Tammikuun puolessa välissä Ketola tosiaan tuli hoitamaan Kuopioon ja M:n kautta saatiin koko köörille (R + I + naapurin soopelit) paikat. Se olikin yhtä hoitoaikojen sumplailua tyttöjen juoksujen takia. Isla aloitti juoksut juuri ennen ortopedireissua ja jännityksellä odotin synkkaako Riimi omansa Islan omiin. Islahan olisi erittäin kipeästi tarvinnut hoitoaikaa Ketolalle mutta ei tärppistä narttua voinut viedä aamun ekalle ajalle. Siinä olisi voinut mennä muiden hoidettavien ajat ihan piloille.
Riimi aloitti kahta päivää ennen omat juoksunsa mutta sopivasti kumminkin niin lähellä hoitoja, ettei uskottu sen olevan suuren suuri ongelma. Tai me nyt vaan ei tehty siitä ongelmaa, eli oltiin ihan hyshys mistään juoksuisesta nartusta ja vaan iskettiin Riimi Ketolan hoitopöydälle. ;) Eipähän ilmeisesti kukaan ole M:lle valittanut vaikeasti aloillaan pysyvistä koirista.
Ketola hoiti ACE:n alla pari päivää ja M:n järkkäämänä vielä kolmannen. ACE kaupitteli jäämähoitovuoroa paria päivää aiemmin ja mietin, jos olisin ottanut sen Islalle. Se olisi ollut toiseksi viimeinen aika, ja sen jälkeen olisi vielä ollut yksi narttu tulossa. Siihen väliin tärppisen koiran olisi voinut ehkäpä jo kehdata tuoda. Ketolan matkustusaikataulu oli kumminkin muuttunut, ja hän tarjosi näin ollen yhtä ylimääräistä aikaa M:n päivän päätteeksi. Pikainen tsekkaus Ketolalle juoksuisesta koirasta ja lopulta hyvinkin kiitollisena otettiin aika vastaan. Poppoon isoimmassa tarpeessa oleva pääsisi hoidettavaksi, ja vielä päivän viimeisimmäksi. Loistavaa!
Nyt lopputulemana oli jotain sellaista mitä en oikein vaan voi ymmärtää. Me ollaan Islan kanssa totuttu sanoihin "järkyttävä" "voi koiraparkaa" "herranjumala". Nyt lopputulos oli "hyvä" ja "letkeä selkä". ♥ Olin antanut Islalle kipulääkkeen ennen hoitoa ja hyvä niin. Ketola sanoikin hoidon aikana, että ensimmäistä kertaa Isla oikeasti tuntui rentoutuvan ja hoitaminen oli helpompaa. Meille suositeltiin hierontaa parin viikon päähän, joka varattiinkin helmikuun alkuun. Sieltä saatiin vain ja ainoastaan yhtä hyvää palautetta. Pieniä jumiumia muttei suositusta uudelle hieronnalle ennen seuraavaa Ketolan käyntiä, joka siis osuu huhtikuun loppuun (tämä jos jokin on huikeaa - meillä alkaa olla M:n Ketolan vierailujen hoitolistalla vakipaikat ♥ ). 8 kk:n hoitotauko oli tehnyt tälle koiralle niin äärimmäisen hyvää vaikka pelkäsinkin sen olevan huonoin asia ikinä. Islaa hoidettiin niin tiheästi vuosi sitten, että lihaksisto kaipasi palautumisaikaa. Alla ollut pidempi tauko antoi mahdollisuuden lihaksille palautua rauhassa. Ja silläkin on saattanut olla vaikutusta, että Isla söi lyhyen kipulääkekuurin hoitojen jälkeen. Eipähän ainakaan mahdolliset kivut/kipumuisti vetänyt lihaksia uudestaan jumiin.
Islan tila on tällä hetkellä parhain mitä sitten reiluun 2 vuoteen. Kukapa sen voi täysin sanoa, onko Isla kivuton vai ei. Tammikuun alussa se ei ollut täysin kivuton, sen tiesi.. Mutta edes näin jälkeenpäin(kään) sanottuna, NYT tällä hetkellä, onko se kivuton? En ihan täysin tiedä. Sillä on jäänyt kipumuistiin jälki siitä syksystä, jolloin se oli kipeimmillään. Ja vaikka se nyt sitten onkin suhteellisen hyvässä kunnossa, ei se välttis ole ihan täysin kivuton. Islaa on suhteellisen vaikea tulkita. Ainakin silloin, kun kipuja on paljon, se näkyy koiran käytöksessä. Mutta me mennään tällä hetkellä päivä kerrallaan. Huhtikuulle on tosiaan varattuna seuraava osteopaatti, sen jälkeen jälleen hierotaan ja sitten... Pidempi hoitotauko, jos selästä ei enää mitään ihmeempiä löydy. 2,5 vuotta. 2 ja puoli pitkää vuotta tähän meni, mutta nyt vihdoin ja viimein me aletaan olla tilanteessa, joka on hyvä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mutta mä melkein pakahdun tästä tunteesta, että mun pikkulikka oikeasti on tilanteessa, joka ei ole huono. Niin parasta ikinä. ♥
Pikkulikka pääsi mun kanssa yhteiskuviin tammikuun lopulla jäälenkillä, joten nyt oli sitten Riimin vuoro. Mutta Riimin naama, taas! :D On se rankkaa kun raahataan ties mihin kuviin mukaan poseeraamaan. Puhumattakaan siitä, ettei omistaja osaa pitää ilmeitään kurissa tai halailee julkisesti. On harmaalla rukkasella taas tooooosi rankka elämä. ;) Allekirjoittaneelta lähti myös hiuksista pituutta melkein 30 cm, joka oli myös aikas kiva saada ikuistetuksi kameralle (yksi syy, jonka takia päädyin kameran toiselle puolen). Ihana muutos, enpä voisi tyytyväisempi olla. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti