10 viikkoa tuli täyteen eilen ja Islan toinen viikko on ollut toimintaa täynnä. Kiirettä pitää niinkin paljon, ettei aikaa ole ollut istua koneen ääreen saatikka sitten kirjoittaa blogia. Joten tässäpä tiivistetysti miten meillä on sujunut.
Lauantain jälkeen Isla on löytynyt (yllätys yllätys) vesikupista useampaan otteeseen. Oon päätyny siihen, etten halua kieltää pentua läträämästä, vaan annan toisen toteuttaa itseään niin paljon kuin lystää (sallituissa rajoissa kuitenkin ;) ). Tässä videosaalista maanantai-illalta. Neitihän olisi tyhjentänyt koko vesikupin, jollei kaksilahkeiset olisi puuttuneet asiaan.
Toivottavasti tästä ei tule ihan jokailtaista iloa. :)
Islan otto sattui sinänsä onnelliseen ajankohtaan, että kykenin pitämään koko ensimmäisen viikon vapaata. Tälläkään viikolla ole ollut töitä kuin kahtena päivänä hurjat 5 tuntia ja seuraava viikko on käytännössä vapaa (3 tuntia perjantai-iltana ei heilauta vapaaviikon tunnetta suuntaan tai toiseen). Keskiviikkona mieheke tuli hakemaan mua Islan kanssa töistä ja neiti pääsi tutustumaan apteekin takatiloihin. Rohkeimmat, jotka uskalsi syliin ottaa saivat naaman pesun kaupan päälle. Hihnakävelykin edistyy hurjan nätisti, ja penska käveli apteekilta autolle reippaasti. Ensimmäistä kertaa oltiin kauempana kotoa ihmisten ilmoilla, mutta eipä sitä huomannut. Rapsuttelijoita lähestyttiin pelottoman rohkeasti, välittämättä rollaattoreista ja kepeistä. Taisi pari mummoa olla otettu pennun syliintunkemisista ja pussailuyrityksistä. Älyttömän reipas koiralapsi, olin niin ylpeä että ♥
Riimin ja Islan yhteiselo tuntuu paranevan päivä päivältä. Hammaspainia näkee silloin tällöin, mutta enemmän leikitään leluilla. Skinneezin oravalelu sekä miehekkeen vanhempien tuoma punainen pitkä pehmo ovat saaneet suurimmat suosiot. Enemmän tilaa mistä ottaa kiinni, joten Riiminkään tarvitse tulla liian lähelle pentua, kun lelussa riittää pituutta. ;) Perjantaiaamun vesikuppiloikka kyllä sai taas ihmettelemään mitä pienen pennun päässä liikkuu. Mutta toisaalta, jos vauhtia olisi hidastanut, Riimi olisi päässyt karkuun. Eli lopputulema oli mitä parhain. Mitäs pienistä vaikka siinä sivussa hiukan kastuukin. Pääasia on maailman paras lelu omassa suussa. ♥
Perjantai oli muutenkin erittäin toiminnantäytteinen. Aamusta tehtiin uusintareissu apteekkiin, sillä osa työkavereista olivat kerenneet lähtä kotio ennen meidän keskiviikon reissua. Rapsuttelijoita ja pusuteltavia löytyi nyt huomattavasti enemmän, ja muutama asiakaskin tuntui katsovan hiukka ihmeissään pientä pennunpalleroa, jota kierrätettiin sylistä toiseen. :) Ei tullut pissavahinkoja apteekin matolle ja kaikki moikattiin häntä heiluen. Reipas kakara. Reissu ei olisi paremmin voinut mennä. Bussimatkat meni itkukonserttia kuunnellessa mutta luotan kovasti siihen, että tottumisella tämäkin vähenee.
Illalla vielä lähdettiin moikkaamaan Tuiskua. Hiukka varovaisesti edettiin eteisestä olohuoneen puolelle, jossa penskat löysivät hyvinkin nopeasti yhteisen sävelen. Hiukka piti väistellä Tuiskun reippaita loikkia mutta sylistä oli helppo näytellä hammasta ja kurista. Vieraita ihmisiä ei Isla jännittänyt ollenkaan, vaikka M:n avokki on melkeensä 2 metriä pitkä (no ei ehk ihan ;) ) ja harteikas. Koolla ei selvästikään ole väliä, sillä syli kuin syli kelpaa. ;) Reissu sujui ihan kivasti, mitä nyt penska ripuloi M:n valkoiselle matolle (edelleen ollaan pahoillaan tästä!). Syylliseksi paljastui keittokinkku sekä saunapalvi (ainakin hajusta päätellen). Isla oli apteekkireissun sekä useamman ulkoilureissun seurauksena saanut sitä enemmän mitä tavallisesti, ja maha ei vaan kestä.
 |
| FB:stä kopsattu - kuva M. P. |
Pienen ripulointi aiheutti vielä huolta lauantainakin. Yö meni suhteellisen hyvin, mutta lauantaina aamusta maha oli edelleen sekaisin. Riisivesi ei mennyt alas, saatikka nappulat. Muutenkin ollaan väännetty sen puolesta, saadaanko nappulaa uppomaan laisinkaan vaiko ei. Canicurit oli syötetty Riimille paria päivää aikaisemmin, enkä ollut muistanut ostaa uusia tilalle. Joten hätävarana kotona ei ollut mitään muuta kuin Tehobaktia, joka ei meinannut upota senkään vertaa. Eipä siinä muu auttanut kuin jättää pentu miehen hellään huomaan ja lähteä 5 tunniksi töihin. Tuskin olisi töissä uponnut selitys koiranpennun ripuloinneista poissaolon syyksi. ;) Isla oli ripuloinut vielä kertaalleen poissa ollessani (mieheke oli erittäin innoissaan kakansiivous-hukista) mutta muuten aamupäivä oli mennyt nukkumalla. Lihan keitinveden avulla oli nestettä saatu alas sekä tehobaktia, mutta muuten neiti oli nyrpistellyt nenäänsä kaikelle mitä eteen oli tarjottu. Töistä tarttui mukaan Canicuria sekä Nutriplus geeliä varuilta, jos penska ei suostuisi syömään yhtään mitään (ja myös Riimiä varten). Nyt iltaan mennessä tilanne on normalisoitunu, mutta kerkesin jo aamupäivän aikana muodostaa kauhukuvia nestehukkaan kuolevasta koiranpennusta. ;)
Tarkoituksena olisi lähteä hakemaan lauantai-illan kunniaksi kiinalaista (ihan törkeä nälkä!), joten autoilua on vielä illalle suunnitelmissa. Elän toivossa, että pentu väsähtää ajelusta sekä kaupungin ihmisvilinästä sen verta, että saan syödä ruokani rauhassa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti