Korvien kurinpalautus

Viikonlopun verran Isla sai nauttia hyvin tuuletetuista korvakäytävistä ja maanantain koittaessa korvat palautettiin ruotuun. Olihan tuo söpö (kuten sanottua, kauneus on katsojan silmässä ;) ) mutta parempi näin. Meinasin kehittää itselle jo stressin muutamasta päivästä pystykorvalapsen kanssa, joten teippaus tuli hyvään saumaan. Vältyin yöunien menetyksiltä. ;)

Pentu piti tietenkin väsyttää ennen korvatoimitusta, joten mikäs sen parempaa kuin suunnata ulos aurinkoiseen ilmaan kera kameran.

Täytyy kyllä jälleen kerran todeta, että on tuo villapaita kyllä hyvä. Omaksi tekeleeksi onnistunut ja kaula-aukkokin on käytön seurauksena venynyt sen verta, että se on helpompi pukea päälle, mutta ei ole niin löysä, että sinne pääsisi hurjaa määrää lunta sisälle neidin möyriessä selkää myöten lumessa. Selän kuviointi olisi kyllä ollut nätimpi palmikon kera mutta penska kasvaa nopeasti paidasta yli, joten väkertäminen olisi mennyt ihan hukkaan. Ehkä sitten lopulliseen versioon (mähän en palmikkoa oo ikinä tehny, joten se on varmaan sitten harjoiteltava ;) ). 

Lumikuono ♥

Oltiin ajateltu, että teippaus saataisiin hoidettua (helposti, hah) puolen tunnin ruokatauolla. Kunhan vaan väsyttäisin pennun niin hyvin, ettei se jaksaisi muuta kuin nukkua toimituksen ajan. Voi kuinka väärässä sitä voitiinkaan olla. Ei onnistunut ei. Pentu nuokkui sylissä, itki sitä, että väsyttää ja nukuttaa. Mutta heti korviin koskettua alkoi tavanomainen vikurointi ja niskojen nakkelu. Isla päätti,että me varmaan tapetaan se, jos uskaltaa ummistaa silmät, joten ei mitään jakoa tehdä tarkkaa työtä teipin ja liiman kanssa. Napakampi ja täpäkämpi täti olisi varmaan saanut pidettyä pennun aloillaan tiukalla otteella, mutta tunnustan olevani herkkis. En kykene rutistamaan pentua päästä niin napakasti, että voisin huoletta sanoa, ettei pennusta tunnu pahalta. Ja ei siinä, että Isla olisi ollut helppo. Ei todellakaan ollut. Hämärästi muistan M:n todenneen, että yksi vaikeimpia tapauksia. Milloinkas Isla olisi ollut helppo?

Ruokatauko loppui kesken, joten jouduimme muuttamaan taktiikkaa. Ei ehkä ihan ymmärrys riitä, miksemme hoitaneet hommaa lahjomalla jo heti kättelyssä. Jospa sitten tulevaisuudessa aivotkin toimii tehokkaammin. :D Kolmen ihmisen voimin (sylittäjä, teippaaja-liimaaja ja kanan syöttäjä - piece of cake!) korvat saatiin hetkessä kuntoon. Elämme toivossa, että korvat kestää teipattuina edes muutamia päiviä. Parhaimmillaan Oodin korvat pysyivät teipattuina jopa kolmisen viikkoa, joten tähän on hyvä tähdätä..

Tänään poikettiin penskan kanssa jälleen kerran M&M:llä noukkimassa kyytiin rasvarouhetta pienen pakasterasian verran. Perjantaina ostetusta lihaisesta rasvasta tuntuu puuttuvan suurin osa rasvasta. Tai ainakin jos vertaa edelliseen erään, jonka olin ostanut keväällä. Lihaa oli joukossa niin paljon, että neiti nirppaili lihat napun sijasta, joten palasimme alkupisteeseen ruokinnan suhteen. Rasvarouheen avulla pääsemme testaamaan, miten syönti oikeasti sujuu rasvan kanssa. Onko toimivuus ollut vain sattumaa vaiko ollaanko me vihdoin ja viimein päästy lähemmäs edes osittain toimivaa ratkaisua. Saas nähdä.

Korvanhoitokalustoa