Odotuksen multihuipentuma

Maanantai. SE kaaauan odotettu päivä. 

Flow

Helsingin päiväreissut on aikas raskaita. Varsinkin kun heräät yöllä kolmelta, huollat itsesi ja koirat ja kävelet aamulla asemalle reilun 4 kilometriä vain huomataksesi, että olitkin puolisen tuntia ajateltua reippaampi kävelemään. Onneksi aseman odotustila oli jo auki kello 5 yöllä.

Fifi

Aikaisemmat reissut on tähän mennessä tullut tehdyksi yöbussilla. Oltiin sovittu tapaaminen vasta iltapäivän alkuun, joten kello kuuden yöbussi tuntui vähän yliammutulta. Nytkin tapettavaa aikaa jäi kolmisen tuntia. Seuraava vaihtoehto olisi ollut olla puolisen tuntia myöhässä sovitusta treffaamisajasta, ja se nyt vaan ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Varsinkin, kun tämä junamatka olisi kestänyt tunnin pidempään. Kerkesin tutustua siis oikein perusteellisesti Tikkurilan asemaan. Ja aikaa jäi myös miettimiseen, mitä veisin mukanani. Joulukuisen reissun tein tyhjin käsin, mutta nyt sitten en tahtonut toistaa samaa kaavaa. Pari kivaa ideaa olisi ollut, mutta turvauduin vähän tylsästi kahviin ja makeaan syötävään. Ehk nämä toiset ideat tulee toteutettua toisella kertaa.. :)

Lucky

Treffattiin Johannalla yhdeltä ja aikaslailla siitä suoraan lähdettiin pentulauman ja Saaran luo. M kysyi hetkeä ennen Johannalle suuntaamista, että jännittääkö. Miltä tuntuu. Olisin luullut, että jännittäisi enempikin mutta olo oli aikas tyyni. Ehk siinä vaiheessa, kun hyppäsin pois bussista ja kävelin Johannan talolle, tuli pieni jännitys. Jotenkin tämä koko aika on mennyt niin äärimmäisen nopeasti, etten edes täysin sisäistänyt mitä oli tapahtumassa. Takana kun oli vielä muutamat vähän nukutut yöt, eli mun pääkoppa tuntui olevan vähän jähmeä noin muuteskin. :D En yksinkertaisesti osannut jännittää sen suuremmin.

Fun

Happy

Pennut olivat unilla kun tultiin mutta yksi kerrallaan ne siitä virkosivat, vaikkakin Saaran mukaan astetta rauhallisimpina mitä aikaisemmin aamulla. Muutama minuutti ja mulla oli sylissä keikkuva kakaralauma. ♥ Kukaan pennuista ei vierastanut uutta ihmistä, koko sakki oli hurrrrjan reipas. Purtiin sormia ja sukkaa ja hiuksia - mikä nyt ikinä nenän eteen sopivasti sattui. 

Fun (ja Happy)

Niin, ja SE fiilis päästä istumaan pentulauman keskelle lattialle. ♥ Asia, jota oli odotettu jo aikas pitkään.  Mä olin vaan yhtä hymyä ja lässyn lässyn läätä. 

Happy

Kuvien ottaminen kakaralaumasta oli yllättävän haastavaa. Saaran ja Johannan ottaessa seisotus- ja passikuvia pennuista, kaivoin oman kameran esille ajatuksena räpsiä muutama tunnelmakuva. Ajatus hyvä, toteutus ei niin yksinkertaista. Kumartuessa pentujen tasolle räpsäisemään kuvaa, kameraa kohti lähti kiitämään vähintään yksi naskalihammas. Yleensä tilanne päätyi siihen, että kuvaamisesta ei tullut yhtään mitään tai sain napattua yhden tai kaksi kuvaa, kunnes jouduin nostamaan kameran turvaan pentujen kosteilta kuonoilta. Tai vaihtoehtoisesti pistämään kameran sivuun, jotta pystyin keskittymään kolmeen sylissä poukkoilevaan ja sormessa roikkuvaan pentuun. ;) Kuvia on näin ollen vähän, ja aika summassa vaan otettu niistä pennuista, jotka nyt sattuivat sopivasti kameran edessä olemaan. Flystä ei näyttänyt tallentuvan yhtään otosta, olisikohan neiti ollut nukkumassa juuri silloin, kun kameraa ehdin hetken käyttää.

Happy

Summa summarum - 6 tuntia vierähti pentujen kanssa niin nopeasti, etten ehtinyt edes tajuta. Johanna lähti parin tunnin kohdalla jatkamaan oman arkensa pyörittämistä, me suunnattiin Saaran kanssa isojen koirien kanssa lenkille ja jätettiin hyytynyt pentulauma päiväunille. Ehdin saada äärimmäisen mielenkiintoisen esittelyluennon paimennuksesta, kun lenkin jälkeen Saara selitti lyhyesti perusteita ja demonstroi pentujen isän, Isakin, kanssa hommaa käytännössä omien lampaidensa kanssa. Niiiiin hienon huikean mahtavaa, mä olin jo tästä pienestä pätkästä ihan fiiliksissä, saatikka sitten siitä ajatuksesta, että saattaisin päästä oman kanssa joskus lampaille. 

Fifi & Happy

Happy

Visiitistä jäi ihan törkeän hyvä fiilis. Pennut eivät arastelleet vierasta, olivat reippaita. Mikään ei tuntunut kuusikkoa hätkäyttävän, ei edes matalalta hyllyltä tippunut rämisevä leivänpaahdin. Pari penskaa jatkoi uniaan, hereillä olleet suuntasi heti ihmettelemään lattialla lojuvaa paahdinta. Yksi pikkumonsteri kaatoi rikkakihvelin harjan, mikä tuntui pennuista olevan ihan arkipäivää. Kaatuvia harjoja vaan sataa taivaalta, no big deal. ;) Kaikista muista tytöistä sain aika hyvän kuvan siitä, millaisia ovat näin 5 viikon kohdalla mutta Flowsta en jostain syystä saanut "otetta". Pentu tuntui välillä ihmettelevän ja tuumailevan paikoillaan, ja seuraavassa hetkessä soopelilapsi roikkui sukassa ärisemässä tai sylissä syömässä nokkaa tai sormia. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tästä (ja tietysti muista) vielä kehittyykään parin viikon aikana.. :)

Flow

Huljimus Flow & Happy
(kamera ei ihan ehtinyt mukaan tarkentamaan mutta oli pakko saada tämä kuva esille, meininki oli aikalailla juuri tätä :D )

Fifi

Mua melkein itkettää jo siitä ajatuksesta, että mun kolmen vuoden jäätävän pitkä etsintä alkaa oikeasti, ihan oikeasti olla päätöksessä ja joku noista paimenkoiranaluista muuttaa meille kolmen viikon päästä. Ei sitä ajatusta voi vieläkään oikein käsittää. ♥ Samalla olen myös vähän pelonsekaisin tuntein siitä, että oumaigaad ihan oikeastiko mun pitäisi olla kasvattamassa taas pentua kolmen viikon päästä. Ihan hurjaa! Sovittiin, että menen parin viikon päästä vielä uusiksi käymään ja katsomaan pentuja, kun ne on sen 7 viikkoa ja muuttavat Johannan luo. Olin alunperin ajatellut, että käyn katsomassa pentuja vain kertaalleen. Mutta nyt sitten olen tosi tyytyväinen siitä, että sovittiin toisesta treffaamisesta ennen luovutusta. Sen verta harvinaista on tämä projekti 'pennun hankkiminen', ettei tätä etukäteistyötä voi tehdä ikinä liikaa. :)

Fun

Fifi