Möksällä

En voi muuta kuin ihastella toukokuun ilmoja. Aamulla herätessä kello 7 aikaan ulkolämpötila keikkuu jo 20 asteen pinnassa. Lauantaitöiden jälkeen napattiin koirat ja suunnattiin nauttimaan hienosta kelistä mökille. Saaressa ei oltu käyty sitten pääsiäisen, joten Isla pääsi testailemaan pelastusliivejä ja venettä ensimmäistä kertaa. Pelastusliivit oli piece of cake -juttu. I:n paino on tasan 5 kg, joten Ronjan vanhat pelastusliivit sopivat neitokaiselle täydellisesti. Säätämistä joutui hiukka tekemään Ronjan jäljiltä, mutta istuvuus oli oikein hyvä.

Veneily ei ollut uteliaalle koiralapselle homma eikä mikään. Neiti keikkui veneessä siihen malliin, että pelkäsin sen humpsahtavan laidan yli. Onneksi pelastusliiveistä löytyi ripa, josta estää pahimman näköiset kurotukset pärskeisiin, jotka kiinnostivat vähän liikaakin. Riimi otti homman tapansa mukaan oikein lunkisti ja istui  venematkan paikoillaan nautiskellen pienestä tuulenvireestä. 

Kuten toukokuussa yleensäkin, vesi oli ihan jäätävän kylmää vaikka aurinko oli jaksanut paistaa lähes koko toukokuun. Jääkylmä vesi ei tuntunut koiria haittaavaan vaan läträämistä toteutettiin ihan täydellä innolla. Islalle sattui pieni arviointivirhe uudesta elementistä. Neiti juoksi järveen mahaan asti ja tajusi siinä samassa, että hei, tämähän on märkää! Hyi yäk. :D ilmekin oli sen näköinen:

Järkytyksestä toivuttuaan Isla otti vesileikit vastaan erittäin hyvin. Riimihän on aina rakastanut pisaroita ja kahlailua, eikä sen huonommaksi pikkusiskokaan jäänyt. Mahaan asti kastauduttiin ilman ongelmia käpyjä noutaessa. Uiminen ei olisi ehkä yksin onnistunut mutta pienellä avustuksella I otti muutamat uintivedot

Riimi puolestaan pysyi tyylilleen uskollisena ja onnistui lipeämään järveen liukkaalta kiveltä. Onko se nyt mikään ihme, kun veden alla olevalle liukkaalle kivelle ensin asettaa etutassut ja lopulta vielä yhden takatassun. Jäljellä olevassa neljännessä tassussa tuskin on kauhean hyvä pito.. ;) Puhumattakaan siitä, että Riimi yritti kurotella veneeseen, joka jouduttiin laskemaan vesille uistimen irrottamiseksi pohjakivikosta. Eipä siihen sitten muuta vaadittukaan. Riimi siis jatkoi samaa linjaa mitä viime kesänä. Jopa kivi, jolta R tippui oli sama. Järki hoi älä jätä..

Kuivausoperaatio

Jotta talviturkkien heitto ei olisi jäänyt pelkästään koirille, myös turkki lähti tältä erää kummaltakin kaksijalkaisesta. Hiukan epäilen, että varpaat eivät ikinä toivu tästä jäätymisestä. Koetin varpaalla vettä, totesin sen olevan hyytävää ja olin jo kääntyä takaisin saunaan. Mutta miehekkeen seistessä järvessä vartaloa myöten, otin ja marssin järveen, suoritin muutaman uintivedon ja juoksin takaisin saunaan. Se siitä kiitos. :D Varpaita luultavasti lämmitellään seuraavat 2 viikkoa. 

Riimi edellä, Isla perässä. Islan tippumista järveen odotellessa..

Täytyy jälleen todeta, että möksäily on kyllä mukavaa. Isla sai juosta mökkejä ympäri sen minkä sielu sieti, läträämistä pääsi toteuttamaan hiukka isommalle areenalle mitä vesikuppi ja koko perhe pääsi nauttimaan upeasta kelistä. Olemista, syömistä (makkaraa ♥ ) ja rentoutumista. Oikein täydellinen lauantai-iltapäivä. Ja mikä parasta, saldona hennot rusketusrajat ja väsyneet koirat.