Onnellinen ♥

Sepä juuri.

Sammutin koneen puolisen tuntia sitten ja olin kovasti suuntaamassa nukkumaan. Tajusin kuitenkin tuossa ulkona Islan kanssa vielä iltapissalla ollessani, että olen ihan innoissani tulevasta keväästä ja on vaan sellainen älyttömän hyvä fiilis. Tajusin olevani onnellinen. Piti ihan pysähtyä hetkeksi, että täh. :D Ihan oikeasti. En muista kesän jälkeen kovin montaa samanlaista hetkeä kokeneeni. Varsinkaan T:n poismuuton jälkeen fiilis on ennemmin ollut pakkasen puolella kuin näinkin aurinkoinen. Joko tämä johtuu siitä, että sain tänään tehtyä oikeasti sitä mitä piti, ja vielä voin rehellisesti sanoa, että hommat sujui paremmin kuin hyvin. Tai sitten ihan vaan se, että nukuin viime yönä paremmin kuin muina öinä 2 kuukauteen (huomenna ei ehkä taida olla samanlainen fiilis, hah..). Tai se, että sain pari tuntia sitten ihan loistavia uutisia tulevan kevään rahatilannetta koskien (sellaiset uutisethan piristää aina ;) ). Hirmuisesti asioita, joista voi olla tyytyväinen. Ja onnellinen. Huomenna oon väsyny, joten tämän illan onnellisuus tulee tuntumaan hyvinkin kaukaiselta, joten hyvä nauttia siitä nyt edes hetken. ;)

Ja näin jälkeenpäin kun miettii, niin viimeisin samanlainen onnentunne oli viikko sitten se, että tajusin omistavani ihan törkeän ihanan sohvan. No kyllä! En ole ikinä aikaisemmin voinut sanoa omistavani ihan ikiomaa sohvaa, ja kun elin 3 viikkoa ilman sänkyä ja minkään sortin sohvaa, tuo on tuntunut välillä jopa luksukselta. Jotenkin vaan tuntuu, että elämä alkaa olla menossa oikeaan suuntaan, ja sitä osaa riemuita ihan niistä pienistäkin asioista (kuten sohvasta ♥ ).

Niin, että jos sitten palataan muihinkin asioihin, ettei ihan lähde lapasesta tämä touhu.


Mm.. Mitäs tässä viikossa on kerennyt tapahtua. Viime viikonlopun koiramaisin juttu oli ehkä se, että vierailtiin Ludon luona. Kaverin mieheke oli lähdössä pikkujouluihin ja me sitten vietettiin tyttöjen (+ Ludo tietty) omaa iltaa ihan pidemmän kaavan mukaan. 7 tuntia vierähti ihan tuosta noin vaan, ja juttua olisi varmaan riittänyt pidemmäksikin aikaa. Puhe pyöri pääosin koirissa, blogi-jutuissa (no, sekin siis koski pääosin koiria) ja ehk myös himpun verran vastakkaisen sukupuolen edustajissa. Ilta sujui meidän kaksijalkaisten osalta erittäin mukavasti, eikä koirillakaan tuntunut olevan valittamista. Kolmikko pyöritteli suurimman osan ajasta puruluita osapuolelta toiselle, ja loppua kohden Ludo onnistui saamaan I:n hammaspainiin. Eihän siihen mennytkään kuin 5 tuntia. Hieno juttu I. Kukas se sanoikaan, että naiset lämpenee hitaasti.. Ei kai.. ;)

Tällä viikolla tuli leivottua sen verran, että leipomiskiintiö tuli hetkeksi täyteen. Varsinkin kun se tekeminen oli sen verta takkuamista että.. Lopputuloksissa ei ollut valittamista, tytöt pyörähtivät kakkuhetkellä maanantaina (ja jälleen kolmisen tuntia hujahti ihan hetkessä) ja pätkis-mariannesuklaa-fazerin sininen -kakku tuntui häviävän alas ihan pätevästi. En ollut aikaisemmin käyttänyt liivatetta mutta hyvä siittä tuli. Maistui vielä seuraavina päivinä oikein hyvin. 

Riimi oli oikein pätevä maanantain treeneissä. Rata tuntui ihan mahdottomalta muistaa. Vielä 15 minuutin jälkeenkin olin _ihan_ pihalla. Yllättävästi se sieltä tarttui kuitenkin päähän vaikka jumituttiinkin jo heti kolmannelle esteelle. Kolmoselle ja kutoselle poispäinkääntö, kasille persjättö, 15 jälleen poispäinkäännös, renkaan 17 leijeröinti keppien toiselta puolen. Numerot vaihdettiin keppien jälkeen järjestykseen 22, 19 (välistäveto ilman kääntymistä, pelkkä käsi), 20, 21, 22 (sylkkäri), 23, 12/24, 9/11/25, 10/26 ja lopulta A.

Numerointi oli hiukkasen eri nro:sta 18 eteenpäin itse treeneissä

Miimi ei millään tahtonut kääntyä poispäinkääntöön kolmannella esteellä, vaan ampaisi aina hirmuisella hingulla putkesta suoraan. Jouduin kääntämään itseäni ihan mutkalle ja vielä kahdellä kädella, että koiran sai tulemaan mukaan. Ehk siihenkin auttoi se, ettei lähdetty käsi kädessä aloituksesta vaan lähetin sen putken suulta ekalle hypylle. Rata muuten soljui aikas kivasti. Rengas (17) leijeröitiin keppien toiselta puolen, ja sitä joutui muutaman kerran palkkaamaan targetilla. Kaiken kaikkiaan oikein kivat treenit. Miimi teki oikein hyvällä draivilla 18 estettä ilman suurempia ongelmia. Jäi erittäin hyvä fiilis. Ainoa harmituksen aihe oli se, ettei viimeistä älyttömän hienoa ottoa saatu videolle. Pitäis aina muistaa pitää kamera lähettyvillä juurikin näitä onnistumisia varten. 

Käytiin tiistai- ja torstaiaamuina tekemässä rata loppuun, ja torstailta tallentui viimeinen veto ja samalla koko rata videolle. Mietin pitkään, että laitanko koko pätkää tänne blogiin mutta ihanpa sama. Tuo otto oli ehdottomasti huonoin oman kropan käytön kannalta, laaserit osoittaa minne sattuu, Miimi ei tule ohjauksiin ja mun ohjaukset on ihan törkeän huolimattomia (huomaa, että oltiin tehty rataa alle 4-5 kertaa, R tulee suurimpaan osaan ohjauksista kuin muistista.. paitsi viimisillä hypyillä..). Riimin meno on hirmuisen löysän näköistä (väskä koira), ohjaajalla loppuu kunto (2kk vähäiset yöunet alkaa näkyä jossain :D ).. Ei ollenkaan verrattavissa meidän huikeisiin treeneihin maanantaina. Mutta, aina ei voi mennä nappiin. Pakkohan sitä on olla jotain kehitettävää, eikö?

Että jos nyt vaan mietittäis sitä, että me suoritettiin just tuossa pisin ratapätkä ikinä (27 estettä, jee!), eli ollaan onnellisia siitä. Muusta ei voida hirmuisesti olla, sen verran kauhean näköistä tuo on.

Eilen oli tarkoitus suunnata kaverin pikkujouluihin, mutta ne sitten jäi välistä I:n mahan takia. Rakas karvarukkanen löysi epäilyttävästi jotain elukkaa muistuttavan raadon, josta osa hävisi parempiin suihin (Y-Ä-K !! ) ja loput turkkiin, kun neiti päätti vielä naamioida itsensä hyvinkin uskottavaksi metsän asukkaaksi hieromalla itseään siihen mitä kuolleesta elukasta oli jäljellä. Ou jes. Perjantai-ilta meni rukkasen housukarvoja putsatessa, ja niinpä jäi pikkujoulutkin väliin. Eipä siinä, fiilis meinas kummasti hävitä jo siinä vaiheessa, kun leipomukset alkoi näyttää ei-syötäviltä uunista otettaessa. Muutaman tunnin vetäytymisen jälkeen ne alkoi näyttää jo siltä miltä pitää. Vaikka illan suunnitelmat ei menneet ihan nappiin, ilta oli kuiten mitä parhain. Parannettiin sitten maailmaa A-M:n kanssa omia pikkujouluja viettäen karkkien, piparien ja homejuuston kera. ♥ 

Nokkaeläin

Omat leipomukset, eli italialaiset muffinit jäi jälleen syömättä (tyypillistä, rakastan leipoa mutta en saa ikinä syötyä mitä teen, tulee jokin ihme ällötys..), mutta ehkäpä ne huomenna lähtee A-M:n miehekkeelle. Nuohan on ihan älyttömän hyviä. Äiti tapaa tehdä näitä aina jokaisiin kissanristiäisiin mitä olla voi, sillä ne on hirmuisen helppo tehdä ja onnistuvat lähes aina. Tai näin mulle ainakin väitettiin. ;) Ohje on alunperin pirkan, ja se on hyväksi todettu hyvin monen sukulaisen ja tuttavan kesken. Jos viemisiksi meinaa näitä tehdä, 3-kertainen taikina ei ole yhtään pahitteeksi. 

Raaka vai ei -pohdintaa :D

Ja vielä loppuun  toissa viikolta I:n tyylinäyte nakkisukelluksesta. Viime kesän M-tiimipäivillä kukaan sukelluskisaan osallistunut M-tiimiläinen ei onnistunut nappaamaan nakkeja kupista (hienohelmat!). FB-ryhmässä oli keskustelua ensi kesän tapaamisesta ja siitä, että I vie varmaan voiton helposti kun on sellainen läträäjä. No, pitihän meidän sitten heti kokeilla mitä osataan, ja tulos yllätti kyllä mut ihan täysin. Pätevä (ahne!) likka. ♥

Omistajan äänitehosteet on aikas pop.. :D