Jään murtuminen

Jälleen taas yksi viikko takana ja Xemalla on ikää 11 viikkoa. Ihan hurjaa. Minun pikkulikka kasvaa. ♥

Pikkulikalla alkaa olla painoa reilut 7 kiloa. Torstaina punnitsin penkun M&M:n vaa'alla ja sehän näytti 7,1 kg. Xema on siis kasvanut yli 2 kiloa täällä ollessaan. Kyllä, se melkein kasvaa silmissä. Mä en edelleenkään itse myönnä huomaavani mitään, kun mä katson tätä. Mutta kyllä sen vähintään syliin nostettaessa huomaa. "Pikkulikka" tuntuu painavan jo ihan kivasti, ja pidempien matkojen kantaminen sylissä alkaa kummasti tuntua käsivarsissa. Ikää siis tosiaan vasta 11 viikkoa, entäs pari viikkoa myöhemmin, kun painoa alkaa olla varmaan jo yli 8 kg enkä mä raaski pistää tätä vielä kävelemään remmissä kovin pitkiä matkoja. Niin että onnea vaan minä! Nyt se auto voisi olla hirmuisen näppärä. ;) N ehdotti avuliaasti, että miten jos nakkaisin Xeman olkapäille, siinähän ne isompiakin koiria kantaa. Xema ja hiukset... Xema ja kiukkukohtaus.. Jooei. Ei kauppoja. :D

Nyt kolmen viikon aikana ollaan nähty monta kertaa viikossa koirakavereita. Pääosin naapurin soopeleita, mutta siinä sivussa myös pariin kertaan pikkumustaa. Björkalla ja pennulla osuu leikit ihan äärettömän hyvin yksiin. B jaksaa hirmu hyvin pikku-piraijan karvoissa roikkumista ja kitamiekkailua on ilo seurata. On hauska seurata, kuin Björnis yrittää sulkea Xeman mahan alle (jonne penku vielä just ja just mahtuu) ja välillä sitten meinaa hermostua pikkulikan puremisyrityksistä. Jälleen, sitä saa mitä tilaa. Jos yrittää kahlita karkuun loikkivan koiranpennun mahan alle, saattaa joutua kärsimään seurauksista. ;) 

Viikko sitten lauantaina A oli käymässä N:n luona Myytin ja Tiuhtin kanssa (shelttejä nekin, yllätys yllätys) ja pikkulikka oli aluksi hirmuisen hämmentynyt Myytin leikkumurinoista. Alkumielistelyistä ja järkytyksestä toivuttuaan Xema ymmärsi aika pian, ettei Myytti ollut ärsyyntynyt vaan kurinat kuului osaksi leikkiä. Mustalammas tuli oikein hyvin toimeen soopeliporukassa mikä kyllä saa oman sydämen sulamaan ihan täysin. Vaikka tässä on haasteensa, että pentu on mahdottoman koirasosiaalinen niin kyllä tämä silti on ihan mahdottoman suuri plussa. ♥ 

Isot tytöt ovat olleet mukana leikkitreffeillä naapurissa aikalailla joka kerta. Tämän viikon alussa Riimi lopetti penskan ignoroimisen. Sitähän aiemmin Riimi oli aika pitkälti ollut välinpitämätön, mitä nyt muutamia kertoja ollut paimentamassa Björkkaa ja Xemaa takaisin ruotuun. Alkuviikosta Riimillä niksahti jotain päässä toiseen asentoon ja se oli sitä mieltä, että hän voisi osallistua B:n ja Xeman hippaleikkeihin ja pennun paimennukseen. Hammasnahistelijat eivät pahemmin Riimistä ehtineet välittää, joten Riimi sitten hyöri kolmantena pyöränä kaksikon ympärillä.

Eilen sitten vihdoin ja viimein saatiin todistaa sitä, että isot tytöt on oikeasti alkaneet hyväksyä tuon joukkoonsa. Jää on siis murrettu. Kolmisen viikkoa siihen meni, ei yhtään huonommin. Ja ilman turhia rähinöitä, jotka olisi saattanut vaikuttaa Xeman sosiaalisuuteen. Ai että mä olen onnellinen. ♥ Riimin ja Xeman välinen leikkiminen oli hyvin hillittyä ja eteni aika pitkälti (jää)kuningattaren ehdoilla. Mutta Xema sai loikkia Riimiä vasten ja hamuta karvoja, minkä Riimi hyväksyi leikkinä ihan täysin. Niin kauan kuin Riimin mielestä leikittiin siis. Lopulta kun Riimi sai tarpeeksi, Xema sai hyvin varoittavat urahdukset, että hänen korkeutensa mielestä illan geimit oli siinä ja nyt sai riittää.

En kestä tätä Riimin ilmettä.. :D

Isla puolestaan aikalailla vaan vältti joutumasta Xeman tielle. Urahti, jos pikkulikka eksyi loikkineen eteen ja väisti pikapikaa pois alta. Mun ollessa avustajana tarjoamassa narunpätkää kummankin suuhun saatiin aikaan lyhyitä vetoleikkejä. Jo se, että voidaan pitää samasta lyhyestä lelusta kiinni on jo iso askel yrmyltä pikkusheltiltä. Hieno Iips. ♥