Nalle

Sunnuntaina illan leikkiseura -  naapurirapun Nalle. Vähän päälle vuosikas neiti oli mitä parhainta seuraa Islalle. Pinna jaksoi pennun räävitöntä menoa juurikin sille rajalle, mille tarvikin ja liian kovasta hampaiden käytöstä tuli palautetta. Leikkitreffit menivät erittäin hyvin, lukuun ottamatta keittiön maton merkkausta, johon Nalle losotti kunnon pissat. Siinä siivotessa mietin, että pennun pissat ovat loppujen lopuksi mitättömän pieniä. Ja Nalle kun ei tosiaan ole edes pienimmästä päästä, vaan kokoa neidillä on reilut 40 cm.

Treeneistä tullessa kotona odotti innokas häkin kokooja

Sosiaalistaminen on sujunut samalla kaavalla alkuviikosta - kaupungilla käyminen on myös erittäin tehokas tapa väsyttää pentu ja hoitaa muutama juokseva asia siinä samalla. Jopa jo itse bussimatka voisi olla riittävä tekemään tehtävänsä mutta jos sinne asti lähtee, sama torilla on muutama askel ottaa. Aina löytyy edes yksi tai kaksi rapsuttelijaa, jotka mielellään ottavat muutaman pusun innokkaalta pennulta. 

Bussimatkat tekevät edelleen tiukkaa - itkua ja hammastenkiristystä. Jos vieressä sattuu istumaan mukava täti tai setä, matka helpottuu huomattavasti. Kaupungilla homma toimii taas huomattavan paljon paremmin. Ihmismassa alkaa olla vähemmän ja vähemmän kiinnostava, ja huomio kerkeää keskittyä välillä muuhunkin kuin ihmisten tarkkailuun. Käyttäytyminen on kuitenkin erittäin reipasta, eikä jännistä asioista tehdä sen kummempaa numeroa Islankaan osalta. Torirempan takia torilla jylläsi tänään jos jonkin sortin konetta kaivurista kuorma-autoon. Ihan kuin pentu olisi koko elämänsä elänyt mölyävien koneiden keskellä. Ei mitään ongelmaa kävellä ihmismassan mukana ja ohittaa viereisen aidan takana kauhaa heilutteleva kaivuri suhteellisen läheltä. Reipas paimenlapsi. ♥

Tämän päivän kaupunkireissu oli rankka. Pääsin häviämään Riimin kanssa treeneihin ilman suurempia itkuja ;)

Maailman Paras Unikaveri ♥

Ensimmäinen kosketus eläinlääkäriin

Ikää neidillä 12 viikkoa ja 1 päivä. Ensimmäinen rokotus hoidettiin pois alta eilen neidin 12 viikkoispäivänä. Noomi-siskon rokotus-reissu oli mennyt ihan älyttömän hyvin, joten odotin hiukan jännityksellä, millaisen shown meidän pieni kiljukaula saisi aikaan. Islan kanssahan on saanut tapella melkeensä joka asiasta, jotta perus rutiinit saadaan sujumaan (hyvänä esimerkkinä villapaita). Penskalla kun tuntuu olevan mielipide lähes joka asiaan.

Ja jälleen kerran Isla yllätti. Ennen odotusaulaan menoa käväistiin vaa'alla (2,9 kg eli 0,1 kg tullut lisää viime viikon perjantaista) ja kirjauduttiin sisään. Nykyaikaisesti kirjautuminen tapahtui omatoimisesti tietokoneella - helppoa ja nopeaa. Hiukka tässä vaiheessa meinasi muutamia jännitysväristyksiä tulla (siis pennulla, ei mulla ;) ), mutta odotushuoneessa Isla käveli oikein reippaasti omin tassuin. Asenne on kyllä ihan täys 10. Kuten kasvattaja mainitsikin, monesti pienet pennut jännittää enemmän tai vähemmän ekaa reissua. Tällä pentueella tuntuu olevan kaikki kohdallaan. Voi olla tyytyväinen. Perro-veli oli käynyt samana päivänä hakemassa oman rokotuksensa ja eläinlääkäri oli tuumannut, ettei tämä penska ole mikään lapanen. No ehei, ei ole kuten ei ole siskotkaan. Onnellisuus-tyytyväisyys-väristyksiä ♥ (siis mulla itsellä, ei pennulla ;) ).

Tutkimuspöytä oli liukas mutta neiti ei pistänyt yhtään pahakseen asettua sille. Ehkäpä mein M&M:n myyntitiskillä oleskelemiset on vaikuttanu asiaan. Eläinlääkäriä pusuteltiin sen mitä eläinlääkäri antoi pusutella. Korvia ei voitu tutkia teippausten takia, joten siittä suoraan siirryttiin hampaisiin. Isla yritti olla asiasta eri mieltä mutta eipä siinä kauhiasti voinu valita. Stetoskooppi ei kauhistuttanut vaan nätisti neiti istui kuunneltavana. Itse rokotus hoitui juuri niin kuin olin ajatellutkin - vastalauseita (tai siis huutoa) kuultiin ihan kunnolla muutaman ärräpään verran (no yllätys - tällä tapauksella on tunnetusti vahvat mielipiteet). Jälkeenpäin penska istui paikallaan hiukka pöllästyneen näköisenä. Tästä toivuttiin pienessä hetkessä. Uskomaton tapaus. Olisin odottanut tärisevää ja kauas-pois pyrkivää pentua. Ja mitä vielä! Nostin Islan hetkeksi takaisin tutkimuspöydälle lattialla olon jälkeen. Kana maistui, eläinlääkäri oli edelleen pussaamisen arvoinen ja hihaakin olisi voinut tappaa ihan täpöllä. Maksun hoidettuani Isla lähti eläinlääkäristä kotia kohti omin pienin tassuin.

En voisi tyytyväisempi olla tähän pieneen 12 viikkoiseen pentuun. ♥

Kyllä sen myös huomaa iltaisin, että 3 viikon jälkeen alkaa pikkuhiljaa väsymys painaa. Öisin tulee nukuttua aivan liian vähän (myös pennusta riippumattomat syyt haittaa nukkumista). Eilinenkin päivä oli kokonaisuudessa raskas. Herätys ennen kello 7 (kiitos Isla), aamusta heti kello 10 yliopistolle odottamaan josko gradu-palaveri saataisiin aloitettua aikaisemmin kuin kello 11. Kello 11 (turha 1 tunti yliopistolla..) gradupalaveri, klo 12:00 piti olla kotona, jotta kerettäisiin puol yhdeksi eläinlääkäriin. Sieltä pikapikaa kotio, jotta ehdin kolmeksi töihin. Kaiken tämän juoksemisen päälle 11km työmatkat pyörällä. Juuri ja juuri jaksoin raahata itseni kauppaan illalla vaiks autolla mentiinkin. No, jospa tähänkin tulisi muutos kevään aikana. Kunnon yöunet voisi maistua. Tai edes 3 tunnin päikkärit. :)

Rokotusta edeltävänä päivänä käytiin kaupungilla ensisijaisena tarkoituksena väsyttää pentu ja hoitaa siinä samalla muutamia juoksevia asioita. Isla käyttäyty taas erittäin reippaasti, kuten pissasi autokoulun matolle. ;) Olin juuri päässyt sanomaan, että sen ei pitäis tehdä mitään sisälle, penska pissasi juuri kun päästiin bussista. No niinpä. :D Kuten joku vastaantulija sanoikin, taitaa pentu herättää paljon huomiota. No kyllä vain. Ihan sama minne menee niin ihailijoita ja rapsuttelijoita riittää. Torilla markkinahumussa ei päässyt 5 metriä pidemmälle, kun joku pysähty puhumaan ja tarjoamaan naamaa pestäväksi. Onnistuipa Isla keräämään ympärilleen myös kunnon mummoköörinkin. Ensimmäinen pysähty rapsuttamaan, "Martta, tuu kattoon mikä ihana täällä on". Ja Marttahan tuli. Ja kohta siinä oli ympärillä neljä mummoa. Meinasin myöhästyä bussista innokkaiden rapsuttelijoiden takia. ;)

Jotta ei tulisi ihan kuvaton postaus. Saanko esitellä - pienen pennun iiiso ongelma.

No oho, mites se nyt sinne meni? (yllätys.. ;) )

Tyhjenisköhän se kuppi juomalla?

Hmm..

Jos ihan varovasti tassulla, saiskohan sen pois..

Vesikuppi tyhjentämällä?

Kaivamalla!

Tassujen kuivattelutuokio

Uudella tarmolla hommiin!

Kaatuiskohan se kuppi, jos ottais tästä kiinni...

Yritys oli hyvä ;)

"Tänks mom!"

Kevättä odotellessa ♥

Tuntuu, että oon yksi niistä harvoista, jotka rakastaa talvea. En kireitä pakkasia, vaan sellainen -5 on just kiva. Varsinkin keväällä, kun aurinko paistaa ja pääsee vaiks käveleen jäälle. Tänä aamuna oli juuri sellainen kevät-fiilis. Pakkasta tosin olisi voinut olla muutama aste vähemmän (ainakin pentua ajatellen), mutta muutes nautin kameran ulkoilutuksesta ihan täysin. Sain napsittua omaan silmään ihan mahtavia otoksia Islasta, joten aamu oli mitä onnistunein.

Ikää neidillä 11vk ja 5 päivää.

Tää punaisuus on kyllä jotain niin.. ♥

Ja illan kyllä kruunasi ihan totaalisesti treenit Riimin kanssa. 2 kuukauden tauko omasta viikoittaisesta treeniryhmästä autokoulun, pennun, töiden ja koulun (ja ehkä myös pienen motivaatiopulan) takia. Voin myöntää rehellisesti, että oli ikävä päästä treenaamaan niin mahtavaan seuraan. Riimi oli jälleen kerran pop ja tuntuu, että itselläkin alkaa olla jotain ymmärrystä siittä, mitä me tehdään (tai mitä mein pitäis tehdä :D ). Jäi kyllä hyvä fiilis ja odotan innolla seuraavan keskiviikon treenejä.

Korvien kurinpalautus

Viikonlopun verran Isla sai nauttia hyvin tuuletetuista korvakäytävistä ja maanantain koittaessa korvat palautettiin ruotuun. Olihan tuo söpö (kuten sanottua, kauneus on katsojan silmässä ;) ) mutta parempi näin. Meinasin kehittää itselle jo stressin muutamasta päivästä pystykorvalapsen kanssa, joten teippaus tuli hyvään saumaan. Vältyin yöunien menetyksiltä. ;)

Pentu piti tietenkin väsyttää ennen korvatoimitusta, joten mikäs sen parempaa kuin suunnata ulos aurinkoiseen ilmaan kera kameran.

Täytyy kyllä jälleen kerran todeta, että on tuo villapaita kyllä hyvä. Omaksi tekeleeksi onnistunut ja kaula-aukkokin on käytön seurauksena venynyt sen verta, että se on helpompi pukea päälle, mutta ei ole niin löysä, että sinne pääsisi hurjaa määrää lunta sisälle neidin möyriessä selkää myöten lumessa. Selän kuviointi olisi kyllä ollut nätimpi palmikon kera mutta penska kasvaa nopeasti paidasta yli, joten väkertäminen olisi mennyt ihan hukkaan. Ehkä sitten lopulliseen versioon (mähän en palmikkoa oo ikinä tehny, joten se on varmaan sitten harjoiteltava ;) ). 

Lumikuono ♥

Oltiin ajateltu, että teippaus saataisiin hoidettua (helposti, hah) puolen tunnin ruokatauolla. Kunhan vaan väsyttäisin pennun niin hyvin, ettei se jaksaisi muuta kuin nukkua toimituksen ajan. Voi kuinka väärässä sitä voitiinkaan olla. Ei onnistunut ei. Pentu nuokkui sylissä, itki sitä, että väsyttää ja nukuttaa. Mutta heti korviin koskettua alkoi tavanomainen vikurointi ja niskojen nakkelu. Isla päätti,että me varmaan tapetaan se, jos uskaltaa ummistaa silmät, joten ei mitään jakoa tehdä tarkkaa työtä teipin ja liiman kanssa. Napakampi ja täpäkämpi täti olisi varmaan saanut pidettyä pennun aloillaan tiukalla otteella, mutta tunnustan olevani herkkis. En kykene rutistamaan pentua päästä niin napakasti, että voisin huoletta sanoa, ettei pennusta tunnu pahalta. Ja ei siinä, että Isla olisi ollut helppo. Ei todellakaan ollut. Hämärästi muistan M:n todenneen, että yksi vaikeimpia tapauksia. Milloinkas Isla olisi ollut helppo?

Ruokatauko loppui kesken, joten jouduimme muuttamaan taktiikkaa. Ei ehkä ihan ymmärrys riitä, miksemme hoitaneet hommaa lahjomalla jo heti kättelyssä. Jospa sitten tulevaisuudessa aivotkin toimii tehokkaammin. :D Kolmen ihmisen voimin (sylittäjä, teippaaja-liimaaja ja kanan syöttäjä - piece of cake!) korvat saatiin hetkessä kuntoon. Elämme toivossa, että korvat kestää teipattuina edes muutamia päiviä. Parhaimmillaan Oodin korvat pysyivät teipattuina jopa kolmisen viikkoa, joten tähän on hyvä tähdätä..

Tänään poikettiin penskan kanssa jälleen kerran M&M:llä noukkimassa kyytiin rasvarouhetta pienen pakasterasian verran. Perjantaina ostetusta lihaisesta rasvasta tuntuu puuttuvan suurin osa rasvasta. Tai ainakin jos vertaa edelliseen erään, jonka olin ostanut keväällä. Lihaa oli joukossa niin paljon, että neiti nirppaili lihat napun sijasta, joten palasimme alkupisteeseen ruokinnan suhteen. Rasvarouheen avulla pääsemme testaamaan, miten syönti oikeasti sujuu rasvan kanssa. Onko toimivuus ollut vain sattumaa vaiko ollaanko me vihdoin ja viimein päästy lähemmäs edes osittain toimivaa ratkaisua. Saas nähdä.

Korvanhoitokalustoa

11 hurjaa viikkoa

ja 2 päivää päälle. Painoa pirpanalla oli 2,8 kg perjantaina, kun käytiin M&M:llä ennen töitä tarkoituksena väsyttää pentu siten, että Isla nukkuis kiltisti ilman suurempia häslinkiä. Hiukka meinasi myös paniikki iskeä kalenteria selatessa, kun tajusin, että olin meinannut unohtaa rokotusta edeltävän madotuksen ihan totaalisesti (sen siitä saa kun ei merkkaa kalenteriin). Puhumattakaan siitä, että koko rokotusaikakin olisi ehkä ihan hyvä varata. Töissä oli sen verta rauhallista, että sain soitettua työvuoron aikana Jynkän asemalle ja sovittua ajan viikon päähän perjantaille, joka sopivasti onkin 12-viikkoispäivä. Työvuoron päätteeksi nappasin vielä mukaan Canexia tuubin, jotta madotus tapahtuisi mahdollisimman helposti (varsinkin, kun joku jätti tämän taas näin viime tippaan..). Minkäs teet, kun muisti on niin pirullisen lyhyt. ;)

18.1. Yhteinen sävel alkaa pikkuhiljaa löytyä.. :)

Mytty joka joskus oli hiiri. :D

"No anteeks anteeks!"

Viikonloppu on (yllätys yllätys) mennyt aika koiramaisissa merkeissä. Treffejä sovittiin lauantaille ja sunnuntaille. Jälleen saan kiittää miehekettä kuskina olemisesta, sillä kummasti helpottaa, kun ei tarvitte bussilla (tai kahdella) matkata yhteen suuntaan. Ja tässäpä sen myös taas näkee - kyllähän se ajokortti ois hyödyllinen. Jospa sekin korjaantuu helmikuun puolella viimeistään. Tosin, toinen juttu on se, antaako mies mun ajella sen autolla. Who knows kuin pahasti mää sen onnistun ruttaamaan.. ;) Viima treffattiin lauantaina, Minni sunnuntaina aamupäivästä ja illalla vielä Tuisku. Huhhuijaa. Oli siinä penskalla koiramaista seuraa.

Jälleen kerran voi ihailla Islan rohkeutta. Ekaa kertaa Viiman luona kylässä ja sylistä päästyään neiti kävelee sisään taakseen kattomatta tyylillä "moi tulin teille kylään, ketäs te ootte?" Reipas koiralapsi ♥ Olin kyllä niin ylpeä että.

Kuvia eiliseltä.

Lelut on in!

Mitä enempi sen parempi

Väsymys iski leikkien jälkeen (ja pedin koko vastaa pennun kokoa täydellisesti ;) )

Sunnuntaina nähtiin hiukka aurinkoakin.

Minni 15vk

Naurava penska :)

Sunnuntaiaamuna ihmetystä aiheutti värikkäät mandariinit. Olin kovasti sitä mieltä, että pilalle olivat menneet. Siinä vaiheessa, kun kolmas näytti ihan samalta kuin kaksi edellistä, alkoi jo vähän kummastuttaa. Google ja "mandariinien" pussi paljasti, että kyseessä olikin veriappelsiinit. Mielenkiintoisen näköisiä, en ole aikaisemmin törmännyt. Yhtä pieniäkin olivat, mitä tavan mandariinit tai klementiinit. Tarkasti katsottuna kuori oli hiukan punertava, mutta eipä sitä kaupassa huomannut.

Loppuun vielä Islan tutustumista Geisha-rasiaan. Vessapaperirullat tuhotaan täpöllä pieneksi silpuksi, mutta isompi boksi oli selvästi hiukka pelottava. Omistajalla meinasi mennä pokka useita kertoja videon aikana (pientä tyrskähtelyä kuultavissa). On se aikas hassu pieni mutta mikäs ihme se nyt on, kun rasia on yhtä iso mitä pentu itse. ♥