Jokohan sitä nyt uskaltaisi huokaista hetken ja luottaa siihen, ettei mun läppäri hajonnutkaan totaalisesti vaan tämä ehkä selviää elossa ja toimivana vielä hetken. Torstaina mun uskollinen (ja vanha) miniläppärini alkoi mystisesti olla käynnistämättä jotain ohjelmia. Gradun kirjoittaminen sujuu todella näpsäkästi, kun avattu word-tiedosto päättää yhtäkkisesti kaatua, sulkea itse itsensä ja kieltäytyy avautumasta. Näpsäkkää. Tämä ei tosin vielä huolestuttanut niin kovasti verrattuna siihen, minkälaisen paniikin aiheutti Lightroomin kaatuminen. :D Prioriteetit kohdallaan.. Melkein tuli itku siitä ajatuksesta, että kaikki mun kuvanmuokkaukset ja tägätyt kuvat sanoisi heihei.
Yritin torstaina ties minkälaisia korjaustoimenpiteitä, mutta kun mikään ei tuottanut haluttua tulosta, päädyttiin asentamaan win7 uusiksi perjantaina. AM tuli henkiseksi tueksi, N:kin liittyi seuraan myöhään illalla ja tytöt sai homman hoidettua yllättävän kunnialla. Edelleenkään ei langaton toimi tai Windows ei löydä päivityksen päivitystä, mutta se nyt on pientä. Kaikki ohjelmat toimii eikä mikään ole kaatunut. Ja oumaigaad kuinka nopea tästä koneesta tuli! Ei kuulkaas tarvitse odottaa 10 minuuttia kun kone käynnistyy! :D 7 vuotta vanhaksi (miniläppäriksi) tämä rakkine toimii äärimmäisen hyvin. Mun ei ehkä tarvitsekaan vielä investoida uuteen koneeseen just nyt, hurraa!
Niin, ja Lightroomin catalogi-backupit toimi juurikin niin hyvin mitä olin toivonut - mitään ei ollut kadonnut tai hävinnyt yhtikäs mihinkään. Huh!
Arki rullaa aika pitkälti tällä hetkellä gradun ympärillä. Ja jos ei rullaa, niin sitten on tullut lenkkeiltyä, treenailtua, nähtyä kavereita, tai piipahdettua Olavi Uusivirran akustisella keikalla (hyi että ko se mies on aikas ihana livenä! :D ). Tälle viikolle osui kahdet treenit; HuPun omat keskiviikkona sekä Perron torstaina. Oli nimittäin taas sellaista aallonharja ja -pohja fiilistä, ettei mitään rajaa. Toisen treenin jälkeen poltteli osallistua omiin kisoihin (viikon päästä oleviin) ja toisen treenin jälkeen olin sitä mieltä, että voisin lopettaa koko lajin. :D Normi meininki vai miten se nyt meni..
Nomuttasiis, parin viikon takainen maaliskuun ensimmäinen päivä oli mitä aurinkoisin, joten päädyttiin N:n kanssa kallioille torvien kanssa. Ehdin vasta nyt käymään kuvat läpi. Alla siis hyyyvin hyvin tuhti kuvapläjäys poppoosta.
 |
| Pönötä siinä sitten kalliolla ko lunta tuulee naamalle :D |
Ja sitten kuvasarja, joka jaksaa naurattaa. Voi Börnis ♥
 |
| Alkutilanne |
 |
| B: hei kato.. |
 |
| B: mutta mutta.. |
 |
| B: hei sehän on Riimi! |
 |
| B: puspus! |
 |
| R: namia, se antaa meille ihan kohta paaaljon namia.. |
 |
| B: miksei se huomaa mua...?? |
 |
| HUOOOOMAAA MUUUUUT!!!! |
 |
| VOI *ITTU. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti