Ja niin koitti torstai. Huhtikuun osteopaatin hoidot nro II. Vuorossa siis tällä kertaa Riimi (ja Nalle). Ketola hoiti ACE:lla taas pari päivää ja kolmas päivä meni M:n kautta. Meillä oli aamun ensimmäiset ajat, mikä oikeastaan olikin Xemaa ajatellen erittäin hyvä juttu. Laskeskelin sitä, että jos ollaan aamulla ajoissa paikalla ja jos Ketolakin sattuisi olemaan ajoissa, niin Jerry saattaisi ehtiä kopeloimaan Xemaa vielä lisänä. Oltiin pyydetty autoa lainaan AM:ltä aamuksi, jotta perille pääseminen helpottuisi. Jos pentu olisi ollut vähän vanhempi tai se olisi vaikka puolta pienempi (lue: kevyempi :D ), niin olisihan sitä voinut mennä vaikka kävellen tai bussilla. Hylkäsin ajatuksen 'pennun kantaminen' ihan samantien, joten auto oli oikein mukava lisä aamuun.
Ja milloinkas ne aamut menee juuri siten miten pitäisi.. Onneksi oltiin varattu runsaasti aikaa AM:n luo siirtymiseen ja Metkalle ajamiseen. Oli avaimet hukassa. Oli lahkeessa roikkuva pirulainen. Oli pieni mahansekaisuus-episodi AM:n pihalla, jonka tuloksena jouduttiin kurvaamaan vielä kotiin pesemään Riimi. En olekaan tainnut pestä koiraa ikinä yhtä nopeasti mitä torstaina aamusta tuli pestyä. :D Mutta aikalailla oltiin perillä siihen aikaan mitä olinkin suunnitellut, eli hyvä me. Mä kun olin kehdannut miettiä edeltävänä iltana, että ihan turhan paljon jää luppoaikaa ja ollaan aivan liian ajoissa. Onneksi oltiin ennakoitu.
N nakkasi meidät Metkalle ja suuntasi itse töihin hoitojen ajaksi. Xema kulki sylissä agilityhallille (kävely oli sellaista koikkaloikkaa, ettei kiireessä ollut aikaa jäädä ihmettelemään pennun remmikäytöstä) ja jännittyi ihan selvästi meidän astuessa sisään. Maahan laskettaessa nojautui hetkeksi jalkoja vasten mutta pienessä hetkessä lähti tutkimaan ympäristöä. Tutkimusmatkailu loppui lyhyeen, kun penska löysi jotain suuhun pistettävää ja sainkin jo sitten olla irrottamassa hampaita matonkulmasta.
N nakkasi meidät Metkalle ja suuntasi itse töihin hoitojen ajaksi. Xema kulki sylissä agilityhallille (kävely oli sellaista koikkaloikkaa, ettei kiireessä ollut aikaa jäädä ihmettelemään pennun remmikäytöstä) ja jännittyi ihan selvästi meidän astuessa sisään. Maahan laskettaessa nojautui hetkeksi jalkoja vasten mutta pienessä hetkessä lähti tutkimaan ympäristöä. Tutkimusmatkailu loppui lyhyeen, kun penska löysi jotain suuhun pistettävää ja sainkin jo sitten olla irrottamassa hampaita matonkulmasta.
Hoitohuoneessa Xema sippasi syliin Riimin ollessa ensimmäisenä hoitovuorossa. Ennen sippaamista penku olisi kovasti tahtonut olla syömässä imurin suulakkeen harjaksia sekä lattialla ollutta karvalankamattoa, joten koppasin paimenlapsen syliin. Riimi oli rintarangasta hiukkasen jumissa mutta aukesi hyvin kuten myös aukesi lavat, jotka oli hiukkasen "kiintonaiset" ennen käsittelyä. Oli ihana katsoa Riimiä pöydällä; harmaarukkanen oli kuin kotonaan. Toinen retkotti rentona natisevalla pöydällä vaikka hoitaja kävi välillä puhelimessa. Mitäpä sitä turhia stressaamaan.
Pikaisten aamu-unien jälkeen Xema pääsi harjoittelemaan häkkielämää Riimin kanssa Nallen hoitovuoron ajaksi. Kunhan sai palkka nätisti napottamisesta niin koiralapsi pysyi tyytyväisenä. Sehän oli eka kerta, kun olin penkulaisen häkkiin laittanut. Olisi ehkä syytä alkaa treenailemaan häkissä olemista ja nätisti odottamista, jos me joskus meinataan hallillakin olla. Ei ole vielä tuntunut niin olennaiselta asialta treenata, mutta jospa pikkuhiljaa.
Loppuun jäi sen verran aikaa, että Ketola ehti kuin ehtikin kopaista pikkulikan läpi. Aikaa oli ehk se 5 minuuttia ennen seuraavaa koirakkoa, joten kopelointi oli todella pikainen. Namin voimin saatiin homma hoidetuksi vaikka kyljellään oleminen meinasi olla vähän epämiellyttävää. Selkä oli hiukan jumissa, mutta sepä nyt ei ole mikään ihme portti-episodin jälkeen. Ja kyllähän tuo koheltaa ihan urakalla ja muksahtelee nurin, joten senkään puolesta en ihmettele vaikka joku paikka onkin vähän tiukkana. Sen kummempia hoito-ohjeita ei saatu, kehotus ottaa pikkulikka mukaan seuraavallekin hoitokerralle, että tottuu käsittelyyn. Omaa aikaahan ei noin pienelle tarvitse vielä varata vaan menee isompien hoitojen ohessa. Seuraavat hoidot osuu siis kesäkuun loppupuolelle, agilityn SM- ja MM-kisojen väliin. M:lle ilmoitin, että pari aikaa voitaisiin ottaa. Yksi Nallelle ja toinen Riimille. Islan tilanne on tällä hetkellä sen verta hyvä, että jos vaan neiti ei törmäile tai telo itseään, niin Iipan osteopaatteja ja hoitoja mietimme seuraavaksi vasta syksyllä.
Pikaisten aamu-unien jälkeen Xema pääsi harjoittelemaan häkkielämää Riimin kanssa Nallen hoitovuoron ajaksi. Kunhan sai palkka nätisti napottamisesta niin koiralapsi pysyi tyytyväisenä. Sehän oli eka kerta, kun olin penkulaisen häkkiin laittanut. Olisi ehkä syytä alkaa treenailemaan häkissä olemista ja nätisti odottamista, jos me joskus meinataan hallillakin olla. Ei ole vielä tuntunut niin olennaiselta asialta treenata, mutta jospa pikkuhiljaa.
Loppuun jäi sen verran aikaa, että Ketola ehti kuin ehtikin kopaista pikkulikan läpi. Aikaa oli ehk se 5 minuuttia ennen seuraavaa koirakkoa, joten kopelointi oli todella pikainen. Namin voimin saatiin homma hoidetuksi vaikka kyljellään oleminen meinasi olla vähän epämiellyttävää. Selkä oli hiukan jumissa, mutta sepä nyt ei ole mikään ihme portti-episodin jälkeen. Ja kyllähän tuo koheltaa ihan urakalla ja muksahtelee nurin, joten senkään puolesta en ihmettele vaikka joku paikka onkin vähän tiukkana. Sen kummempia hoito-ohjeita ei saatu, kehotus ottaa pikkulikka mukaan seuraavallekin hoitokerralle, että tottuu käsittelyyn. Omaa aikaahan ei noin pienelle tarvitse vielä varata vaan menee isompien hoitojen ohessa. Seuraavat hoidot osuu siis kesäkuun loppupuolelle, agilityn SM- ja MM-kisojen väliin. M:lle ilmoitin, että pari aikaa voitaisiin ottaa. Yksi Nallelle ja toinen Riimille. Islan tilanne on tällä hetkellä sen verta hyvä, että jos vaan neiti ei törmäile tai telo itseään, niin Iipan osteopaatteja ja hoitoja mietimme seuraavaksi vasta syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti