Lupa päivittää!

Kuin moni blogia kirjoittava kieltää itseään kirjoittamasta blogia? No näköjään tämä. :D Edeltävä viikko meinasi kääntyä olemaan vähän saamaton ja keksin itselle ties mitä projekteja, joten en edes uskaltanut ottaa työstettäväksi uutta postausta ennen kuin saisin itselle lukurutiinia päälle. Tämä viikko on alkanut oikein tehokkaasti, niinkin tehokkaasti, että olen ollut iltaisin aivan täysin poikki. Maanantainakin aloitin hommat kello 8 kotona ja ennen puoltapäivää olin yliopistolla jatkamassa. Sieltä kotio vasta puol seiskan pintaan (ensimmäistä kertaa kirjastossa sen sulkemisaikaan asti! Hyvä minä!), jossa hommat jatkuivat muutaman artikkelin luvulla seuraavan päivän laskuharjoituksen (lääketaloustiedettä, ei yhtään mun juttu..) pohjustamiseksi. Liika pitkäksi venynyt päivä, onneksi yhtä pitkiä ei taida olla luvassa vähään aikaan. Eli jospa tää jaksaminenkin tästä helpottuis.

Hyyyvin huomaamatonta vihjailua I:ltä - karvarukkasella on tylsää!

En voi uskoa, että on jo joulukuu! Tuntuu, että näin pääsykoelukujen välissä ei oikein osaa rauhoittua tajuamaan missä mennään. Jouluaattoon on aikaslailla enää 3 viikkoa. Siis hähtäh?! Ihan vasta sinne oli 2 kuukautta! Voi apua! Mä vaan tunnun menevän yhdessä putkessa, jonka päässä on pääsykoe. "Joululomakin" tarkoittaa pääosin niitä rästihommia, joita sinne mahdollisesti jää. Jouluaaton suunnitelmat omalta kohdalta on tosi auki (lähinnä tiedottomien oululaisten takia..), ja voip olla, että tulee ensimmäinen joulu tytskien kanssa kolmistaan Kuopiossa. Ei osaa edes harmittaa. Tuntuu, että fokus vaan on niin paljon pääsykokeessa, että en osaa suoda ajatuksia harmituksille. Enemmin mietin sitä, että noiden kolmen päivän aikana voi ehkä lukea ja saada jotain aikaan. Tai sitten linnoittautua villasukkien, teemukin ja suklaarasian kera sohvan nurkkaan leffailemaan. Kuulostaa ihan pirun hyvältä. En edes muista milloin olisin telkkarin avannut siten, että olisin kerennyt jonkun sarjan jakson (leffasta puhumattakaan) katsoa kokonaan yhteen putkeen. 

Sinnikäs shetlantilainen

Viimeiseen kahteen viikkoon (tai no, melkein kolmeen..) on mahtunut yllättävän paljon vaikka ja mitä. Ja tämä kamerankäyttäjä ilmeisesti unohti omistavansa kaksi kameraa, koska kuvia on näiltä viikoilta noin about.. 0 kappaletta - hienooo.. Ollaan treffattu koirakavereita ja treenattu, enemmän ja vähemmän. Puoltoista viikkoa sitten oltiin kisareissulla (mähän en siis kisannut, vaan kävin kehätyttönä N:lle kasvattamassa omaa kisahinkua) todistamassa naapuriparin huikeaa kisamenestystä. Oulun uusi halli oli i-h-a-n törkeän hieno! Vähän juonittiin jo uutta reissua tammi- tai helmikuulle ja tavoitteena se, että me harmaarukkasen kanssa juostaisiin muiden ykkösluokan kisaajien mukana. We'll see how it turns out to be.. :)

Karvamytty :D

Mein suunniteltu Helsingin reissu siirtyy nyt näiltä osin jonnekin tammikuun puolelle, sillä Isla päätti aloittaa juoksunsa Oulussa ollessamme (ja Riimi seurasi samontein perässä - kiitos tytskät synkkaamisesta, helpottaa mein elämää kummasti). Ajoitus oli taas mitä huonoin, sillä suunniteltu osteopaattikäynti oli jo pari viikkoa myöhässä suositellusta Ketolan lomailun ja omien + J:n aikatauluongelmien takia. Nyt sitten koko reissu heivahtaa viikkoja etiäpäin. Pöhpah. Harmittaa. Tosin helmikuussa "osteopaattijumala" Piira tulee Turusta Varkauteen kuopiolaisen seuran tilaamana, joten ilmoilin tytöt + naapurin Nallen sinne eilen. Katsotaan päästäänkö listoille vai kiilaako seuran jäsenet kaikkien ilmoittautujien edelle, vaikka ilmoittautumisohjeissa ei mitään siitä sanottukaan. Sormet ja varpaat taas ristissä, että mäihä kävis. Piiran hoitoihin kun on normisti about puolen vuoden jonot, joten helmikuun hoidot, ja vielä niin lähellä Kuopiota, tuntuisi tällä hetkellä lottovoitolta.

Kylläpä on kettuuntunut ilme :D 

Viime viikolla tuli juonittua uusia suunnitelmia tulevan varalle (koirapuolelta siis), ja mielenkiinnolla odotan tulevaa kevättä. Kesästäkin olen tämän iltapäivän jälkeen hiukan viisaampi, sillä sain viime viikolla työhaastattelukutsun yhteen Kuopion apteekeista. Hurrrjan iloinen fiilis, että syksyllä jättämäni avoin hakemus poiki jopa jotain. Olin jälleen varautunut siihen, että "meillä ei ole tarjota töitä tällä hetkellä, pistämme yhteystiedot talteen ja otamme yhteyttä, jos tarve on" -tyylinen vastaus tarkoittaa sitä, että kiitos mutta ei kiitos. Kerranki näin päin. :) Joten vaikka marraskuun alussa tuntui, että on ihan kauhian hirveän raskasta ja kaikki vaan kerääntyy ja ei oikein meinaa jaksaa, niin yllättävän hyvillä fiiliksillä on nyt menty pari viimeistä viikkoa.

"Tänään on ollut hyvä päivä. Ja niin oli oikeastaan eilenkin. Koko viikonloppu on ollut hirmuisen hyvä. On hymyilyttänyt. Paljon. Lokakuussa oli liikaa selvittämättömiä asioita, jotka taisivat painaa aikas paljon. Ja nyt kun niin moneen on saanut jonkin sortin ratkaisun, on niin paljon helpompi olla. Tuntuu, että pitkästä aikaa on helppo hengittää. Voihan se olla, että huomenna hakataan päätä seinään, itketään ja kirotaan maailman kurjuutta, mutta näistä hetkistä pitäis muistaa pitää kiinni. Tai ainaki yrittää olla unohtamatta, että on ollut näin huikea fiilis. Feeeeels goood. ♥ "

Parin viikon takaa sunnuntailta - postauksen alku, jota  en ikin saanut jatketuksi sen pidemmälle aikapulan takia. Meni vähän syvälliseksi taas tuokin aloitus mutta se oli niin täysin fiilispohjalta kirjoitettu, etten kehtaa pyyhkiä sitä pois. Päätä ei ole vielä tähän mennessä hakattu seinään enkä ole kironnut muuta kuin lääketaloustieteen kurssin olemassaoloa. Tämähän siis näyttää oikein hyvältä! ;)


Alkuviikon motivaation ja fiiliksen kohottajat löytyy Kanadasta. Aamuihin on tarvinnut extra-potkua, koska unet on meinannut jäädä pikkasen liika vähiksi. Ei tuosta kooma-väsymyksestä muuten pääse eroon. Bändi siis eilisen aamun löydös ja huomasin tykkääväni lähes koko heidän albumistaan. Kuten todettua, me eletään ihan liian syrjässä, tämän kaltaiset (paikalliset) huikeudet ei päädy ikin tänne asti radioon kuultaviksi. Mutta kuten H sanoi, onneksi on YouTube. ♥

Marianas Trench - Desperate Measures

Harmaa karvarukkanen ja sen omat oikeudet.. Tämä liittyy selvästi Oulussa käymisiin (taitavat nukkua salaa sängyssä yksin ollessaan..) sillä seuraavan maanantain ja tiistain käskytin kahta karvarukkasta vuorotellen sängystä poies. "alas" käskyjä tuli annettua niin monta jo yhden aamupäivän aikana, että menin sekaisin laskuissa. Saakelin karva-apinat.. :D