Aatto

Jos joku tätä ja edellisiä jouluja yhdisti, niin se, että tämän vuoden aatto oli kyllä ihan yhtä rauhallinen kuin aikaisemmatkin. Ehkä siinä mielessä jopa rauhallisempi, ettei ollut mikään "pakko" liikkua mihinkään suuntaan (sukuloida, käydä haudalla) tai häslätä jouluruokien ja lahjojen kanssa. Vaikka ne ehkä olikin jollain tavalla asioita, mitä ajatteli kaipaavansa, niin loppujen lopuksi mulla oli oikein mukava aatto omassa kivassa kodissa tytskien kanssa. Iskä soitteli aattoiltana ja vähän haikean kuuloisena totesi, että olispa ollut kiva jos olisit ollut täällä. Minä reippaasti totesin siihen, että aijaa, mulla oli kivaa täällä. :D Mitäpä sitä turhia peittelemään, mulla oli kiva aatto.

Mulla ei ole kotona ainuttakaan joulukoristetta. Ei yhtikäs yhtään. Ja mähän en laske noita tunnelmavaloja joulukoristeiksi - ne kun on paikoillaan ympäri vuoden. Kyse ei ehkä niinkään ole siitä, ettenkö tykkäisi kotia jouluiseksi laittaa vaan ennemmin siitä, että tässä elämäntilanteessa mulla on parempiakin tapoja käyttää rahaa kuin ostaa joulukoristeita. Juu tiedän, eipä ne nyt niiiin paljoa maksaisi mutta aikaisempina vuosina olen viettänyt aattoni (ja joululoman) yleensäkin muualla kuin kotona. Viime vuonna, jolloin meinasin jäädä kotio mutta lopulta päädyinkin Rovaniemelle asti, koko joulukuu meni niin pääsykoe(ahdistuksessa)maailmassa, ettei oikein ollut edes aikaa miettiä mitään joulua. Ja tänä vuonna on ollut vähän sama juttu. Varsinkin kun joulufiilis on ollut enemmän ja vähemmän kadoksissa, ja pieni jouluinen tunnelma tuli vasta lumen tultua. Ja kaiken lisäksi, kuten olen äidillenikin useaan kertaan sanonut - keskiviikko (+ kuten koko muu viikkokin) oli suhteessa aikas normaali keskiviikko lukuun ottamatta sitä, että fb syyti ties mitä joulutoivotuksia näkyville. Joten ihan siitä syystä, että nyt sattui olemaan jouluaatto, mun keskiviikko oli vähän erilainen kuin normaalisti.

Ehkä tämän kotijoulun jouluisin asia (netistä löydetyn jouluradion lisäksi) oli riisipuuro, jonka tein heti aattoaamusta. Taisi sekin olla tämän kodin ensimmäinen. Vaikka puuroa tuleekin syötyä enemmän ja vähemmän, riisipuuro ei ole kyllä ollut se ensimmäinen valinta arkeen. Mutta (melkein!) yhtä hyvältä se maistui kuin edesmenneen mummoni tekemä. ♥ 

Ja jotta kaikki ei sujuisi ihan täydellisesti aattoaamuna, maitopuuron tekeminen meni melkein nappiin. Tulipa sitten ekaa kertaa testattua millaista sotkua sitä voikaan saada aikaan, jos maidon kanssa ei ole tarkkana :D Kriittisellä hetkellä soi puhelin ja pieneksi hetkeksi jätin kattilan yksin. Kannattiko? No ei! Puuro ei onneksi kärsinyt osumaa pienestä fibasta, ja pelastuin uuden puuron tekemiseltä. Mutta pääsin siis siivoamaan liettä heti syönnin päätteeksi. Näitä sattuu.. ;)

Keskiviikko taisi olla viikon kylmimpiä päiviä (tai no, tämä sunnuntai on kyllä tainnut yltää yhtä lähelle, ja huomiselle luvattiin vielä kylmempää - hyrr!) mutta siihen asti olleista päivistä sitäkin nätimpi. Aurinkoa ei kuitenkaan aattona näkynyt mutta sinistä taivasta jopa hiukka. Kylmästä ilmasta huolimatta ja sormien jäätymisen uhalla oli pakko päästä kameran kanssa maanantain tapaan kallioille. Sormet ei kokeneet jäätymiskuolemaa (kiitos uusien hanskojen!), kolmijalkakoiratkin selvisi kotiin ilman tassupaleltumia, mä sain pari (tai ehk vähän enemmän kuin pari) valoisampaa kuvaa tytöistä, mitä olin vähän kaivannutkin ja päivän ulkoilut tuli hoidettua sen päivän parhaimpaan aikaan. Perrrrfection.

Tulipa myös kaivettua ompelukone esille ja hoidettua alta pois asia mikä oli odottanut marraskuusta lähtien. 

Syksyn IKEAn reissusta oli tarttunut mukaan valtava kylpypyyhe, joka on ollut tarkoitus pätkäistä puoliksi koirien luunsyöntiä varten. Tahdoin jotain helposti pestävää, nukkaamatonta ja sellaista materiaalia, joka ei kerää ihan älyttömiä karvamääriä. Kaikki kankaathan nyt kerää jonkin verran, mutta on tämä sentäs parempi kuin joku fleece mitä ei voi edes kuvitella uittavansa lattialla. Homma, jota oli siirretty melkein 2 kuukautta, tuli nyt vihdoin hoidetuksi alle tunnissa ja vielä suhteellisen siististi (kuinkas muutenkaan ;) ). Täytyy kyllä moittia itseä, että olen ollut saamaton tämän(kin) suhteen. Mutta sainpa tälle hyvän kimmokkeen, kun raahasin possun kylkitikkuja kotio alkuviikosta. 

Ja pitihän ne ottaa heti testiin!

Malttamaton ahnepossu söi omansa sellaisille innolla, että luulin sen tukehtuvan viimeiseen palaseen. Huomaa, että meillä on ollut pienoinen tauko luunsyönnistä kun yks oli sitä mieltä, ettei tällaista herkkua ole saatu niinku ikinä ja se pitää vetää kitusiinsa ennätysvauhtia, ettei ilkeä akka sitä vaan pois ota. Tyypillistä Riimiä..

Aikas huomaamatonta kaverin saaliin kyttäämistä ;)

Ruokapuoli ei noin muutes ollut kovinkaan erikoisen jouluinen, jollei nyt suklaata ja pipareita oteta huomioon. Olin pitkään himoinnut jotain niinkin yksinkertaista kuin ruokaisaa kinkkupohjaista pastasalaattia, ja pakkohan sitä oli sitten saada. Mitäpä väliä mitä sitä jouluna syö, kunhan se on hyvää. ;) Ja eipä kyllä ollut valittamista - aattona tehdyn satsin tuhottuani tein tänään uuden vähän erilaisella raaka-ainekokoonpanolla. Nopeaa, helppoa ja täyttävää (ja ehkä jopa hiukka terveellistä, kun ainesosat valitsee oikein). 

Tämän joulun uusimpia tuttavuuksia on appelsiinituorejuusto pipareiden kanssa. Olen aikaisemmin vannonut sinihomejuustoon mutta tämä kyllä oli (ja on edelleen) yllättävän hyvää! Kaapissa kyllä odottaa suolaisempi juusto syöjäänsä mutta hyvin on uponnut tämä vähän makeampi kombo. Suosittelen testaamaan, moni kaveri on tykännyt (ja kaverinpa kautta itsekin tähän tutustuin).

Ja mitäpä se joulu olisi ilman lahjoja?

Luulin, että kaikki lahjat odottelee pohjoisessa avaajaansa mutta kiitos N:n, sain yhden paketin aattoillaksi. N itse vietti alkuviikon pohjoisessa (jäätyen :D Ylläksellä oli vissiin ollut "muutama" aste pakkasta), joten sain lahjan jo etukäteen odottelemaan aattoiltaa. Hiukan syyhytti päästä käsiksi siihen heti lauantaina (miten niin malttamaton?) ja lopulta meinasin jopa unohtaa sen ihan tyystin. 

Aiiivan, kyllähän se voisi kelvata. ;)

Kuten sanoin, rauhallinen aatto. Tuntui, että kerkesin tehdä vaikka ja mitä ja päivä tuntui itsessään kauhean pitkältä. Blogiakin ehdin päivittää kaiken puuhailun ohella ja katsoa leffan illalla. Glögikin on vielä avaamatta, ehkäpä uutena vuotena. Tai sitten kun saan sopivaa seuraa sen korkkaamiseen.