Hajoan

Islan teema eilisillan lenkiltä sekä tältä aamulta. Pakkanen tippu nollaan ja illalla alkoi sataa isoja hiutaleita, joista kertyikin oikein mukava lumikerros muutamassa tunnissa. Karvalapanen oli seota sukkiinsa nähdessään mitä maahan oli tullut. Remmilenkki oli aikasmoista sinkoilua. Pieni hetki paikoillaan ja taas viuuuuuuuh remmin päähän hirmuisella spurtilla. On se elämä jännää. Ihana kun nuo teinikoirat jaksaa vielä intoutua noinkin pienistä asioista kuin lumesta. Pitäis ehkä ottaa mallia. 

Kyllä meinaa botti masentaa ja kovasti 

Maanantain treenit jatkoi oikein mukavasti sunnuntai-illan euforiaa. Ihan hirmuisen kivat treenit. Sellaista perusvarmaa tekemisen meininkiä (jollei oteta huomioon sitä, että mehän ei vieläKÄÄN osata kontakteja..) ja palautekin oli sen mukaista. Puomin suoritus tosin oli ottanut osumaa marraskuun alun treeneistä. 4 viikon takaisissa treeneissä oli kepit ja puomin aloitus vierekkäin, ja Miimi ei tahtonut ymmärtää, että miks ihmeessä me nyt ei suoriteta puomia. Ei meinannut upota pienen sheltin päähän, että vaiks puomi ois kuin kiva tahansa, niin se ei ole tämän illan juttu. 10 minuuttia tahkottiin ihan vain sitä, että mentäiskö kepeille vai ei (Riimi valitsi aikas monta kertaa puomin ja turhautu siittä IHAN täysin). Tuon illan jälkeen ei olla puomia tehtykään ja nyt se sitten näkyi. Kieltoja ja hiipimistä. Plah. Kunhan tentit saa alta pois niin pitänee ehkä ottaa viikonloppuna puomikerta ja käydä ihan vain syöttämässä namia sieltä päältä, että saadaan stressi pois, jota puomi suorittaminen nyt näyttää aiheuttavan. Eiköhän se tästä. Kai.

Illan vinkit:
- kato perhana vieköön sitä koiraa, älä päästä selän taakse ;D
- oman kropan rintamasuunta.. jälleen..

Kyllähän sieltä muutakin kehitettävää löytyy (keppien aloitus epävarma jne..), varsinkin näin perfektionistina löytää vaikka ja mitä. ;) Mutta riemuitsen siitä, että meillä jälleen taas sujuu yhteistyö. Varmasti omalla mielialalla (joka on ollut huono kuukausia) on ollut oma merkityksensä. Sekin kun on ollut  viime aikoina noususuhdanteinen. 

Niin, ja rata ei (taaskaan) täsmää kuvaa. Harri improvisoi meille jotain sinne suuntaan olevaa viritelmää, kun itse rakentaminen ei ihan mennyt nappiin. Mitäs siittä, kivaa oli! Onpahan tuossakin sitten pohdittavaa, jos yksin tahtoo jotain treenata, ja pääkoppa on ihan tyhjä.

Käytiin M:n kanssa vielä tekemässä uusintaotto heti tiistaiaamuna, ja hiottiin pieniä juttuja kuntoon. Tosin, meille ei jäänyt mitään sen kummempaa hiottavaa (paitsi se puomi), joten se oli sitten sellaista fiilistelyä eilisen sujuvuudesta. Ihana Riimi. ♥

Kun olis vielä tajunnut häivyttää musiikin loppua kohden niin olishan ollut hiano.

Maanantaina oli ihan törkeän hieno sää, ja tentiinluku sai väistyä pariksi tunniksi I:n treenihetken takia. Ludo tuli häiriötekijäksi (tai no, ehkä se oli niin, että Ludo oli se päätreenattava :D ). Isla oli niin hieno! Me käydään nykyisin ihan liian vähän ihan vaan kahdestaan ottamassa toko-tyyppistä treeniä, saatikka sitten muualla kuin meidän pihalla tai häiriön kanssa. Täpäkkä tyttö. ♥ Väsyttäminen tosin meni ihan harakoille, I huusi kuin syötävä mun ja Riimin lähtiessä treeneihin, joten haukkupantahan siittä napsahti kaulaan.. En tykkää. Siis haukkupannan käytöstä tuossa tilanteessa. Mutta treeneihin oli lähdettävä, en uskaltanut I:tä ottaa mukaan kiihtymään (sehän nostaa NIIN isot kierrokset että..), ja ulvominen 20:30 illalla oli nounou. Joten tämän kerran näin, nyt sitten on vielä loppuviikkoa aikaa treenata ihan yksinoloa. Riimi ei meinaa yhtään ymmärtää miksi me vieraillaan eteisessä aina sekunti tai kaksi ja tullaan pois. Se jää seisomaan sinne sen näkösenä, että täh.. :D Ei voi pieni koira kaikkea ummartaa.

Kuvia olis lisää vielä maanantailta ja tältä päivältä, kun Tuisku ja Haiku perheineen teki pikareissun Kuopioon ja käytiin lenkillä isomman porukan voimin. Mutta ne saa jäädä toiseen päivään. Kello on jo taas vaikka mitä, ja huomiseen tenttiin pitäis olla jo kertailemassa. Tän piti olla vaan "pika"postaus. Niinpä niin..