Yhdistymisiä

• vuodatuksen koirablogi 2009-2011
• bloggerin koirablogi 2012-2013
• pääsykoeblogi 2014-2015

Mitä lie Vuodatuksessa tapahtui vuoden 2012 paikkeilla, mutta monien (jollei kaikkien, siitä en ole varma) blogien kuvat (ja tekstit) hävisivät joko kokonaan tai osittain. Olin kirjoittanut sinne ensimmäistä blogiani melkein kolme vuotta, kun osa kuvista ja teksteistä teki katoamistempun. Vuosista 2010 ja 2011 ei jäänyt mitään jäljelle. Edelleen, vielä 4 vuoden jälkeen, se on asia joka harmittaa ihan vietävästi. Pelastin Riimin pentuajoilta säilyneet tekstit vuoden 2012 alussa, siirsin ne tänne bloggeriin ja olen jatkanut siitä päivästä lähtien täällä. 

Pääsykoeluku-urakan alkuvaiheessa (2013 vuoden loppu) päivitin kahta blogia samanaikaisesti. Pian huomasin, ettei oma jaksaminen riittänyt kahden blogin ylläpitoon. Lopulta suljin koirablogin ja päädyin ylläpitämään pelkästään pääsykoeblogia. Ja sen päivittäminen jatkui helmikuun 2016 alkuun asti. 

Olin pyöritellyt aiemminkin ajatusta koirablogi(e)n yhdistämisestä pääsykoeblogiin. Saisin jatkumon monen vuoden kirjoittamiselle. Ja kun pääsykoeblogi tuli tiensä päähän, toteutin kauan hautuneen ajatuksen. Mutta. Pääsykoeblogin postauksien osalta valikoiden. Mietin pitkään, otanko mitään tekstejä mukaan pääsykoeblogin puolelta. Luin joitakin postauksia läpi ja päädyin aika nopeasti siihen, että siinä blogissa on elettyä elämää  kahden vuoden ajalta. Eikä pelkästään muistoja vain lukemisesta vaan myös asiaa paimenista ja meidän arjesta.

Tämä oli se suurin kysymysmerkki; miten asian koostaisin tähän uuteen blogiin. Tahdoin esille sen mikä tämän (yhdistelmä)blogin osalta oli olennaista. Vaikka uusi blogi sisältääkin valitut palat, on postauksien sisältö arjen osalta sama mitä alkuperäisessä blogissa. Käytin delete-näppäintä yksityiskohtaisten lukukuulumisten, lukemisten etenemisten, aikataulutusten, muistiinpanojen ja kaikkien ihanien lukijoiden kommenttien kohdalla. Kaikki muu sai aika pitkälti jäädä. Itse alkuperäinen pääsykoeblogi ja postaukset kommentteineen kokonaisuudessa löytyvät alkuperäisestä osoitteestaan, tosin blogi on tällä hetkellä suljettuna. En poistanut blogia enkä tekstejä. Olen saanut parin vuoden aikana ihania kannustavia kommentteja ja kiitosta siitä, kuinka paljon iloa ja tsemppiä blogi on muille kanssahakijoille tuonut. En halunnut silläkään uhalla hävittää blogia kokonaan. 

Mietin myös, että olisin ottanut Riimin pentuaikaa käsittelevät postaukset osaksi tätä uutta kombinaatiota, mutta välissä oleva kahden vuoden gappi vähän sotkee tätä jatkumoa. Joten Pienen Harmaan pentublogi löytyy nyt omana kokonaisuutenaan (linkki sivupalkissa). Sen kirjoitustyyli on muutenkin hyvin hyvin erilainen, kun vertaa tämän päivän kirjoitustyyliin. Kummasti sitä huomaa kehittyneensä myös tässäkin hommassa. ;) Kävin (kaikki) postaukset läpi eilen ja nauroin vedet silmissä kaikille niille asioille, mitä 7 vuotta sitten on tapahtunut. Korvaamattomia tekstejä. ♥

"Tuli jopa vähän tuhlattua Oulussa ja ostettua se lammas M&M:stä, jota himoitsin jo Kuopiossa. Et nyt on sitten lammaskoiralla Lasse-lammas. :)"

Lammasparka, sillä on pienoinen identiteettikriisi, se nimittäin näyttää olevan poika (Lasse?!). :D Vielä 6,5 vuoden jälkeen lammas on suhteellisen hyvissä voimissa ja Islan mielestä yksi parhaimmista unikavereista.

♥

"Miten meidän matka meni? Oikeen kivasti, ainaski siihen asti kunnes Riimi päätti matkan puolessa välissä oksentaa sellaisella antaumuksella, et puolet (laina)auton takapenkistä lainehti. Pulkkilan ABC ei vissiin ollu Riimin mieleen. :D Oltiin just kurvattu kyseisen huoltsikan pihaan. Koira ja penkki saatiin viel suht hyvin pelastettua sotkulta, peitteelle ei käyny nii hyvin (tai siis puolelle siitä). Tosin, Riimi kyl hoiteli viel sen toisenki puolen 2 kilometriä ennen kuin päästiin perille. 4 tunnin ajomatkasta siis oikeen hyvä saldo - oksennuksessa oleva peitto ja 3 pyyhettä, puolittain käytetty talouspaperirulla ja 2 oksennuksessa olevaa koiraa - Miimi oksensi toisella kerralla itsensä päälle, siirtyi sen verran Ronjan suuntaan ettei istunu oman örppänsä päällä ja yökkäs viel Ronjan päälle parisataa metriä ennen auton pysähtymistä. Koomista? Kyllä, kieltämättä hiukan. ;) No nyt ainaski muistaa, ettei Riimille edelleenkään voi antaa hirveen paljoa ruokaa ennen pitkää automatkaa. "

Voi Riimi ♥ Ruokana raakaa lohta. Ja lämmin kevätpäivä. Ah mikä tuoksu autossa, muistan sen vieläkin.

*****

Näin, toivottavasti tämä selvensi sitä edes hiukka mitä paimenten uuden blogin taustalla on. Blogi tulee varmasti hakemaan muotoaan seuraavien kuukausien aikana mutta eiköhän se siitä sitten taas omaan uomaansa asetu.. :)