Jumitus

Kylläpä voi taas hyvä päivä kääntyä ihan päälaelleen.. Tunti on itketty lattialla ja vuodatettu huolia naamakirjassa, kunnes sain itseä niskasta kiinni. Kiitos J ♥

Koska viime viikon loppupuoli oli ihan liian kiireinen, Islan 1 v synttärit jäi ihan totaalisesti (muutamia kuvia lukuun ottamatta) viettämättä. Omat ja Islan koirakaverien kiireet sai juhlinnat siirtymään tämän viikonlopun ohjelmistoon. Hyvinhän se sinne sopikin. Venyin lauantain töiden jälkeen koneella luvattoman pitkään, ja sain kääretortun leivottua vasta yömyöhällä. Mut hey, no problemo. Torttu oli valmis jo ennen yhtä ja tiskipöytäkin kiilsi puhtaana. Ja totean jälleen - astianpesukone ♥ miten kukaan voi pärjätä ilman?! Kaunis tortusta ei tullut, mutta maku oli kyllä sitäkin parempi. ;) Kyllä mango-valkosuklaa tuntui toimivan paremmin kuin hyvin kääretorun välissä. Nam!

Ja hei, pitihän koirillekin olla oma pieni kakku:

Eikö ole kaunis? :D Pikapikaa maksalaatikosta väsätty, päällä kermaviiliä ja sivuilla raejuustoa. Tuntui maistuvan ihan hyvin, ei kuultu valituksia nelijalkaisilta. Ei omilta eikä lainalapselta.

Aamupäivä meni oikein kivasti pikkujätkän (pikkumusta) pissoja siivotessa (ja kiitosta vaan myös siitä, jonka päälle astuin ;) ), hiuksia värjätessä (kiitos värjäys-apulaiselle, couldn't have done without) ja torttua koemaistaessa. Hiukset saivat vihdoin ja viimein kauan kaivatun värin - mahongin ruskea ♥ pikkaisen punaista seassa ni avot, johan on hiano (psst.. ei kerrota sitä, että panikoin vielä eilen sitä, että tuleeko tästä nyt liian punainen). Reilu kolmituntinen hujahti ihan hetkessä, ja olisi mennyt varmaan pidempäänkin, helposti. Ens kertaan sitten.

Pikainen reissu ulkoa, koirat suihkun kautta sisälle (murr märkää, ja päälle Islan sekaisin oleva maha.. epäilen kalkkunaa) ja siittä kuvien muokkaukseen blogia varten. Parin tunnin kuluttua Isla hiippaili unipaikaltaan viereen istumaan, josta sitten nappasin sen vielä syliin jatkamaan unia. Senpä jälkeen ymmärrys loppuu sen suhteen kesken, mitä Islan peräpäälle tapahtui.

Laskin I:n sylistä lattialle ja neiti näytti kenahtavan suoraan nurin. Naureskelin, että ootko muka ihan oikiasti noin väskä. Et jospa nyt kuule mennään pissalle. No ei muutes menty. Islan peräpää teki totaalisen stopin. Ylösnousu ei oikein onnistu ja liikkuminen on todella jäykkää. Pienen houkuttelun avustuksella otti askeleen mutta siihen se sitten jäi. Paikoilleen jumitus. Tahto liikkua ois kova mutta kun ei kärsi. Kylläpäs tuli huoli. Yritettiin käydä pissalla ajatuksella, että ehkä se siittä vertyy, kun ottaa muutaman askeleen. No ei vertynyt. Pihalla ei saatu aikaiseksi ainuttakaan askelta eikä mitään muutakaan. Tultiin sisälle. 

J:n kanssa vaihdettiin ajatuksia, ja lopulta jäykälle I:lle pujotettiin päälle Riimin batman-viitta ja kampesin sen häkkiin nukkumaan. Omat jalat ei tuntunu toimivan senkään vertaa nyt kun botti oli sekoittamassa motoriikkaa vielä enemmän. I seisoi minuutteja paikoillaan viitan pujottamisen jälkeen eikä siinä sitten auttanut muu kuin sipaista pennulta jalat alta ja asetella häkkiin lepäämään.

Voi jumitus sentäs :(

I vaikutti (ja on edelleen) todella voipuneelta, ja en voinut muuta kuin istua häkin vieressä ja surkutella pienen koiran rankkaa iltaa. Hieronnan jälkeen I oli mennyt jo parempaan suuntaan. Pikku-orava oli tehnyt venyvanutuksia jo useampaan kertaan, ja tahto repiä leluja oli kasvanut jo hurrrjasti. Ajattelin jo pahimman olevan ohi, ja että tästä me vain mentäisiin ylöspäin eikä alas. Ei niin ei. Tuli hiukka puskista tämäkin ongelma. Ei mulle tule muuta mieleen kuin se, että pesun jälkeen Isla jäi vielä hiukka märäksi, se sitten kylmetti lihakset ja veti ne jumiin. Ja onhan siellä ne lonkat tai ranka, joista ei tiedetä mitään.. 

Vaihtoehtoja pyöriteltiin vaiks kuinka mutta hieronnassa löytyneet jumit/lukot ovat siltikin siellä, ja eipä siitä mihinkään päästä sen suhteen, että ne siellä ainakin aiheuttaa suuren suuria ongelmia. Edelleen oltiin sitä mieltä, että eläinlääkäri ei tuolle paljoa voi tehdä, kuvat se voi ottaa, jotta selviää onko luusto kunnossa. Huomenna aamusta soitetaan Jynkkään ja osteopaatille, ja jos pika-aika saadaan, edessä on ex tempore reissu Ouluun. Sääliksi käy pientä koiraa, mutta jospa se tästä vielä lähtis selviämään.

Nuutunut pikku-koira