Huhtikuun huoltoa osa I

Kuukauden ekalle päivälle osui huhtikuun ensimmäinen osteopaatti, ja kopelointivuoroon pääsi Isla. M oli kysynyt reilu kuukausi sitten olisiko meillä tarvetta yhdelle hoitopaikalle Piiralle. Hyvä, etten kiljunut riemusta. Jos tulee mahdollisuuksia päästä Piiran käsiteltäväksi ja vielä Kuopiossa, niin hulluhan sitä olisi, jos sen jättäisi käyttämättä. 

Islalle tämä oli kolmas kerta Piiran käsiteltävänä. Ensimmäinen kerta oli suurin piirtein pari vuotta sitten ja toinen vuosi sitten keväällä. Ensimmäinen kerta oli ehdottomasti henkisesti raskain. Kuten M sanoi, on ihan normia, että hoitoon saa varautua nenäliinojen kanssa. Enkä mäkään ollut ekan kerran poikkeus. ;) Nyt kun Islan tilanne alkaa olla parempi ja no, "vakaampi", nenäliinapaketin voi huoletta jättää kotiin. Tosin, aloin ajatella tänään hoidon aikana sitä kuin pahana Isla on ollut (Piiran sitä vielä toistellessa) ja sain hiukan räpytellä silmiä, ettei ne alkaneet vuotaa. Näköjään vielä 2 vuotta myöhemmin Islan tilanne meinaa olla herkkä asia, jos sitä miettii liikaa.. :P 

Jo heti ensimmäisten minuuttien aikana Islan vielä istuessa Piiran edessä, Piira paikansi ongelmakohdat; oikea lapa ja vasemmalta takaa oli jumissa. Islan kiepahtaessa  kyljelleen ja hoidon edetessä sama varmentui. Oikealta puolen lapa tosiaan oli jumissa, samoin oikea lonkankoukistaja. Vasemmalta puolen lonkankoukistaja tuntui kireältä ja kuten alussa olikin todettu, vasemmalla takana oli hoidettavaa. Jumitus paikantui SI-nivelen alueelle ja Piira hoitikin tätä pitkään. Siellä edelleen tuntui 'jotain', ja Piira pohti sitä, että voisiko se olla seurausta lantion luutumisesta väärin tai entisestä traumasta. Trauman seurauksena sinne olisi voinut muodostua arpikudosta. Ajatellen Islan historiaa ja Nallen jalkoihin jäämistä (josta kaikki ongelmat mahdollisesti alkoi), niin ihan mahdollistahan se on.

Isla oli lähtökohtaisesti erittäin hyvässä kunnossa. Tai ainakin kun ajatellaan sitä missä kunnossa se oli pari vuotta sitten jolloin Piira hoiti Islaa ekaa kertaa. Todennäköisesti talvi (kylmä ilma) ja liukkaat ovat tehneet osan Islan jumituksista. Islahan, muhkeasta turkistaan huolimatta, on herkästi palelevaa sorttia. M:n Yoshille Ketolahan oli todennut vuoden alkupuolella, että vaikka jätkä ei näytä ulospäin palelevan niin todennäköisesti siitä huolimatta pakkasilla lihakset ovat jännittyneitä ja jumiutuvat tämän takia entistä herkemmin.

Jatkohoito-ohjeeksi saatiin vähintään 3 päivän remmilenkkeilyä ( = ravia ) ja sen jälkeen vielä enempi ravia kuin vapaana rallailua. Jos Isla osaisi ravata vapaana, niin sitten remmilenkit voisi vaihtaa irtimetsälenkkeihin. Mutta koska Isla ei kykene ravaamaan vapaana vaan askellus on köpöttävää laukkaa, keskitymme remmeilyyn. Sain myös ajatusta Piiralta siitä, että Islan voisi opettaa vaihtamaan askellajia käskystä. Asia, joka ei itselle ole tullut pieneen mieleenkään. Hyvä esimerkki taas siitä, kuinka sitä ei osaa katsoa 'boksin ulkopuolelle' vaan oman ajatusmaailman avartamiseen tarvitaan muita. Joten tässä on meille sitten seuraavaa projektia.

Huhtikuun loppuun Ketolalle alun perin varattu aika tuli perutuksi Islan osalta. Toiselle, näin pian olevalle perättäiselle ostoepaattiajalle ei ole tarvetta. Jos jotain, niin hierontaa voisi miettiä 2-3 viikon päähän. Sen jälkeen.. katselemme osteopaattia myöhemmin kesälle. Tai jopa syksylle, riippuen siitä, että kaatuileeko tai kolhiiko tuo itseään.