Vesipeto

5.1.

Jepjep, näin meillä lauantai-iltana. :D Kutsuttiin Islan (ja kaksijalkaisten) iloksi miehen kaveri viettämään peli-iltaa ja samalla tutustumaan pentuun. Lisää kivoja mieskontakteja. Riimihän kurisee kaikille miehille. Johtuen lähinnä siitä, ettei mulla yksinkertaisesti ollut miespuolisia kavereita, joita esitellä Riimin ollessa pentu. Parisuhteen etuna tulee kaikki miehen kaverit sekä omien kaverien poikaystävät. 

Peli-iltaa vietettiin keskellä eteisen lattiaa, jotta samalla kykenin vahtimaan ja viihdyttämään Islaa. Homma sujui suurimmaksi osaksi erittäin hyvin. Pelinappuloita ei päätynyt hampaiden runnomaksi ainuttakaan vaikka yritys oli välillä erityisen kova. Koska huomio oli kuitenkin suurimmaksi osaksi pelissä, utelias koirakakara keksi itselle selvästi hyvää (ja kehittävää ;) ) viihdykettä meidän keskittyessä muualle. Neiti seisoi etutassut vesikupissa ja läimi vettä lattia sydämensä kyllyydestä. :D Jos pennulla oli hauskaa, niin oli meillä muillakin. Vettä ei tää pentu pelkää, ehkäpä se lupaa tulevaa uimaria. 

Yhteiselo on lähtenyt sujumaan oikein kivasti. Riimi lämpenee pennulle hiljalleen enemmän ja enemmän. Pari ekaa päivää neiti oli todella omistushaluinen mun ja miehekkeen suhteen. Lattialla istuttaessa Riimi parkkeeras itsensä puoliksi syliin Islan eteen poikittain ja päästi hetkellisen matalan kurinan, jos pentu yritti lähelle. Islassa näkyy hyvinkin paljon samoja piirteitä mitä Riimissä pentuna. Ei hirveästi Riimin kurinat vaikuta. Pentu viuhtoo vauhdilla syliin oli Riimi edessä tai ei. :D Mitä sitä turhia kuuntelemaan toisen vastalauseita, omistajan sylin kun on kaikkein paras. ♥

1.1. Kotiintuloilta

2.1. Kasvattajalta mukaan lähtenyt hiiri

Itsepäisyyttä näkyy paimenlapsessa enemmän ja enemmän. Ongelmaksi meinaa muodostua ulkoilut. Isla ei anna ottaa kiinni, vaan loikki kenguruloikilla karkuun, jos yrittää ottaa nostaa syliin ja jatkaa matkaa sisälle. Oveluudella ja houkuttelulla pennun saa kyllä kiinni, mutta varmaa se ei ole, ei todellakaan. Kauaksi Isla ei lähde, mutta siirtyy muutaman metrin etäisyydelle tapittamaan että mitäs sitte. Ratkaisuksi ongelmaan kävin hakemassa M&M:ltä 5 metrin fleksin, jonka mieheke hajotti kappaleiksi. Sisältä saatiin kevyt liina, jonka avulla pennulle saa muistutettua, että kenguruksi ei tarvitse muuttua joka ikinen kerta. Ja eipähän tarvitse stressata sen suhteen, päättyykö pissatusreissu hippaamiseen vaiko sisälle. 

Pienen pennun iiiiiso lammas

Ai että on hyvää :D

Muutamia mattoja pidettiin lattialla perjantaihin asti (3 päivää jopa :D ) kunnes rullasin ne suosiolla nurkkaan odottamaan parempia aikoja. Niiden muutaman päivän aikana makuhuoneen mattoihin onnistuttiin tähtäämään pissa ainakin 10 kertaa, pyyhkimään toiseen mattoon nätti kakkarantu pyllyyn jääneellä kikkareella ja lyhentämään maton hapsuja muutamalla sentillä. Olohuoneen räsymatosta pentu nyhväsi vihreää lankaa oikein suurella autuudella ymmärrettyään, että ne lähtee irti yllättävän helposti. Mikäs sen mukavampaa? Mattojen hengissäpitämikseksi päädyttiin siis lähes paljaisiin lattioihin. Vain keittiöön jäi iso matto, joka estää myös mahdollisia tiskivesivahinkoja ja toimii mahdollisesti myös pissa-alustana. :D Toivottavasti ei.