ja 2 päivää päälle. Painoa pirpanalla oli 2,8 kg perjantaina, kun käytiin M&M:llä ennen töitä tarkoituksena väsyttää pentu siten, että Isla nukkuis kiltisti ilman suurempia häslinkiä. Hiukka meinasi myös paniikki iskeä kalenteria selatessa, kun tajusin, että olin meinannut unohtaa rokotusta edeltävän madotuksen ihan totaalisesti (sen siitä saa kun ei merkkaa kalenteriin). Puhumattakaan siitä, että koko rokotusaikakin olisi ehkä ihan hyvä varata. Töissä oli sen verta rauhallista, että sain soitettua työvuoron aikana Jynkän asemalle ja sovittua ajan viikon päähän perjantaille, joka sopivasti onkin 12-viikkoispäivä. Työvuoron päätteeksi nappasin vielä mukaan Canexia tuubin, jotta madotus tapahtuisi mahdollisimman helposti (varsinkin, kun joku jätti tämän taas näin viime tippaan..). Minkäs teet, kun muisti on niin pirullisen lyhyt. ;)
18.1. Yhteinen sävel alkaa pikkuhiljaa löytyä.. :)
Mytty joka joskus oli hiiri. :D
"No anteeks anteeks!"
Viikonloppu on (yllätys yllätys) mennyt aika koiramaisissa merkeissä. Treffejä sovittiin lauantaille ja sunnuntaille. Jälleen saan kiittää miehekettä kuskina olemisesta, sillä kummasti helpottaa, kun ei tarvitte bussilla (tai kahdella) matkata yhteen suuntaan. Ja tässäpä sen myös taas näkee - kyllähän se ajokortti ois hyödyllinen. Jospa sekin korjaantuu helmikuun puolella viimeistään. Tosin, toinen juttu on se, antaako mies mun ajella sen autolla. Who knows kuin pahasti mää sen onnistun ruttaamaan.. ;) Viima treffattiin lauantaina, Minni sunnuntaina aamupäivästä ja illalla vielä Tuisku. Huhhuijaa. Oli siinä penskalla koiramaista seuraa.
Jälleen kerran voi ihailla Islan rohkeutta. Ekaa kertaa Viiman luona kylässä ja sylistä päästyään neiti kävelee sisään taakseen kattomatta tyylillä "moi tulin teille kylään, ketäs te ootte?" Reipas koiralapsi ♥ Olin kyllä niin ylpeä että.
Kuvia eiliseltä.
Lelut on in!
Mitä enempi sen parempi
Väsymys iski leikkien jälkeen (ja pedin koko vastaa pennun kokoa täydellisesti ;) )
Sunnuntaina nähtiin hiukka aurinkoakin.
Minni 15vk
Naurava penska :)
Sunnuntaiaamuna ihmetystä aiheutti värikkäät mandariinit. Olin kovasti sitä mieltä, että pilalle olivat menneet. Siinä vaiheessa, kun kolmas näytti ihan samalta kuin kaksi edellistä, alkoi jo vähän kummastuttaa. Google ja "mandariinien" pussi paljasti, että kyseessä olikin veriappelsiinit. Mielenkiintoisen näköisiä, en ole aikaisemmin törmännyt. Yhtä pieniäkin olivat, mitä tavan mandariinit tai klementiinit. Tarkasti katsottuna kuori oli hiukan punertava, mutta eipä sitä kaupassa huomannut.
Loppuun vielä Islan tutustumista Geisha-rasiaan. Vessapaperirullat tuhotaan täpöllä pieneksi silpuksi, mutta isompi boksi oli selvästi hiukka pelottava. Omistajalla meinasi mennä pokka useita kertoja videon aikana (pientä tyrskähtelyä kuultavissa). On se aikas hassu pieni mutta mikäs ihme se nyt on, kun rasia on yhtä iso mitä pentu itse. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti