Väsynyt paimenneito

Näin väskä oli pieni pentu elämänsä ensimmäisen M&M-reissun jälkeen.

Unilelut ♥

Bussissa ajelu on silti liian rankkaa. Jänskättää, itkettää, ei oikein tiedä miten päin sitä pitäis olla. Onneksi matka ei ole pitkä, joten kanssamatkustajatkaan eivät hermostuneet ihan täysin. Itse eläinkauppareissu sujui oikein kivasti. Penska huolehti siivouksesta ja pienessä hetkessä myyntitiskille oli kerääntynyt kasa roskaa, jotka ongin Islan suusta pois. Kaikki kelpas - kivet, karvat, roskat - you name it. Mitä tahansa lattialta löytyi. Liukuovia (ähh.. tai siis sellaiset itsestään aukenevat ovet, miksikä niitä nyt kutsutaan :D ) piti pieni hetki kyräillä mutta uloskin neiti olisi tepastellut ellei hihna olisi estänyt penskan karkureissua.

Malttia ei oikein vielä ole, sillä jollei liikuttu (eli omistaja jäi suustaan kiinni ;) ) mihinkään, Isla aloitti kuuluvan itkukonsertin. Kyllähän sen ymmärtää, tylsä omistaja vielä siirtää kaikki syötävät roskat pois nenän edestä niin kyllähän se aika käy pienellä pitkäksi. Lopulta alkoi olla niin älyttömän väsykin, ja rauhoittuminen vieraassa paikassa on ihan vieras käsite, joten penska piipasi jopa sylissä. Myyntitiskillä rentoutui ottamaan pienet nokoset myyjien pusuttelun jälkeen. Nyt vaan lisää samanlaista rauhoittumistreeniä, niin hyvä tulee.

Vaa'alla käytiin mutka, ja tulokseksi saatiin hurjat 2,7 kg. Korvien kanssa jäädään vielä katselemaan, mihin suuntaan menevät. Vasen korva meinaa olla liian matala (jonka huomaa alla olveista kuvistakin), mutta sen luulisi nousevan siittä ihan itsekseen, luultavasti jopa pystyyn asti. Korvan keventyessä laitamme sen teippiin.

Sen verta raskas reissu oli, että pentu nukkui yhteen menoon siihen asti, kun kotiuduin autokoulun ajosta. Isla heräsi syömään ja jatkoi uniaan, joten pääsin sopivasti livahtamaan treeneihin Riimin kanssa. Tuntuu, että motivaatio on ihan hukassa. Yleensä treenien jälkeen jää sellainen olo, että olipa kivaa vaikka ennen lähtöä oliskin sellainen fiilis, että jäis mieluummin kotiin. Keskiviikon vakivuoroa olen kaupitellut eteenpäin liiankin halvalla, että saan edes myytyä ja saa pitää itse vapaata. Uskottelen edelleen itselle, että teen sen pennun vuoksi. Jää sille enemmän aikaa. Jospa sen motivaation sais kaivettua jostain takaisin pienen tauon aikana. Miten se nyt menikään - toivossa on hyvä elää.. ;)

Loppuun vielä sunnuntain (13.1.) kuvia. Aurinkoa jos näkyis, kuvistakin tulisi ehkä muuta kuin sinisävyisiä, mutta minkäs teet.

Ulkoilukäyttäytymisessä voi myös huomata kehitystä. Isla antaa ottaa syliin useammin ja useammin ilman karkuun loikkimista (ja liinan avulla tämänkin saa estettyä). Reilu viikko sitten vielä penska loikki karkuun kenguruhypyillä, jos yrittikään ottaa kiinni mahan alta ja nostaa syliin. Tämä on vähentynyt huomattavasti, ja uskoisin, että liinan voi jättää pian pois. Mutta ennen kuin ollaan täysin varmoja penskan kiinnisaamisesta, jatkamme harjoituksia liinan kera.