Melkein rokotettu

Olisihan se tämän likan kanssa helppoa ollutkin, jos me vaan oltaisiin kävelty sisään eläinlääkäriasemalle, treffattu eläinlääkäri, pistetty piikki pyllylle ja kävelty ulos. Höpsistä. No ei tietenkään se nyt voi noin yksinkertaista olla. 

Viikko sitten päivää ennen vappua kiinnitin huomiota Xeman kyykkäämiseen. Yhdellä 20 minuutin pituisella lenkillä penku pissasi neljästi, joka oli tälle neiti superpidättäjälle ihan valtava muutos. Samaan syssyyn vielä huomasin pissan seassa vaaleaa maitomaista eritettä, jonka tietenkin tutkin kärppänä läpi. Sisälle päästyä soitin eläinlääkärille ja kysyin jatkosta. Koska pennun vointi oli hyvä (söi, joi, leikki ja roikkui villasukassa normaalisti), en saanut kutsua paikalle näyttämään Xemaa vaan kehotuksen seurata tilannetta. Samaan syssyyn sain ohjeeksi aloittaa C-vitamiinin syöttämisen sekä suosituksen johonkin toiseen valmisteeseen (en nyt enää kuollaksenikaan muista mikä se oli), joka voisi auttaa hillitsemään alkavan pissatulehduksen oireita. Tsekkasin valmisteen hintaa nettikaupoista, ja päätin suoraan, etten maksa yli 100 euroa pienen pienestä paketista ja siitä, että saan syöttää koiralleni jotain luontaistuotetta. Puhelimessa oltiin sitä mieltä, että jos oireet lievenee niin rokotuksien yhteydessä voi sitten vielä palata asiaan, jos tarve on.

Näinpä me aloitettiin sitten C-vitamiinikuuri, joka vei pissaoireet pois jo vappu-viikonlopun aikana. Penku ei pissaillut enää yhtään sen tiheämmin kuin aikaisemminkaan. Näytti jo siltä, että vaalea eritekin olisi ollut vähenemään päin mutta loppuviikosta sitten bongasin jälleen Xeman nuolemasta vaaleaa vuotoa. Pennun tila ei ollut akuutti, se oli edelleen virkeä, joten en sitten lähtenyt varaamaan erillistä aikaa viikonlopulle vaan ajattelin hoitaa kaiken maanantaina rokotuksien yhteydessä.

Sunnuntaina illasta vietimme omatoimiaksaryhmän kokoontumista N:n luona naapurissa ja siellä sitten tuli puhe Xeman oireista. Myytin ja Tiuhtin omistajalla A:lla oli Tiuhti oirehtinut samalla tavalla ja lopulta syyksi oli paljastunut nuoren koiran emätintulehdus, juveniili vaginiitti. Sitähän olin jo itsekin ehtinyt Xeman oireiden perusteella veikata. Tuli puhetta myös pissanäytteen viemisestä, joten pyysin sitten N:ltä lainaan sopivat välineet operaation suorittamiseen. Tahdoin ennakoida jo valmiiksi ja ottaa näytteen kotona aamupissasta. Xema on äärimmäisen huono pissaamaan muualla kuin kotipihalla, joten eläinlääkärin pihalla sitä pissaa olisi voitu odottaa kauan. 

Eläinlääkärissä penku oli kuin kotonaan. Ei paljoa hetkauttanut, vaikka hoitajat taluttivat ison berhandilaisen (koira oli oikeasti varmaan 5 kertaa isompi mitä Xema) naaman edestä. Namit maistui vaihtelevasti mutta lelu kelpasi hyvin. Eläinlääkäri totesi heti alkuu oireet kuultuaan, että hyvin todennäköisesti kyseessä on juveniili vaginiitti ja tarvittaisiin pissanäyte. Tyytyväisenä vetäisin repusta näyteputkilon ja saatiin samantien näyte analysoitavaksi. Ja sepä sieltä sitten lopulliseksi diagnoosiksikin sitten tuli. 

Eläinlääkäri oli tyytyväinen aloitetusta C-vitamiinilisästä ja käski jatkamaan samalla tavalla. Lisäksi painotti kipulääkkeen tärkeyttä, koska sen avulla pentu saisi pissattua kunnolla ja rakon kerralla tyhjäksi. Monesti juveniiliin vaginiittiin liittyy virtsatiehyiden turvotusta, mikä vaikeuttaa pissaamista ja se sitten puolestaan altistaa bakteerien pääsyn emättimeen. Lisänä saatiin resepti antibiootille, jota syötäisiin viikko. Kieltäydyin kipulääkereseptistä, sillä Islan selkää varten saadut kipulääkkeet kelpaisi hyvin Xemalle. Saatiin siis annosohje kilojen mukaan, joten laskeskelin sitten kotona tarvittavan annoksen. Rokotustahan ei nyt sitten voitu antaa, koska kuten eläinlääkäri totesi, rokotus monesti antaa elimistölle hyvin paljon ihmettelemisen aihetta (eläinlääkärin sanojen mukaan :D ) ja jos siellä jotain lievää tulehdusta on, se saattaa pamahtaa kertaheitolla vielä pahemmaksi. 

Eli mepäs sitten parannellaan tulehdusta viikko ja käydään antamassa uusi pissanäyte maanantaina. Xeman voi ottaa mukaan (varuilta), jos tilanne näyttää kotona hyvältä eikä oireita ole. Ja jos näytekin on puhdas, voi penkuun tuikata rokotteen samalla käynnillä.

♥

Näin me sitten saatiin ensimmäinen eläinlääkärikäynti laitettua vakuutuksen piikkiin. Mun kaivellessa vakuutusnumeroa (enhän mä nyt ollut tajunnut tehdä sitä kotona..) Xema hurmasi hoitajia urakalla. Siinä se koiralapsi kelli selällään yrittäen syödä housujen liehuvia lahkeita tai yritti hamuta ranteessa ollutta kelloa. Vähän meinasi väsy ja känkkäränkkä iskeä, joten nostin penkun syliin rauhoittumaan. Lunki koiralapsi sitten otti ja nukahti repun päälle mun hoitaessa maksujuttuja. Onni on kyllä noinkin hyvin rentoutuva pikkulikka. Ihan sama missä ollaan niin voi nukkua, jos mitään sen erityisempää ei tapahdu ja väsy iskee. Siinä se olisi varmaan nukkunut pidempäänkin mutta raastoin koiralapsen hereille ja suunnattiin bussipysäkille. Ennen kotiutumista pyörähdettiin vielä (entisen) työpaikan sivuapteekilla hakemassa antibiootti ja esittelemässä Xema työkaverille. Saatiin sopivasti apteekin ovet suljettua ja jäätiin vielä hetkeksi sisäpuolelle vaihtamaan kuulumisia. Ei paljoa apteekki pikkulikkaa vierastuttanut. Siellä se penku viiletti pitkin takatiloja kenkiä varastamassa tai hamuamassa maton kulmia. Kovasti se olisi sinne tahtonut jäädä mattoa tuunaamaan mutta kannoin ärripurrilapsen kotiin unille. 

Pennun paino jäi hiukan kysymysmerkiksi. Edeltävän iltana oli sylipunnauksilla saatu tulos 9,1 kg. Eläinlääkärin vaaka näytti sisään kirjautumisen yhteydessä 8,2 kg. Kun lähdin pois, käytin vielä hetken mielijohteesta Xemaa vaa'alla, ja vaaka näytti painoa 8,6 kg. Rankka eläinlääkärireissu, kun paino tippui parissa tunnissa melkein puoli kiloa. :D No mutta 8,5 kg suurin piirtein.

Tänään sitten havahduin siihen, että ai niin, pentukurssi. Pitäisiköhän mun kysyä, että onko se ongelma, etten saanut Xemaa rokotetuksi. Hetki sitten soitin vetäjälle, ja hänen mielestään homma on ok. Eläinlääkärihän oli ollut myös sitä mieltä, että mitään terveydellistä estettä ei ole. Tulehdus ei vaikuta pennun yleistilaan mitenkään ja tulehdushan ei voi tarttua muihin. Eläinlääkäri kirjoitti mulle lapun, jossa on todistus siitä, että en ole jättänyt Xemaa rokottamatta huvikseni vaan taustalla on ns. lääketieteellinen syy. Sitä nyt ei sitten tarvittu, mutta saatiin varuilta sellainenkin mukaan. Tänään iltapäivästä siis meillä on pentukurssin teoria ja huomenna onkin jo sitten ensimmäinen varsinainen kurssikerta. Kurssinhan piti alkaa jo pari viikkoa sitten, mutta ohjaajan sairasloman takia kurssi siirtyi myöhemmäksi. Me oltiin ilmoittauduttu alunperin tiistain ryhmään sillä ajatuksella, että oltaisiin voitu osallistua keskiviikkona järjestettävälle KEK:n kolmen kerran "pentutreffeille". Tiistain ryhmähän ei sitten lopulta toteutunutkaan vähäisen osallistujamäärän takia, joten jouduttiin perumaan KEK:n pentutreffit ja osallistumaan keskiviikon pentukurssille.