Perjantaina tehtiin Islan kanssa pieni pikareissu Joensuuhun mr. Ketolaa tapaamaan. Osteopaattihoito osa... 5 alle vuoden sisällä. Hieronnoista puhumattakaan. Kyllähän tämä ihan työstä käy. ;)
Noljakka - here we go! |
Reipas matkalainen :) |
Pikavuoron bussi jätti meidät sopivasti puolentoista kilometrin päähän hoitopaikasta, jonne saatiin suunnistaa ihan rauhassa. Ei tarvinnut alkaa pelaamaan paikallisten bussien kanssa mikä helpotti elämää hiukkasen. Aikaa jäi sen verta ruhtinaallisesti, että kerettiin jopa evästellä ulkona auringonpaisteessa. Onneksi ilma oli noinkin huikea, kurjapa olisi ollut kyhjöttää vesisateessa. Hoitopaikan odotustila oli olematon, ja edeltävän hoidettavan lapsi oli vallannut tilan ainoan tuolin. Joten nautimme auringosta ulkona.
Isla on kyllä edelleen niin vinksallaan, kun vaan pieni koira voi olla. Osteopaatti ei päässyt edes käsittelemään takapäätä kunnolla vaan keskittyi rintarankaan ja etustaan. Isla kirrasi niin pahasti vastaan takajalkoihin koskemista, että tuleva hoitokerta tulee olemaan mielenkiintoinen. Ketola totesikin suoraan, että seuraavalla kerralla keskitytään suorilta takapäähän. Tämä toivottavasti on jo kahden viikon päästä, kun herra tulee Kuopioon. Ketola vähän väläytteli mahdollisuutta, että ottaisi meidät jälleen listalle mukaan omalla oikeudellaan. Lähdin siis kotio toiveikkaana siitä, että Iippa pääsisi käsittelyyn Kuopiossa sekä hämmentyneenä opiskelija-alennuksen (shhh.. ei kerrota tätä muille ;) ) ja yllättävän halauksen jälkeen. :D Äitini nauroi katketakseen, että on se kumma kun neiti lähtee Joensuuhun asti halailemaan miehiä, eikö sitä lähempää löydä. No näköjään ei. ;)
Puikkonokka ja sen hyödyt :D |
Kiva viikko kaiken kaikkiaan, vaikkakin lukemiset jäivät vähän kaiken muun jalkoihin. Syystä jos toisesta.. Autokoulun teoriat tuli istuttua maanantaina. Paria kaveria nähtyä loppuviikosta. Agilityhallilla on tullut juostua melkein kyllästymiseen asti viitenä päivänä viikosta (paitsi että tähän ei vaan voi kyllästyä! ;) ) juoksupuomia treenaamassa. Kotihalliin asennettiin nyt viikonloppuna uusi pohjamatto, ja pitihän sekin käydä testaamassa tänään iltapäivästä koko kentän agilityradan muodossa. Oli huikean hauskaa tehdä ison kentän rataa, viikkotreenit kun tehdään puolikkaalla kentällä. Riimi tuntuu saaneen jostain extravauhtia viime keväiseen menoon verrattuna ja taidan joutua lähtemään harjoittelemaan juoksemista, että pysyn perässä. Mutta hyvä niin, onhan tätä vauhdin hurmaa ja todellista syttymistä lajiin odoteltu 3 vuotta.. Kaikki aikanaan.
Ensiviikko näyttää suhteellisen tyhjältä, joten elättelen toiveita hiukkasen tehokkaammasta lukuviikosta. Kunhan nyt vaan sen motivaation saisi täysin kohdilleen..
Ensiviikko näyttää suhteellisen tyhjältä, joten elättelen toiveita hiukkasen tehokkaammasta lukuviikosta. Kunhan nyt vaan sen motivaation saisi täysin kohdilleen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti