Erittäin Hyvä päivä

Lelukoila! ♥ Ei tunnu Isla enää ihan niin miniltä :D

Tuomiopäivä! Eikus siis "jee-se-on-vihdoin-ohi" -päivä! Sunnuntai ja Tuusniemen näyttely. Lähinäyttelyissä on kyllä se ihana puoli, ettei tarvitse herätä aamulla kello 6 ihan vain ajaakseen monta sataa kilometriä suuntaansa, jotta on paikalla ennen kello ysiä. Saatikka se, että meidän piti olla paikalla vasta klo 11 hujakoilla, joten meillä oli ruhtinaallisesti aikaa syödä rauhalliset aamupalat, laittaa kamerat valmiiksi, vuorata mukaan jäätävä määrä vaatetta (paleleminen vaan nyt ei ollut vaihtoehto!), käydä hakemassa häkki treenihallilta ja ajella ihan kaikessa rauhassa näyttelypaikalle.

Kun puhutaan "hallista, jonka lämpötila on noin 12 astetta" tulee ihan ekana mieleen Viiksen treenihalli ja parin vuoden takainen talvi. Jäätyneet varpaat, jäässä oleva vesikupin vesi ja jäätyneet sormet. Tuusniemen näyttelyaluetta kuvattiin siis juuri noin, ja mietin jo valmiiksi sitä mahdollista palelemista ja sormien kuolemaa, joka voisi odottaa kameran kanssa taiteilevaa. Varauduin about 3 parilla erilaisia hanskoja, kun en tiennyt mitä odottaa. :D Ulkona nyt ei onneksi ollut kuin kiva -5 asteen pikkupakkanen, mutta mieluiten kuitenkin halusin pitää sormet hengissä. Loppujen lopuksi sormien ja varpaiden jäätymiskuolemisista ei ollut tällä reissulla tietoakaan, ja hyvä niin. Halli oli lämmennyt mukavasti sinne tuppautuneiden ihmisten ansiosta ja takin sai heittää päältään samantien.

 

FC1:n koirat olivat pyörähdelleet kehissä päivää aiemmin, joten sinänsä sunnuntain osalta kehissä ei ollut itselle mitään "must-must" nähtävää. Kun näin mittelien osallistujamäärän, en voinut kuin naurahtaa (taas) ääneen. Shelttikehiä jo vuosia seuranneena ei vaan tunnu tottuvan siihen, että rodun kehään on ilmoitettu juuri ja juuri se 20 koiraa, jos sitäkään. Se tuntuu niin kauhean vähältä, kun vertaa shelttien määrään. Lauantain shelttejä arvostelleella tuomarilla on taas ollut tekemistä, jos kaikki 80 ilmoitettua koiraa oli ilmestynyt paikalle.. :)

 

Meidän saapuessa näyttelypaikalle mittelien kehät eivät olleet edes vielä alkaneet ja aikataulu oli myöhässä, joten odotteluaikaa oli suhteellisen runsaasti. Sinänsä oikein hyvä, Herr Lurpenille jäi ruhtinaallisesti aikaa oman pääkoppansa kasaamiseen ja mä sain tilaisuuden napsia kuvia kehän laidalla olleista (lelu)koirista (no onhan tuo pommi nyt ihan pehmolelun näköinen! :P ). Kamerankäyttäjä kiitti olosuhteista - halli oli yllättävän valoisa! :)

 

Tämä tapaus kävi vähän sääliksi. :( Koiraparka kuolasi voimakkaasti koko sen ajan, mitä he paikalla olivat (turistikoira ilmeisesti vaikka ne kiellettyjä olivatkin..)

Löysin myös aika nopeasti mitteleistä ne omat suosikit - kermanväriset ♥ Tämä tyttö oli niin nätti että!

Tosin mittelien korvatrimmaustyyli ei miellytä.. 

 

Yksi "vääränrotuinen" eksyi myös kameran eteen :)

  

Game on! :D Hetkeä ennen menemistä kehään

Itse "päätapahtuma", Ludon misseily oli ohi nopeasti ja kivuttomasti (AM:n iloksi ;) ). Jos tarkoituksena oli selvitä hengissä ja saada Ludolle (kelpuutettava) näyttelytulos, niin nämä tavoitteet täyttyi kyllä kirkkaasti! Herraskoira muisti käyttäytyä, jaksoi pönöttää oikein sievästi ja ei näyttänyt niitä 'parhaimpia' puoliaan kehässä. Ja esittäjä tosiaan selvisi hengissä. Eli oikein esittelykelpoinen suoritus siis! 

Jos jostain paha maku suuhun jäi niin näyttelyihmisten asenteista. Sitä on liian tottunut siihen, että aksakenttien reunoilla muut kisaajat kannustaa toisiaan, tsemppaa hyviin suorituksiin ja riemuitsee aidosti siitä, jos joku puolituttu/seuralainen menestyy. Nytkin AM pyysi takaa tulevalta koirakolta hiukan tilaa, jotteivat ole ihan persiissä kiinni kehää juostessa ympäri. Saatiin napakka "kaikki huolehtikoot omista koiristaan" vastaus ja sekin vielä kolmannen henkilön suusta. Käsittämätön asenne. 

Arvostelun osalta tuomaritäti oli kovasti sitä mieltä, että Ludo on liian neitimäinen, hän olisi kaivannut jytympää mallia ja Ludo ei tosiaan sellaista ole nähnytkään. Mutta arvostelu oli tilanteeseen nähden kumminkin hurjan mukava, ja vähän erilaisesta tyypistä tykkäävällä tuomarilla Ludo olisi voinut menestyä ihan mukavasti. Tuloksena siis sileä EH, johon oltiin oikein tyytyväisiä. Ja kuulemma ei, ei näyttelykärpänen puraissut esittäjää. :D Pakollinen paha saatu alta pois ja nyt oli aika juhlia sitä saavutusta. Jo vain, kyllä kelepaa. :)

Näyttelypäivä siis huipentui suklaabrownieihin, joihin upposi pari levyä suklaata ja pussi Marianne-rouhetta. Ai että, syntisen hyvää ja suklaista! Ulkonäkö ei ehkä päätä huimaa mutta eipä se onneksi makuun vaikuta. Mielessä kävi jo pari reseptivariaatiota, joita voisi kokeilla mutta näitä ei ehkä olla ihan heti tekemässä uusiksi. Seuraava leipomus on ehkä hiukkasen kevyempää mallia. :D

 Ei voi muuta todeta kuin Erittäin Hyvä päivä siis kaiken kaikkiaan. ♥