Ensimmäinen blogipostaus sarjassamme "Kettutyttö" ja "pennunodotus". Projekti, josta vähän puhun ja jota olen tehnyt jo lähes kolmisen vuotta. Paljon pettymyksiä, niin syntyneiden pentujen sukupuolen kuin myös omien pääätöksien takia. Intuitioon luottaminen vaikka se onkin joskus tuntunut niin kauhean vaikealta.
Nyt sitten eletään taas hurjan jänniä aikoja. Joulukuun puolella ensimmäinen reissu treffaamaan isä- ja mammakoiraa. Silloin, kun jokin kolahtaa, niin se vaan kolahtaa. Nyt kolahti. Ja kovaa. Monta pientä asiaa tuntuu juuri oikealta. Mutta päivä kerrallaan, jos nyt ensin saataisiin pennut maailmaan niin ollaan jo askel edempänä.
Pikkutyypit potkii aikas kovasti ♥
Ei enää montaa päivää, saa nähdä saadaanko ystävänpäiväpentuja.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti