Aina välillä on niitä viikonloppuja, jolloin ei tapahdu yhtään mitään erityistä ja sitten on niitä, joille kerääntyy kaikki mahdollinen tekeminen ja tapahtumat.
Perjantaina töiden jälkeen sain miehekkeeltä kyydin Niuvan pelloille, jossa odotti shelttikaksikko Viima ja Tuisku. Koirat pursusivat energiaa ja intoa, ja sen kyllä huomasi. Suuntasin paikalle ainoastaan Islan kera - juoksuinen Riimi olisi ehkä ollut liikaa Tuiskulle. ;) Koirat juoksivat itsensä ihan väsyksiin. Pilvet tarjosivat sopivasti suojaa läkähdyskuolemalta, eikä omistajatkaan ihan jäätyneet auringon pilkistäessä silloin tällöin pilvien lomasta. Viima, tyylilleen uskollisena kahlasi kaikki ojat läpi, jotka löysi. Neiti seisoskeli vedessä kaulaa myöten (virtahepo-meininki :D ). Viimassa taisi olla pienoinen peseminen, ojien vesi ei nimittäin ollut sitä puhtainta. :D Elämä on.
 |
| Juomatauko |
Lauantaina I pääsi katsomaan elämänsä toisia aksakisoja Sorsasalon raviradan läheisyyteen. Lauantaina juoksivat ykköset ja kakkoset, joten muutamia tuttuja kerittiin nähdä, vaikka ilmaannuimmekin paikalle puolen päivän aikoihin. On ihana huomata pentua autosta ulosottaessa, että ei jumalauta, pennulla ei ole pantaa. Olin aamulla harjannut Islaa, joten pannan ollessa tiellä olin jättänyt sen sohvan kulmalle odottamaan toimenpiteen ajaksi. Ja unohtanut sen siihen. Isla kulkee ulos sylissä, ja yleensä jopa ilman remmiä, joten eipä tullut pieneen mieleenkään tarkistaa jotain sellaista, kuten pannan olemassaoloa. Onneksi kyseessä on kuitenkin (mini)sheltti, joten pärjäsimme aikas kivasti myös ilman pantaa pelkän hihnan avulla.
Kisoissa vierähti reilu 3 tuntia, lähemmäs 4. Ykkösluokan rata näytti helpolta, ja jälleen sain kokea fiiliksen "kyllähän mekin voitaisiin tuo osata". Muutama tunti meni uusia että vanhoja tuttavuuksia treffaillen sekä siinä sivussa suorituksia seuraillen. Oli oikein mukava reissu, ja Islakin oli sopivasti väskä. Tämä mahdollisti minun ja Riimin vilahtamisen hallille ottamaan treenit ilman pentua. I jäi tyytyväisenä köllöttelemään miehekkeen syliin, kun livahdimme Riimin kanssa ovesta ulos keppitreeneihin. Ne kun saisi kuntoon, niin mekin pystyttäisiin osallistumaan hyppyradalle.
Tänään sunnuntaina ilma oli (jälleen) mitä parhain (ihan uskomaton toukokuu! Pelkkää aurinkoa ♥ ) ja illalle sitten järjestettiin edes jotain ulkopuuhaa ilman kunniaksi. Aamupäivän vietin ikkunoiden kimpussa (keittiö hoidettu, hyvä minä! :D ), iltapäivällä ulkoilutin kameraa ja illaksi lähdimme lähes koko perheen + miehen kaverin voimin (juoksuinen ja eilisestä vielä väsynyt Riimi jäi nukkumaan kotio) jalkapallokentälle pallojen kera. Pentu juoksi pallon perässä tunnin verran hirmuisella innolla. Minä jäin suosiolla kameran taakse ja annoin miesten hoitaa pennun juoksuttamisen ja kuntoilun. Isla voitti järjestetyn juoksukisan, kun miehekkeet alkoivat miettiä, kykenevätkö juoksemaan nopeammin lyhyellä matkalla mitä Isla. Ehei. :D Reissun jälkeen saldona oli väskä koiralapsi sekä tyytyväiset kaksijalkaiset.
Kuvat iltapäivältä..
 |
| Uuden pannan koeajo |
 |
| Isla 6,5kk ♥ |
 |
| "Jos mä vähän haukun ni tuutko sä nopeammin?!" |
 |
| Meinas vissiin olla hiukka kuuma :) |
 |
| Posetusharjoituksia - sujuu huomattavasti paremmin mitä pari viikkoa sitten :D |
Ja tältä meno näytti kotona. ♥
Oulusta saatiin myös kesäkuulumisia Ronjasta kuvien muodossa. Ronjan nakumallinen turkki on alkanut kasvaa jo pienenä untuvana, ja koira näyttää huomattavasti paremmalta, mitä toukokuun alussa, jolloin turkki vedettiin ihan klaniksi. Rouvasta on tullut pirtsakampi ja ihokin saa hengittää hiukan. Ihana kuulla, että muorilla on meno päällä ja jalka vielä nousee, ja nyt turkin ajeltua vielä entistä paremmin. Voisiko parempia kuulumisia saada. Tosin, Ronjalla odottaa 24.5. rauhoittaminen ja leikkaus, jolloin poistetaan pyllyn päältä, kyljestä ja kaulasta ihon päällä olevat patit (luultavimmin ovat hyvälaatuisia ihokasvaimia). Pyllyn päällä oleva ison herneen kokoinen ulkoneva patti on karvojen ajelun jälkeen ottanut osumaa milloin pöydän alalaitaan rouvan hinkatessa pyllyään siihen rapsutus-effektin toivossa tai ihan vain rapsutuksia hakiessa sormiin. Patti on toisin sanoen tiellä. Eläinlääkäri määräsi reilun viikon antibiootit ja leikkauksen viikon päähän.
Ikää rouvalla on 9 vuotta.
 |
| Bumba :D |
 |
| Pyllyn päällä näkyvä vaalea täplä on viikon päästä poistettava patti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti