Kauas ja takaisin

Ajatustoiminta meinaa olla ihan seis kahden opiskelupäivän jälkeen mutta ehkäpä pysytte perässä vaiks postauksen kirjoitankin. Pahoittelen jo valmiiksi kirjoitusvirheitä ja ties mitä, taisin jättää osan aivoista yliopiston kaappiin kirjojen seuraksi. Tai siltä se ainaki tuntuu.. ;)

Keskiviikkoilta kello 22:30 - pakkaukset tehty. I oli sitä mieltä, että voitaisko jo VIIMEIN syödä!

Taidetaan saada raksi seinään ihan isolla - olin saanut edeltävänä iltana kaiken pakattua ja vielä ihan oikeaan aikaan! Way to go girl! Pikkasen meinasi hymy hyytyä laittaessani kelloa soimaan 3:15 (tai siis 3 herätystä; kahta kännykästä ja lisäksi vielä kelloradiota..). 4 tuntia unta ei ole paljon vaikkakin riittävästi yhdelle päivää. Tai niin no, jos päivä olisi ollut normi, niin ehkä sitten. Sanoinkin N:lle junassa, että torstai vielä menee, samoin perjantai mutta viikonloppu menee palautuessa vähistä unista ja kaikenmoisesta juoksemisesta etelässä.

Te, jotka olette seurailleet blogia jo viime kevään puolella, muistatte varmaan mun viimeisimmän Helsingin reissun ja ahdistuksen, jota tunsin koko kaupunkia (ja pääkaupunkiseutua yleensäkin) kohtaan (postaus siitä löytyy täältä). Ja jota olen tuntenut koko aikuiselämäni ajan. Ajatus siittä, etten ikinä tahdo sinne asumaan, oli todella vahva. Joku pienempi kaupunki riittäisi vallan mainiosta. Se on kyllä hauska, miten puolessa vuodessa koko ajatus on kääntynyt niin päälaelleen. Tai oikeastaan, tämä on tapahtunut kahdessa kuukaudessa. Enpä olisi uskonut.

No kuitenkin, odotin reissua ihan ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n paljon. En oikeastaan mitään sen erityisempää reissussa. Päästä lenkille J:n kanssa. Päästä ihan vain Helsinkiin. Ehk osa tästä odotuksesta oli myös sitä, että pääsisin vaan pois Kuopiosta. "Tuulettumaan" ennen kuin pitäisi aloittaa todellinen raataminen seuraavaa kevättä varten. Luokittelin tämän jopa "lomaksi". Minilomaksi, jolla meni ihan liikaa rahaa (kahden tunnin koirien huoltaminen osteopaatilla lohkaisi kivan loven lompakkoon - auts!). Jos olisin mennyt etelään yksin ja majoittunut J:n luona, reissun sisältö olisi voinut muotoutua hiukkasen erilaiseksi. Mutta olen kuitenkin enemmän kuin onnellinen, että sain naapurin seuraksi. Meillä oli huikean hauskaa, ottaisin uusinnan anytime!

Torstaiaamu kello 8:45 - karvarukkasten vaunu :)

Yllättävän vähän sitä oikiasti sitten nukutti, kun junaan päästiin. Nuutunut voisi ennemmin olla oikea sana. Saatiin tyttöjen kanssa koko vaunu omaan käyttöön, muita lemmikin kanssa matkustavia ei ilmaantunut paikalle. Se, mikä menomatkasta jäi päällimmäisenä mieleen, oli mitä erikoisin konnari. Jätkä jäi jutustelemaan niitä näitä vaikka kuinka pitkäksi aikaa ja 15 minuutissa oltiin sivuttu meidän opiskelut, annettu lääkeneuvontaa liittyen hänen kesken olevaan antibioottikuuriin (voi morjens :D ), vastattu kysymykseen onko Isla Nallen pentu (ei, ei ole. Nalle sattuu nyt olemaan isokokoinen sheltti ja Isla on sitten melkeenpä liika pieni), selvennetty myös sitä, että jäbä ei ehkä kuitenkaan saa syöpää käydessään kokovartaloröntgenissä (N on sairaalafyysikko ja sai sitten puolestaan vastailla säteilyn vaaroista..että joo..). Kysyin N:ltä 15 minuutin jutustelutuokion jälkeen, että oliko tämä henkilö humalassa vai miten se juttelu tuntui jotenkin tahmealta? Ei sitten päästy ihan täysin selvään lopputulokseen siitä, oliko herra ottanut aamukonjakit vai ei. Mielenkiintoinen aamun aloitus.

Nalle ei oikein arvostanut junailua, raiteiden kolinat oli tottumattomalle liikaa. Mun tytskien ottaessa rennosti (ja jopa välillä nukkuen) tämä karvarukkanen näytti koko 4 tuntia kauhian surkialta.

Islan mielipide kuvaamiseen :D Ei oikein akan huhuilut "I-I, täällä, täällä!" napannu. ;) 

Kello 11:15  - majapaikassa Vantaan Korsossa at last!

Tämä ihana puoli on siinä, että kavereita asuu pitkin poikin Suomea. Vielä 5 vuotta sitten etelässä ei asunut ketään tuttua, nyt voisin nimetä jopa muutamia. Sen verta kumminkin, että majapaikkoja löytyy. R opiskeli farmaseutiksi Kuopiossa ja käytiin samoissa treeneissä melkein vuoden verran, ennen kuin tämä muutti takaisin kotiseudulleen Vantaalle. Saatiin asuttaa R:n pientä (aikas kivaa) yksiötä ihan keskenämme R:n majoittuessa miehekkeensä luona. Oikein mukava asunto ja kelpasi meille paremmin kuin hyvin. Yhden yönhän sitä nukkuisi vaikka päällään ja ties missä loukossa. Jos jotain oltaisiin tarvittu niin matot. Laminaattilattia oli yöllä yllättävän äänekäs koirien kynsien alla. Heräilin yöllä tunnin-parin välein siihen, että vähintään yksi koirista lähti liikkeelle ja vaihtoi paikkaa tai tuli kyttäämään sängyn viereen ("joko ne herää?! joko NYT?!" ). 

Ostettiin Tikkurilan asemalta meille liput, joilla saatiin hurjastella julkisilla 2 päivää niin paljon kuin tahdottiin. Ihan hirmuisen käteviä! Eipä tarvinnut miettiä sitä, että kehtaisiko mistä kyydistä maksaa ja minne sitä viitsisi lähteä. Tosin reissun ensimmäinen ongelma tuli lippujen kanssa, kun hypättiin Korsoon vievään junaan. Maalaistollot ei meinanneet millään tajuta, mihin ihmeeseen sitä lippua piti heilauttaa, että saataisiin se aktivoitua. Yhdet heilutteli sitä ties miten lukijan edessä, mietti jopa pukkaavansa sen sirukortille tarkoitettuun aukkoon (vaan mietittiin! :D ) kunnes joku kiltti paikallinen nainen huikkasi "siinä on ne nuolet, laittakaa kortti siihen". Silleen että tänks, ei me oltais varmaan muuten tajuttu.. Pikkasen meinasi huvittaa. Muista mahdollisista ongelmista selvittiin ihan sillä, että avattiin suu ja kysyttiin apua, jos ei meinattu itse osata. Olen alkanut vasta viime vuosina saada itseä sen verta rohkeaksi, että kehtaan mennä ja kysyä apua. N:n kanssa oli hauska reissata, koska siinä vaiheessa kun itse vasta mietin kysymistä, N oli kerennyt jo tarttua toimeen ja avata suunsa. On se joillekin helppoa.. :)

Kello 12:30 - Syömääääään! (ja ehk hiukka myös shoppaamaan.. ^.^ )

R:n vapaapäivä oli vaihtunut sukuloimiseksi ja ties miksi (hiukkasen napisin tästä N:lle - on se kumma, että me tullaan vierailulle kerta vuoteen ja sitten juuri siksi vapaapäiväksi pitää sopia vaikka ja mitä, ei ehkä ihan se, miten itse hoitaisin vieraiden kanssa olemisen..), joten me sitten päätettiin lähteä syömään omin neuvoin. Turhaa me nyt sisällä nysvätään, kun kerta etelään asti oltiin tultu! J:n kanssa oli sovittu lenkki illaksi, joten meillä oli päivä aikaa. Ja nykyaikana on lähes kaikki niiiiin helppoa - myös meille maalaisneideille. ;) Ilman Reittiopasta ei kyllä olisi selvitty mihinkään, saatikka ilman älypuhelinta. Miten sitä onkaan joskus tullut toimeen ilman?! Samaisen kysymyksen esitin N:lle, jolla on vielä vanha nokialainen..

Italialaisella jätskikojulla meinasi tulla paniikki, kun valinnanvaraa oli niin paljon. :D Jos en olisi ollut niin täynnä
Chico'sin hampurilaisesta, olisin voinut syödä toisen satsin. Yläkulman kakkuja käytiin kuolaamassa mutta jätettiin ne kuiten rauhaan ja mietittiin muita iltaherkutteluja. ;) 

N:n kanssa oli kyllä hauska olla reissussa. Tällä oli oikein kiva ideologia "reissussa pitää syödä hyvin", joka kyllä sopi itselle oikein hyvin. :D Mikäs siinä, seurassa kun kaikki oli paljon parempaa! Ja onhan se totta, että kerrankos johonkin lähtee, niin ei kai sitä mitään valmisruokia aleta popsimaan. Iltapalaostokset Prismastakin oli sitä luokkaa (ehm.. keksiä, mokkapaloja.. :D ), että oi ja voi. Mutta hei, reissussa saa syödä eikös joo..

Sanoinkin N:lle, että jos olisi aikaa, saisin menemään koko päivän iiihan keposesti Jumbossa.  Ehkä toisenkin. Liikkeitä riitti sen verta, että jopa Idän Ihme Matkus kalpeni tälle (ja mun mittakaavassa Matkuskin on jo suuri ostoskeskus). Nelisen tuntia saatiin tuhlattua yllättävänkin hyvin ja R:n asunnolle lähdettiin juurikin niiden ostosten kanssa, joiden takia vaatekauppoja pikaisesti läpi juostiinkin. Tämä tyttö oli jo tässä vaiheessa aikas onnellinen.

Ruskeaa etsin, tämä tarttui matkaan. ♥ Aitoa nahkaa ei uskalla katsoakaan mutta tämän hinta oli jo kohtuullinen. ;)

Ehdittiin hädin tuskin käydä R:n asunnolla kääntymässä, tarkistaa bussiaikataulut reittioppaasta, napata koirat mukaan ja juosta pysäkille (miksi ihmeessä se aina tuntuu siltä, että vapaapäivät ja näköjään myös lomat menee näin juoksemiseksi ja minuuttiaikataulutukseksi?! :D ). Vaikka ilmeisesti Korso ei olekaan se halutuin paikka asua pääkaupunkiseutulaisen mielestä (2 päivää siellä suunnalla, ja jo tässä ajassa muodostui aikas vahva kuva siitä, mitä Korsosta ajatellaan julkisissa tms. kuullun perusteella. J:n eka kommentti "OMG!!" :D ) niin R:n asunto oli ihan kivalla paikalla, jos vertaa siihen miten nopsasti lenkkitreffipaikkaan pääsi motaria pitkin (joojoo, "nopsasti" on liukuva käsite mutta voisi sitä joutua pidempääkin kuin puolisen tuntia matkustamaan..).

Toistelin varmaan koko reissun aikana kymmeniä kertoja sitä, että voi luoja mitkä ilmat! Oltiin tosiaan tultu Siperiasta etelän lämpöön. Mittari näytti yli 20 astetta torstaina ja perjantaille oli luvattu yhtä mahtavaa keliä. Siis aivan ♥ ! Sanoinkin N:lle, että mietipä kuin erilainen reissusta olisi tullut, jos vettä olisi satanut kaatamalla 2 päivää. Ei lenkkejä, mahdollisia shoppailureissuja ja perjantain kahvilalointia. Huikea sattuma. 

Ja iltalenkillehän sitä tultiin, ja meille kun lenkki tarkoittaa pääosin jotain muuta kuin remmeilyä. :) 

Kello 19:30 - Peltoilua! Taustalla Viikin Prisma, josta käytiin hakemassa ilta- ja aamupalatarpeet :)

I-I

Nalle - Isla siis Nallen täti, eli isän puolelta samaa sukua :)

Riimi ♥

Kaunis J:n Noela. Islan sukulainen - sama emä, eri isä.

J ja koko lauma ♥

Se, mikä shelteissä on niin älyttömän upean ihanaa, että ihan sama mihin tilanteeseen ne heittää, kaikki menee. Ei tarvitse miettiä, mihin voi mennä tai mitä tehdä. Oli se sitten liian pieni häkki lyhyen automatkan ajaksi (yritäpä tehdä kolmen terrierin kanssa sama - juuei ;) ), porukkashelttilenkki 15 vieraan sheltin kanssa, ruuhkainen paikallisjuna (perjantainapa sekin koettiin) tai väenpaljous Helsingin keskustassa - kaikki vaan menee. Näiden kanssa elämä on helppoa. Vaivatonta. Vaikka seuraava koira ei olekaan sheltti, niin tämän parempaa rotua on vaikea löytää. ♥ Varsinkin Islassa oli pääosin kaikki mitä sheltistä kaipaan (selän kipuilut on muuttanut neitosen täydellisen reaktioherkäksi...), ja tuskin toista yhtä täydellistä yksilöä vastaan tulee. Ainakaan mun näkökulmasta.

Perjantai kello 13:00 - se minkä takia etelään lähdettiinkään.

Viimeisimpään osteopaattikertaan verrattuna tämä oli niin helppoa (mulle). Islaa on käytetty kolmella osteopaatilla Ketolan ollessa neljäs. Kolmas kerta oli henkisesti raskain. Turun jumalasta, Piirasta, on sanottu, että kaikki lähtee sieltä itkien pois. Minä mukaan lukien. En edes tiedä, mikä Piiran sanoissa saa ihmiset itkemään, mutta itselle ei tarvittu muuta kuin se, kuinka Piira kertoo (dramaattisesti) Islan rintarangan olevan ihan liikkumaton ja takapään olevan ihan täysin jumissa sekä etupään olevan lähes yhtä vinksallaan. Ketolalta aikaslailla saatiin ihan sama tuomio, mutta itse jätkän olemuksessa oli jotain sellaista, ettei kyllä itkettänyt yhtään. Me heiteltiin ties minkä sortin läppää koko kolmituntinen ja juteltiin koirista niitä näitä. Letkeä kaveri. Kuopiossakin asunut, eli onko se nyt mikään ihme. ;) Savolaiset (tai savolaistuneet) kun vaan on.

Ensimmäistä kertaa siis hänen luonaan käsittelyssä ja tykättiin N:n kanssa kumpikin. Arvosteluja/kokemuksia löytyy ihmisten blogeista/netistä todella vähän, joten vähän hakuammuntaahan tämä on. Yksi on tykännyt, toinen inhonnut. Valitse siinä sitten sopiva osteopaatti..  Islan tilanne oli edelleen ennallaan. Vasemmalta takaa ihan täysin jumissa, se sitten luultavimmin vaikuttaa oikealle eteen, jossa lapa oli täysin liikkumaton. Eli kompensoi takapään liikkumattomuutta etuosalla (sama homma keväällä, koko etusta oli vaan pahemmin jumissa). Rangastakin löytyi jotain pientä. Yhdellä kertaa tuota ei auki saatu, tällä päästiin vasta alkuun. Tarvitsisi sarjakäyntejä esim. viikon välein, puolen vuoden käyminen ei todellakaan riitä. Työttömänä tämä kuulostaa hirmuisen hyvältä, nämä reissut kun eivät ole mitään halpoja.. Kiitollisin Ketolalle olen siitä, että hän tarjosi meille ylimääräistä hoitoaikaa Joensuusta kuukauden päähän. Joensuulainen seura on hänet sinne tilannut kahdeksi päiväksi huoltamaan omia koiriaan, ja Ketola ottaa meidät listan ulkopuolisena vielä lisäksi. Jos jostain meinasin alkaa itkeä, niin tuosta.

Nalle ja Riimi puolestaan olivat kunnossa, ei mitään suurempia jumituksia takapään pientä jäykkyyttä lukuun ottamatta. Eli ei mitään mitä ei olisi  saatu hoidetuksi. Eli eipä tarvitse Riimistäkään huolehtia seuraavaan 3 kuukauteen, jonka jälkeen pitäisi saada fyssarille tai hierottavaksi. :)

Kello 16:30 - nykyajan paperikartan korvaaja :D

Se, mikä Helsingissä on huikeaa, on koiraystävällisyys. Kahviloita ja ravintoloita löytyi keskustastakin yllättävän paljon, joihin sai mennä koirien kanssa sisälle. Oltiin otettu kaikki tavarat mukaan R:n asunnolta jo aamusta, joten meillä oli kolmisen tuntia aikaa ruokkia itsemme. J oli antanut liudan paikoista, joita voitaisiin testata. Yksi oli ehdottomasti ylitse muiden, mutta sieltä sai pääosin vain makeaa syötävää. Pysähdyttiin ensin Fratellossa syömässä jotain suolaista ennen jälkiruokaosastoa. Ja vaikka netissä kovasti luki koirien olevan ok, en mä millään meinannut uskoa tarjoilijaa, joka sanoi koirien olevan tervetulleet sisälle asti.

Nalle meinaa olla hiukkasen hyytynyt hoidon jälkeen :D Kauhian rankkaa tämä citykoirailu!

Sifonit, niin mitkä?! Ikinä kuullutkaan. :) 

Kello 17:15 - Jälkiruoka-aika! ^.^ Oi nam!

"Niin syötte mitä?!"

No näitä!

Siis aiiivan ihana kahvila löydettiin noin kilometrin päästä juna-asemasta. Jäätiin ulos pöytään istumaan, kun ilmakin oli mitä aurinkoisin. J kehui tätä  kahvilaa ja hyväksihän se osoittautui. Mietittiin hetki mitä otetaan, ja päädyttiin kakkubuffettiin. Kyllä, luitte oikein. :D Buffetti! Tulipa sitten syötyä sen verta kakkua, ettei varmaan tee mieli seuraavaan kuukauteen yhtään mitään sen kaltaistakaan! (ehm.. odota viikko... ;)  ) . Että voin oikein lämpimästi suositella, jos makeannälkä yllättää ja keskustassa pitää tovi jos toinenkin tuhlata!

(Edit: no ei siihen mennyt kuin 5 päivää, tämän illan treeneissä oli tarjolla mutakakkua jonkun kisoissa menestymisen takia, hyvää oli!)

Tuo edessä oikealla oleva suklainen kakku oli niiiiiin hyvää että! Harmi, että oli vimppa pala. Oltaisiin voitu syödä vielä toinenkin!

Porkkanakakkua ♥ Enpä muista milloin olisin viimeksi syönyt. Oli toiseksi parasta heti suklaakakun jälkeen. :) 

Tuostapa sitten suoraan sillipurkkiin (=juna, mikä ihmeen järki on laittaa lemmikkivaunuksi puolikkaan vaunun kokoinen koppi?! Osa matkustajista koirineen joutui istumaan vaunun ulkopuolella käytävällä, kun sisälle ei mahtunut.. Hohhoi, kätevää VR..) ja kotia kohti. Reissusta jäi hirmuisen kiva fiilis. Uusinnan voisin ottaa anytime.

Viime viikonlopun vietin irti kirjoista ja kiersin kaverin kanssa Kuopion kirpputorit läpi. Jotain kivaa sieltäkin tarttui mukaan, onneksi halvalla! Vielä olisi Oulun reissu edessä loppuviikosta, ja sen jälkeen pistetään pankkikortti piiloon. ;) Opiskelijan tuloilla ei kauheasti matkustella ja tavaroita ostella, se nyt on hyvä muistaa. Töistä kun ei ole tietoa (vielä, torstaina saan kuulla tulevasta enemmän, jännää!), joten tällä ajatuksella pitänee edetä.

Ja tasapuolisuuden nimissä loppuun muutama kuva myös Riimistä. Harmaarukkanen on maailman taitavin ottamaan "maailma potkii päähän, pelasta pieni koira" -ilmeen, jossa korvat on niiiin luimussa, kun koiralla voi olla. Eli lähes kaikki reissukuvat oli tätä luokkaa.. Ja jotenkin sitten tulee kuvattua tuota nuorempaa, se kun ei näytä surkeaa naamaa heti kameran nähdessään. Tykkään Riimin nassusta kauhiasti, nätti sheltti, korvat kun vaan sais pysymään pään päällä niin kiva ois. ;)

8.9. päivälenkillä

Riimiä huolestuttaa (taas) - pikkasen toinen korva meinas karata. Voi vaikeus!