan tällä hetkellä taaksepäin etenemisen sijaan. Meidän pitää vielä vahvistaa pohjia todella todella paljon. Ja miettiä, mitä me tehdään tuolle palkkaamisongelmalle. Koska sellainenhan meillä on..

Kelju K. Kojootti ♥ (on siinä kuulokkeilla kokoa :D )

Siskoksilla tuntui olevan huisia ja parivaljakolla osui leikit yksiin hirmuisen kivasti. Mitään sievää ja rauhallista ei näiden meno ollut mutta parivaljakko oli hyvin tasaväkinen. Yritin seurata, jäisikö toinen aina alimmaiseksi painileikeissä mutta mitään kaavaa ei tuntunut löytyvän. Saa nähdä miten tilanne muuttuu, kun kaksikko kasvaa. Mutta äärimmäisen kiva iltapäivä, toivottavasti näitä saadaan järkättyä monen monta lisää. 

Muruset ♥

Niin, ja penkusilla ikää tasan 12 viikkoa. :) Ei olisi paremmin voitu 3kk rajapyykkiä juhlistaa, kuin rallailemalla siskolikan kanssa. Paino hipoo Xemalla 8 kg luokkaa. Alkuviikosta maanantaina käytiin M&M:llä ja painoa oli 7,8 kg. Kaksi päivää myöhemmin paino oli luvussa 8,3 kg. Eli parissa päivässä pikkulikka oli saanut massaa lisää puoli kiloa. Hupsansaa, kyllä se vaan kasvaa ja vauhdilla! Eläinlääkärille suuntaamme maanantaina (rokotukset), joten siellä sitten punnaillaan uusiksi.