Acana

Vihdoin ja viimein. Se kauan odotettu ruokasäkki on täällä. Ja Islan reaktiosta päätellen, odotettu yllätys oli mieluinen...

Acanan penturuuan loputtua olisin tilannut puppy & junnu -ruokaa jo saman tien mutta sitä ei ollut saatavilla sillä hetkellä. Jouduin siis kääntymään M&M:n puoleen ja ostin sieltä Nutron puppy väliaikaistarpeeseen. Vaikka Islan ruokahalu onkin parantunut sitten ensimmäisten kuukausien, jolloin todella taisteltiin sen suhteen, syödäänkö ruokaa (lue: nappulaa, raaka liha kyllä kelpasi) ollenkaan vai ei. Islan vastaanotto uusia nappuloita kohtaan on erittäin nirsoileva. Niitä saatetaan maistella varovasti, ehkä vähän hinkata itseä niiden päällä nappuloiden ollessa lattialla mutta syöminen on ehdoton nounou. Yleensä on mennyt viikko tai jopa pari, että koiran voi sanoa syövän edes osittain kupin tyhjäksi. Tottuminen vie aikaansa, joten aikaisemman perusteella odotin samanlaista vastaanottoa. Jouduinpas yllättymään.

Istuin keittiön lattialla ruokasäkkiä (vaatimaton 13 kg :D ) avatessani, ja jo avaamisen aikana Isla istui risti-istunnassa olevien jalkojen päällä. Ykköspaikalla vahtimassa mitä ihmettä sitä tapahtuu. Pussia nuoltiin ulkopuolelta jo ennen itse säkin avaamista. Saatuani pussin auki, päätin hetsata likkaa Riimin avulla. Olihan aikaisemmat yritykset syöttää uusia nappuloita päättyneet nirsoiluun. Riimi sai 4 ensimmäistä nappulaa ihan Islan silmien edessä ja siitähän tyttö nosti kierrokset muutamassa sekunnissa. Etusormeani koristaa tällä hetkellä pieni vekki Islan täpäkästä yrityksestä saada annettu nappula mitä pikimmiten. Nappulat hävisivät parempiin suihin ilman nirsoilun nirsoilua.

Vaikkakin Islan maha ei tunnu olevan herkimmästä päästä, en uskaltanut syöttää kerralla normaalin kokoista ateriaa, vaan syöttötuokio loppui lyhyeen. Nousin ylös ja suuntasin keittiöstä olohuoneeseen. Isla juoksi perässäni pientä säälittävää ininää päästellen ("äiti haloo, etkö sä nyt oikeesti ymmärrä, että siellä ON vielä JÄLJELLÄ??!" ). :D Juoksua keittiön ja olohuoneen välillä jatkui hetken, kunnes koiralapsi ymmärsi, ettei nappuloita tule tippumaan sen enempää. Seuraavat 20 minuuttia Isla käytti säkin nuolemiseen ja itsensä hieromiseen säkkiä vasten. Lopulta pentu asettui makaamaan ja nukahti säkin viereen. Ai miten niin nappulat maistuivat? :D Ihan loistojuttu. Ensimmäinen kerta, kun reaktio on tämä uuden ruoan saapuessa. Pentua ei meinannut saada treeneihin mukaan ruokasäkin vahtimiselta. Odottamatonta, mutta sitäkin parempaa. ♥ Tästä on hyvä jatkaa. 

"Lisää kiitos?"

Miimin matokuuri nro III jouduttiin aloittamaan tänään. Maha on ollut sekaisin alkuvuodesta lähtien mutta rauhoittuu joka kerta, kun matokuuri on syötetty. Ongelma on tuntunut palaavan nyt loppukeväästä noin viikon jälkeen kuurin lopettamisesta. Aikaisemmat kuurit ovat olleet tavallisia 3 päivän kuureja Axilurilla.  Naamakirjassa kiertää teksti matokuurien keston (yhden ja kolmen päivän) riittämättömyydestä. Työkaveri töissä vahvisti tätä kertomalla, että heidän metsästyskoirat piti madottaa neljä kertaa, ennen kuin homma saatiin hoidetuksi (päättelisin tästä, että joko tiheä uusinta tai pidempi kuuri riittäisi tappamaan eri vaiheissa olevat kannat). Olisin voinut vaikka vannoa, että putsatessani tänään Riimin housukarvoja, seassa olisi ollut pehmeitä mykyjä (matoja? Kenties..). Sen pidemmälle en tahdo edes ajatella. ;) Koska kaikki merkit viittaavat (jälleen) matoihin, otan kokeiluun vähän pidemmän matokuurin. Katsotaan viekö tämä meitä mihinkään. Jos ei, niin pohditaan sitten lisää miten edetään.

Riimi aloitti omat juoksunsa reilu kuukausi sitten, eli 26.4. Aika tarkalleen puolisen vuotta edellisien alkamisesta. Ronjasta aikoinaan huomasi juoksujen vaikutuksen koiran masenteluna. Ronja ei yleensä hakeutunut rapsutettavaksi, mutta juoksujen aikaan siitä tuli kunnon sylikoira. Riimillä juoksut tuntuvat vaikuttavan vain positiivisesti. R tekee treeneissä niin täydellistä suoritusta ettei tosi. Koira, jolla on yleensä keittänyt yli jo pienenkin asian vuoksi, on hävinnyt johonkin ja tilalle on tullut jotain ihan muuta. Keskittynyt ja tarkasti tekevä, toistoja kestävä koira. Mitä ihmettä siis?! En valita, tätä parempaa harrastuskaveria en olisi voinut toivoa. En taas ymmärrä mitä tässä on tapahtunut viimeisten viikkojen aikana, mutta kerrankin tuntuu, että tämän koiran kanssa voisi jopa harrastaa tosissaan. Voisiko syynä olla myös mahan parantunut kunto? Ehkäpä. Toivottavasti tämä meno jatkuu eikä pakka leviä käsiin, sillä tykkään! Ja kovasti!

Möksällä

En voi muuta kuin ihastella toukokuun ilmoja. Aamulla herätessä kello 7 aikaan ulkolämpötila keikkuu jo 20 asteen pinnassa. Lauantaitöiden jälkeen napattiin koirat ja suunnattiin nauttimaan hienosta kelistä mökille. Saaressa ei oltu käyty sitten pääsiäisen, joten Isla pääsi testailemaan pelastusliivejä ja venettä ensimmäistä kertaa. Pelastusliivit oli piece of cake -juttu. I:n paino on tasan 5 kg, joten Ronjan vanhat pelastusliivit sopivat neitokaiselle täydellisesti. Säätämistä joutui hiukka tekemään Ronjan jäljiltä, mutta istuvuus oli oikein hyvä.

Veneily ei ollut uteliaalle koiralapselle homma eikä mikään. Neiti keikkui veneessä siihen malliin, että pelkäsin sen humpsahtavan laidan yli. Onneksi pelastusliiveistä löytyi ripa, josta estää pahimman näköiset kurotukset pärskeisiin, jotka kiinnostivat vähän liikaakin. Riimi otti homman tapansa mukaan oikein lunkisti ja istui  venematkan paikoillaan nautiskellen pienestä tuulenvireestä. 

Kuten toukokuussa yleensäkin, vesi oli ihan jäätävän kylmää vaikka aurinko oli jaksanut paistaa lähes koko toukokuun. Jääkylmä vesi ei tuntunut koiria haittaavaan vaan läträämistä toteutettiin ihan täydellä innolla. Islalle sattui pieni arviointivirhe uudesta elementistä. Neiti juoksi järveen mahaan asti ja tajusi siinä samassa, että hei, tämähän on märkää! Hyi yäk. :D ilmekin oli sen näköinen:

Järkytyksestä toivuttuaan Isla otti vesileikit vastaan erittäin hyvin. Riimihän on aina rakastanut pisaroita ja kahlailua, eikä sen huonommaksi pikkusiskokaan jäänyt. Mahaan asti kastauduttiin ilman ongelmia käpyjä noutaessa. Uiminen ei olisi ehkä yksin onnistunut mutta pienellä avustuksella I otti muutamat uintivedot

Riimi puolestaan pysyi tyylilleen uskollisena ja onnistui lipeämään järveen liukkaalta kiveltä. Onko se nyt mikään ihme, kun veden alla olevalle liukkaalle kivelle ensin asettaa etutassut ja lopulta vielä yhden takatassun. Jäljellä olevassa neljännessä tassussa tuskin on kauhean hyvä pito.. ;) Puhumattakaan siitä, että Riimi yritti kurotella veneeseen, joka jouduttiin laskemaan vesille uistimen irrottamiseksi pohjakivikosta. Eipä siihen sitten muuta vaadittukaan. Riimi siis jatkoi samaa linjaa mitä viime kesänä. Jopa kivi, jolta R tippui oli sama. Järki hoi älä jätä..

Kuivausoperaatio

Jotta talviturkkien heitto ei olisi jäänyt pelkästään koirille, myös turkki lähti tältä erää kummaltakin kaksijalkaisesta. Hiukan epäilen, että varpaat eivät ikinä toivu tästä jäätymisestä. Koetin varpaalla vettä, totesin sen olevan hyytävää ja olin jo kääntyä takaisin saunaan. Mutta miehekkeen seistessä järvessä vartaloa myöten, otin ja marssin järveen, suoritin muutaman uintivedon ja juoksin takaisin saunaan. Se siitä kiitos. :D Varpaita luultavasti lämmitellään seuraavat 2 viikkoa. 

Riimi edellä, Isla perässä. Islan tippumista järveen odotellessa..

Täytyy jälleen todeta, että möksäily on kyllä mukavaa. Isla sai juosta mökkejä ympäri sen minkä sielu sieti, läträämistä pääsi toteuttamaan hiukka isommalle areenalle mitä vesikuppi ja koko perhe pääsi nauttimaan upeasta kelistä. Olemista, syömistä (makkaraa ♥ ) ja rentoutumista. Oikein täydellinen lauantai-iltapäivä. Ja mikä parasta, saldona hennot rusketusrajat ja väsyneet koirat.

Weekend of action

Aina välillä on niitä viikonloppuja, jolloin ei tapahdu yhtään mitään erityistä ja sitten on niitä, joille kerääntyy kaikki mahdollinen tekeminen ja tapahtumat. 

Perjantaina töiden jälkeen sain miehekkeeltä kyydin Niuvan pelloille, jossa odotti shelttikaksikko Viima ja Tuisku. Koirat pursusivat energiaa ja intoa, ja sen kyllä huomasi. Suuntasin paikalle ainoastaan Islan kera - juoksuinen Riimi olisi ehkä ollut liikaa Tuiskulle. ;) Koirat juoksivat itsensä ihan väsyksiin. Pilvet tarjosivat sopivasti suojaa läkähdyskuolemalta, eikä omistajatkaan ihan jäätyneet auringon pilkistäessä silloin tällöin pilvien lomasta. Viima, tyylilleen uskollisena kahlasi kaikki ojat läpi, jotka löysi. Neiti seisoskeli vedessä kaulaa myöten (virtahepo-meininki :D ). Viimassa taisi olla pienoinen peseminen, ojien vesi ei nimittäin ollut sitä puhtainta. :D Elämä on.

Juomatauko

Lauantaina I pääsi katsomaan elämänsä toisia aksakisoja Sorsasalon raviradan läheisyyteen. Lauantaina juoksivat ykköset ja kakkoset, joten muutamia tuttuja kerittiin nähdä, vaikka ilmaannuimmekin paikalle puolen päivän aikoihin. On ihana huomata pentua autosta ulosottaessa, että ei jumalauta, pennulla ei ole pantaa. Olin aamulla harjannut Islaa, joten pannan ollessa tiellä olin jättänyt sen sohvan kulmalle odottamaan toimenpiteen ajaksi. Ja unohtanut sen siihen. Isla kulkee ulos sylissä, ja yleensä jopa ilman remmiä, joten eipä tullut pieneen mieleenkään tarkistaa jotain sellaista, kuten pannan olemassaoloa. Onneksi kyseessä on kuitenkin (mini)sheltti, joten pärjäsimme aikas kivasti myös ilman pantaa pelkän hihnan avulla. 

Kisoissa vierähti reilu 3 tuntia, lähemmäs 4. Ykkösluokan rata näytti helpolta, ja jälleen sain kokea fiiliksen "kyllähän mekin voitaisiin tuo osata". Muutama tunti meni uusia että vanhoja tuttavuuksia treffaillen sekä siinä sivussa suorituksia seuraillen. Oli oikein mukava reissu, ja Islakin oli sopivasti väskä. Tämä mahdollisti minun ja Riimin vilahtamisen hallille ottamaan treenit ilman pentua. I jäi tyytyväisenä köllöttelemään miehekkeen syliin, kun livahdimme Riimin kanssa ovesta ulos keppitreeneihin. Ne kun saisi kuntoon, niin mekin pystyttäisiin osallistumaan hyppyradalle.

Tänään sunnuntaina ilma oli (jälleen) mitä parhain (ihan uskomaton toukokuu! Pelkkää aurinkoa ♥ ) ja illalle sitten järjestettiin edes jotain ulkopuuhaa ilman kunniaksi. Aamupäivän vietin ikkunoiden kimpussa (keittiö hoidettu, hyvä minä! :D ), iltapäivällä ulkoilutin kameraa ja illaksi lähdimme lähes koko perheen + miehen kaverin voimin (juoksuinen ja eilisestä vielä väsynyt Riimi jäi nukkumaan kotio) jalkapallokentälle pallojen kera. Pentu juoksi pallon perässä tunnin verran hirmuisella innolla. Minä jäin suosiolla kameran taakse ja annoin miesten hoitaa pennun juoksuttamisen ja kuntoilun. Isla voitti järjestetyn juoksukisan, kun miehekkeet alkoivat miettiä, kykenevätkö juoksemaan nopeammin lyhyellä matkalla mitä Isla. Ehei. :D Reissun jälkeen saldona oli väskä koiralapsi sekä tyytyväiset kaksijalkaiset. 

Kuvat iltapäivältä..

Uuden pannan koeajo

Isla 6,5kk ♥

... ja jalkapallokentältä.

"Jos mä vähän haukun ni tuutko sä nopeammin?!"

Meinas vissiin olla hiukka kuuma :)

Posetusharjoituksia - sujuu huomattavasti paremmin mitä pari viikkoa sitten :D

 Ja tältä meno näytti kotona. ♥

Oulusta saatiin myös kesäkuulumisia Ronjasta kuvien muodossa. Ronjan nakumallinen turkki on alkanut kasvaa jo pienenä untuvana, ja koira näyttää huomattavasti paremmalta, mitä toukokuun alussa, jolloin turkki vedettiin ihan klaniksi. Rouvasta on tullut pirtsakampi ja ihokin saa hengittää hiukan. Ihana kuulla, että muorilla on meno päällä ja jalka vielä nousee, ja nyt turkin ajeltua vielä entistä paremmin. Voisiko parempia kuulumisia saada. Tosin, Ronjalla odottaa 24.5. rauhoittaminen ja leikkaus, jolloin poistetaan pyllyn päältä, kyljestä ja kaulasta ihon päällä olevat patit (luultavimmin ovat hyvälaatuisia ihokasvaimia). Pyllyn päällä oleva ison herneen kokoinen ulkoneva patti on karvojen ajelun jälkeen ottanut osumaa milloin pöydän alalaitaan rouvan hinkatessa pyllyään siihen rapsutus-effektin toivossa tai ihan vain rapsutuksia hakiessa sormiin. Patti on toisin sanoen tiellä. Eläinlääkäri määräsi reilun viikon antibiootit ja leikkauksen viikon päähän.

Ikää rouvalla on 9 vuotta.

Bumba :D

Pyllyn päällä näkyvä vaalea täplä on viikon päästä poistettava patti

6 (ja puoli) kk - posetuskuva(t)

6,5kk ja 32cm

4v ja 1kk

Minä, tyttäret ja muutama itikka :D

Ja jotta päivät eivät menisi ihan rauhallisesti, tämän aamun aamupissatus päättyi kyyneliin.

Olimme tyttöjen kanssa kävelemässä viereisen talon takana ja metsän välissä aamupissatuksille. Juuri ennen metsään pääsyä (pirun rehevät puskat, mutkittelevalle metsäpolulle ei nähnyt metriä pidemmälle) läheltä kajahtaa käsky "tänne". Ennen kun kerkeän edes kunnolla ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu, metsästä juoksee naapurin dreeveri meitä kohti (remmissä? irti? aivot eivät kyenneet rekisteröimään yhtään mitään ..). Aamukoomaiset aivot eivät taipuneet edes niin pitkälle, että olisin tajunnut ottaa I:n syliin. Tilanne meni juuri niin kuin ei olisi pitänyt. Jonkun sortin paniikissa remmit valahti käsistäni omien koirieni tehdessä äkillisen nykäisyn. Itse sain sen verran toimintakykyä takaisin, että karjaisin koiralle "pois". Turhaan. Ei mitään vaikutusta. Dreeverin päästessä meidän luo Riimi puolustaa omaa nahkaansa reippaalla murinalla, jolloin innokas tutustumisyritys suuntautuu Islaan. I päätti parhaimmaksi ottaa jalat alleen ja juosta kotiovelle, ennen kuin kerkesin napata koirasta kiinni. Siinä vaiheessa myös dreeverin omistaja ilmaantui metsästä juosten ja omaa koiraa käskyttäen. Turhaan nekin. Koiralta hävisi korvat. 

Isla löytyi painautuneena rapun ulko-ovea vasten dreeverin seistessä nokatusten, innokkaana häntää heilutellen valmiina leikkimään. I näytti samalta kuin säikähtänyt peura ajovaloissa. Dreeveri ei ollut vihainen, ei. Se olisi vaan halunnut leikkiä. Mutta I:n ymmärrys ei riittänyt tähän. Liian innokas yritys dreeverin puolelta + ilmeisesti Isla koki erilaisen ulkonäön pelottavaksi. Pentu kiipesi suoraan syliin, kun laskeuduin kyykkyyn ja dreeverin omistaja otti oman koiransa kiinni anteeksi pyydellen. 

Pieni hetki rauhoituttiin ja lopulta käytiin jopa kuononmitan päässä tutustumassa dreeveriin (tosin huomattavan varautuneisuuden kanssa), joka oli rauhoittumisen ajaksi viety syrjemmälle. Dreeverin omistaja oli aidosti pahoillaan, ja homma on sinänsä selvä. Jos minä jotain syytän, niin itseäni. Sisälle päästyäni jännitys ja turhautuminen omaa toimintaa kohtaan purkautui hillittömänä itkuna. Minun olisi pitänyt saada otettua I syliin. Ajattamista ei olisi pitänyt päästä tapahtumaan. Mutta reaktiokyky oli täysi 0 suoraan sängystä nousseena. Lähinnä itkin myös sitä, jos onnistuin pilaamaan Islan luottamuksen siihen, että kyllä minä huolehdin lauman turvallisuudesta. Ja toiseksi sitä, että kuinka suuret möröt pentu onnistuisi kehittämään kyseisestä tapahtumasta. Mutta jo pihalla heti tapahtuman jälkeen saattoi huomata, kuinka nopeasti Isla palautui. Epäluuloinen se oli dreeveriä kohtaan (onko se nyt ihme) mutta suostui syömään nameja ja olisi ollut täpäkkänä leikkimässä kävyn kanssa. 

Luojan kiitos minua on siunattu pennulla, jonka hermorakenne on kunnossa ja jolla tuntuu olevan maailman huolettomin asenne. Se, miten aamuinen episodi näkyi tämän päivän aikana, on se, että I oli ehkä hiukan haukkuherkempi, mitä aikaisemmin. Mutta muuten käytöksessä ei voinut huomata sen suurempia muutoksia. Toivon, että pennun reippaus ottaa vastaan muita koiria ei hävinnyt mihinkään, mutta aika näyttää. 

Isla 6kk

Kokoa 31,5 cm ja painoa pirpanalla on hurjat 4,9 kg.

Kuva: A-M S

Kuva: A-M S

Kiitos yllä olevista kuvista kuuluu ystävälleni A-M:lle, joka lupautui tulemaan kuvaamaan Islaa. Tarkoituksena oli ottaa posetuskuva, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Seisottaminen ei oikein onnistunut (ekaa kertaa yritettiin ulkona, joten yllätys..). Keskittymistä oli, eli korvat pysyivät tallella, mutta I:n jaksaminen ei riittänyt seisomiseen. Lisää harjoitusta siis. Mikään kuvista ei onnistunut niin kehuttavasti (jalat, kuvakulma, minä..), että kelpuuttaisin niitä kuukauden posetuskuvaksi. Siinä vaiheessa, kun I pääsi livahtamaan namikupille (tytöt ehkä saattoivat tutkailla otettuja kuvia kameran näytöltä ;) ) ja rohmusi kaikki nakit, päätimme jättää homman sikseen. Joten palaamme asiaan myöhemmin uudestaan, joko T:n kanssa tai sitten jonkun muun. 

Illalla meillä on ensimmäistä kertaa pentukurssi, josta teoria oli viime viikolla. Isla osaa jo suurimman osan kurssilla käytävistä asioista, mutta haemme häiriötekijöitä, ja jos sieltä jotain pientä oppia tarttuu mukaan, olen tyytyväinen. Teemoina ovat kontakti, ohittamisharjoitukset, luoksetulo, rauhoittuminen, jättäminen, istu ja maahanmeno. Eli aikas tavalliselta pentukurssilta kuulostaa, tosin pitäisin tätä hiukka laadukkaampana kurssina kuin joitain muita. Mutta senpä näkee sitten. Viikko sitten käyty teoria itsessään oli niin tylsä, että meinasin nukahtaa kuunnellessani luentoa koiran kouluttamisesta. :D Oikein hyvää perustietoa ensimmäistä koiraa hankkivalle, mutta omasta mielestäni en saanut siitä sen kummempaa irti. Harjoituksia odottaessa. 

Blogin päivitystahti luultavasti hiljenee kesää kohti. Aloitin täyspäiväiset työt viime viikolla ja se selvästi vaatii veronsa. Päivien jälkeen on ihan kuitti. Ja päivät ovat joko 8 tai 9 tunnin pituisia, ja tämä tahti tulee jatkumaan seuraavat 3 viikkoa. Voi huoh. :D Sen siitä saa kun joutuu toivomaan muutamia lyhyempiä päiviä.