Karvarukkanen 1 vuotta ♥

Edustuskuvaa synttäri-illalta. :D Niin fiksu ja filmaattinen. ♥

Niin se aika vaan kuluu. Pieni, maailman rakas karvalapanen täytti vuoden lauantaina 2.11. Raskasta on välillä ollut, mutta kyllä me voiton puolella ollaan kaikessa suhteessa (siis jos nyt vaiks mietitään tuota kouluttamis- ja pentupöljäily-puolta ;) ). Päiväkään en vaihtais pois, en vaikka maksettais. Toivottavasti meillä on vielä monen monta vuotta yhteistä aikaa edessä.

Onnea rakas I-I! 

Koska lauantai oli luvattoman kiireinen, synttäreitä ei juhlittu eikä ulos päästy ottamaan kuvan kuvaa. Joten tyydyin sisäkuviin koristenauhan kera. Ja jälleen tyttäret aiheutti sen, että päivän aiheuttama paha mieli hävis ihan täysin. Koko loppuilta menikin kuville hymähdellessä ja synttärisankarin kurinoita kuunnellessa.

os ensimmäisestä kuvasta oltiin sitä mieltä, että I:llä on viisas ilme,

niin se on kyllä ollut jonkin sortin vahinko. Tämä kyllä jollain osin

kumoaa viisaus-väitteen. Riemuidiotismia. ♥ Sitäpä juuri.

Ai että mikä ilme Riimillä :D

"Mun mun mun!"

 

Hieronta-aikaa oli yritetty järjestää jo useampi viikko (kyytiongelmat.. kyllä autottomana on ihanaa..) ja eiliselle saatiin vihdoin ja viimein niinkin hyvä tilaisuus, että S tarjosi tulemaan meille kotiin asti. Lähettelin kymmeniä kiitoksia onnettarelle näinkin hyvästä tuurista, ja otin hieronta-ajan vastaan enemmän kuin kiitollisena. Olin odottanut Islan pistävän vastaan kaikin voimin mutta mitä vielä. Isla makasi hieronta-alustalla just sen näköisenä että ihana ko joku vihdoin ja viimein auttaa. Kuten olin epäillytkin, kipeä se oli ja lantio mutkalla. Rintarangasta ja lantiosta alhaalta löytyi lukot, joille S ei kyenny tekemään yhtään mitään. Pienempiä se sai auottua, mutta nuo isommat sinne jäi vaivaa aiheuttamaan.

Helpottunut olen, vaikka harmihan se sinänsä on, että Islalla jotain häikkää kropassa on. Mut ainakin nyt tiedetään, mikä siellä aiheuttaa kipua, ja syy on todellinen. Tietää, ettei pikkukoiralta voi vaatia niin paljoa, koska se ei vaan fyysisesti kykene kaikkeen tällä hetkellä (esim. jäykkä ranka/lantio ei anna myöten kunnollisiin pyörähdyksiin). Hiukka siis saatiin helpotusta ja ensiapua, osteopaatilla jos homman saisi vietyä loppuun asti. Piiralle jo varasin paikkaa maaliskuulle, mutta ei me sinne asti voida odotella. Liian jumissa ja kipeä I-I on. Joten suunnitellaan, josko sitä viimeistään joulukuulle ajan sais.


Ja jotta hierontailtakaan ei olisi mennyt ihan surkutteluksi Islan takia, Riimi järjesti illan lopuksi makeat naurut pienellä drama queen -olemuksellaan. Koko hieronnan ajan Riimi oli ollut tyrkyllä, josko pääsisi seuraavana käsittelyyn. Islaa siirreltäessä makuualustalla Riimi valtasi aina isomman ja isomman tilan, ja lopulta se jouduttiin häätämään kauemmas. Hyvä ettei S:n syliin asti tunkeutunu. :D Hieronnan päätyttyä ja S:n lähdettyä Riimi majoittui hieronta-alustalle. Menin parin tunnin päästä metrin päähän kyykkyyn kädet levällään ja kysyin et kelpaisko rapsut, kun hieronta jäi nyt väliin. Ja mitä vielä! Riimi vaan tuhahti ja käänsi mulle selän. Niin että pidä muija rapsus. :D On se elämä rankkaa.

"Sisko hierottiin, mut unohdettiin. Saakeli."