Tavan arkea

Teksti kirjoitettu sunnuntaina, oikoluettu (ja siis postattu) nyt maanantaina.

*****

Perunarieskaa Cittarista. Ai että ♥ Enpä muista milloin olisin viimeksi syönyt. Eurolla kun lähti niin pitihän sitä muutama pussi raahata kotio silmälasien säätämisreissulla. Alunperin olin ajatellut säädättäväni lasit huomenna keskustassa mutta tämän päivän aikana meni hermot iiihan totaalisesti. Ja sinänsä hyvä. Eri liikkeestä löytyi oikein pätevä jäbä, joka osasi hommansa. Tämäkin kun on niin hakuammuntaa, että osuuko kohdalle hyvä säätäjä vai ei. Hienosäätöä ehk joutuu vielä käydä tekemässä mutta nyt alkaa olla jo lähellä sitä mitä pitää! :)

Autokoulun aikataulut aiheuttavat välillä pieniä kuumotuksia. Mulle väitettiin puhelimessa rata-osuuden kestävän kello 9-11. Hah. Olin takaisin autokoululla vasta hiukka ennen yhtä, jossa vielä selviteltiin laskuasiat (hyi että kuin kallista tämäkin touhu on, 500 euroa ei edes riittänyt..). Siitä pikapikaa yliopistolle syömään (jossa osuin samaan pöytään jonkun väikkäriä tekevän kansanterveystieteilijän kanssa, jonka tutulla oli kytköksiä yhteen keskustan apteekeista ja ennen kuin huomasinkaan, mulle oli ehdoteltu gradu-paikkaa. Jos tulevaisuuden suunnitelmat ei olisi niin muualla, voisin tilaisuuteen ehkä mahdollisesti tarttuakin..) ja kotio, jotta kerkesin koirien lihoja noutamaan Kennelrehun autolta. Olin laskenut, että saan lukutunteja keskiviikolle noin 3 tunnin verran ennen lihojen noukkimista mutta pyhpah. Mitä vielä. Ruokataukokin venähti tämän väikkärihemmon kanssa vähän ylipitkäksi. Tosin sillä ei enää siinä vaiheessa ollut väliä, aikataulu kun oli venähtänyt lähtökohtaisesti niin paljon, ettei aikaa olisi ollut muuhun kuin puoleen tuntiin jos siihenkään.

Olin ilmeisesti nukkunut edeltävän yön huonosti, vaikka en muista heräilleeni yhtään. Olin keskiviikkoillasta ihan poikki. Ja hytisin vielä kotonakin, kun saavuttiin N:n kanssa lihojen kera. Olin ollut jäässä aamusta lähtien, kiitos jäätävän seisomisen radalla. Mulle oli myös unohdettu mainita puhelimessa, että siellä tosiaan seistään osa ajasta ulkona katsomassa jarrutusesityksiä. Huooh. Keskiviikkona oli kyllä alkuviikon ikävin keli - vihmoi isoja hiutaleita räntää ja tuuli. Hyrr. Varpaat oli jäässä, windstopper-takin alla oli vain ohut bolero. Meinaspa olla pikkasen viileää. Illasta kotona kääriydyin vilttiin teemukin kanssa ja katsoin kesän (tai no, nythän ollaan jo syksyssä mutta anyway) ekan leffan. Ja saatoin ehk lämmetä sen verran, että söin myös ekat jätskiannokset sitten pariin kuukauteen. Oli kyllä hyvvää. ♥

Jaaaa torstaille lukutunteja 0. Ai että, täähän näyttää sujuvan hyvin. :D Ja jälleen, aikataulu venähti, kiitos autokoulun. Mulle väitettiin ajojen kestävän alle pari tuntia. Mitä vielä. Melkeen kolmisen tuntia taukoineen. Siittä hoitamaan muutama asia ja yliopistolle syömään. Syönnin jälkeen oli vähän riehakkaan innokas olo (olihan tätä autokouluasiaa siirretty jo niin pitkälle kuin vain saattoi, joten olin todella helpottunut ja onnellinen, että se oli ohi!), eikä lukeminen oikein napannut. Hiljainen tila ja opiskelu vaihtui juhlistamiseen (aka lähdin kaverin seuraksi etsimään talvitakkia Matkuksesta). Ikean suklaakakku oli kyllä ihan taivaallisen hyvää, ja vaikka takkia ei löytynytkään, hyvässä seurassa vietetty ilta oli oikein sopiva tapa lopettaa torstai. :)

Ja mitäpä tuli itse autokoulun vimpan vaiheen suorittamiseen - ohi on, jee! Tai siis, ajojen osalta. Joku joutuu vielä menemään teoriaa kuuntelemaan kahden tunnin verran. Mutta ihan hyvillä mielin siis. Keskiviikkona meinasi vähän jänskättää mutta torstaina olin aikas rauhallisin mielin. Ainuttakaan mummoa en telonut enkä aiheuttanut vaaratilanteita. Se on suhteellisen hyvin, kun auton ratissa ei ole vuoteen istunut. :) Mutta ainakin tämä huoli on nyt poies alta, eikä tarvitte miettiä ajokortin vanhenemista ihan heti.

Päivän sana - tylsää? 

Uusin löydös sitten Oulun reissun. Kaurajuomaan tehty puuro. Nam!

Viikonlopun verran laumaamme rikastuttaa herr Lurpen. Mielenkiinnolla odotan mitä herra keksii näiden kahden päivän aikana. Tähän mennessä pyykkitelineeltä on hävinnyt muutama sukka ja herra meinasi tukehtua vessapaperihylsyn palaseen (ja miksi se piti yrittää syödä, ei mitään hajua..). Viime vierailulla sohvankulma sai osansa uroksen ihailusta, kun Ludo nosti koipeaan reviirin merkatakseen. Nuoret uroskoirat, huohh! Silloin ei naurattanut, nyt se jo huvittaa. Normisti meillä on Ludon vierailun aikana pääsy estetty sohvan lähettyville ja makuuhuoneeseen, mutta tänään purin kaikki porttiviritykset ja jätin lampaantaljat lattialle. En halua elää koko viikonloppua erinäisistä porteista kulkien, vaan pakkohan tuonkin aivoihin on mennä, että koti tämä on siinä missä omansakin ja jos sinne ei saa kusta, niin ei saa tännekään. Saakeli. :D Tähän mennessä ollaan selvitty ilman suurempia ongelmia. Mitä nyt Riimiä meinaa vähän ällöttää kolmas pyörä mutta se nyt on ihan normia. Mii on tunnetusti ollut vähän hitaasti lämpenevää sorttia.

"Se lupas mulle nakkia, ko mä nyt hetken istun tässä. Nam, NAKKIA!" 

Ei ole epäselvyyksiä mitä R:n mielessä liikkuu. I taas.. hukkas varmaan koko jutun idean jo aikoja sitten. Kuten aina. ;)

Viikonloppu oli kyllä erilainen. Ihan hyvällä tavalla. Vähän on mennyt liika kevyillä unilla. Tottumaton siihen, että joku nukkuu mun jaloissa tai yleensäkään sängyssä (niin, tai siis hyppii ees taas lattian ja sängyn väliä), kiljuu aamuyöstä kuudelta sitä, että herranjumala rappukäytävässä ON joku (vahtikoiraominaisuus.. asia jota en koirassa kaipaa). Herra myös järjesti meille perjantai-iltana ihan viihdyttävän shown tajutessaan yhtäkkiä näkevänsä itsensä lattialla olevasta korkeasta peilistä. Jestas sitä huudon määrää. "Näittekö te?! Siellä oli JOKU!!" Ludo meni istumaan peilin viereen siten ,että pikkasen nojatessaan näki vilauksen itsestään ja.. "TAAS!! Siellä se joku on!!" Että näin. :D Tätä jatkui ehk sellanen vartti ennen kuin pöljä ymmärsi lopettaa ja käydä nukkumaan.

Eilisestä, eli lauantaista, iso osa päivästä meni sommitellessa uutta banneria. Aamupäivästä parin tunnin kauppareissu, jonka jälkeen taas hoitamaan homma loppuun. Ja illasta sitten tosiaan naapuriin. Josta luikittiin aikas pian takaisin kotio, kun Herr Lurpen päätti kusta N:n matolle (ja jälleen N, soorryy! Mä varoitin, et se saattaa tehdä niin!). Tän kodin vahingoilta tosin vältyttiin, mistä olen hurjan tyytyväinen. Kersa on käyttäytynyt mallikelpoisesti (mitä nyt välillä muistanut huutaa uusille vieraille äänille).

Team Torvet lenkillä. Harmaarukkasta taas ihan kauhiana huvittaa rivi-istumiset

Tänään on luettu, tehty muistiinpanoja siinä sivussa, juotu paljon teetä, katsottu kun Riimi pyörittää pikkumustaa pitkin kämppää Islan roikkuessa R:n hännässä siinä sivussa, käyty hakemassa kotiin jotain uutta ja kaivattua olohuoneeseen (kiiiitos äiti sponssauksesta! ♥ ), lenkkeilty Torvien kanssa sekä vaihdeltu kuulumisia kunnolla kaverin kanssa. Lukemisia olisi voinut harrastaa vähän enemmän mutta elämä on. :) Kiva päivä kaiken kaikkiaan.

Tähän verhoon nyt vaan rakastuin vähän liikaa jo jonkin aikaa sitten. Oli hyvä
odottaa -30 % tarjouksia ja vihdoin sain kotiutettua nämäkin. Mietin, meneekö
olohuone kuin villiksi ison kuvion takia mutta ehei. Just perrrrfecto!

Metsässä oli ihanat taustat kuvaamiselle, paha vaan, että valo alkoi loppua kesken (tai sitten me pysähdyttiin vähä liika hämärään kohtaan..). Rakeista mössöä mutta olkoot, mallit kun nyt vaan on mun silmään niin ♥ .

*****

Nyt pitäisi hipsiä pikapikaa unille. Joku varasi aamuseiskaksi (mikäköhän älynväläys taas tämäkin oli?! Kasikin olisi riittänyt ihan mainiosti mutta eiii..) pyykkituvan, joten siellä olisi paras olla ajoissa. Meinasin pestä Ludon karvoittamat lakanat, ja nekin kun pitäisi saada karvattomiksi ennen koneeseen lykkäämistä. Eli hyvin pitkälti ennen seiskaa.. "Kiva saada hommat tehtyä aikaisin" ei enää kuulostakaan yhtään hyvältä ajatukselta, kun näin myöhemmin miettii. Jääpähän aikaa aamusta muuhun, ennen kuin suuntaan luennolle. Illasta olisi vielä autokoulun teoriat, ja sekin homma olisi sitä myöten paketissa. Pitäisiköhän sitä jotenkin juhlistaa? Ehkäpä. :)