Kun kerta on maksettukin siitä, että päästään elokuussa juoksemaan ympyrää muiden junnu-shelttien kanssa, jonkin sortin harjoittelu ei ehkä olisi pahitteeksi. Kotona ollaan seisty, mutta sekin vähän heikonlaisilla tuloksilla. Kuten jo aikaisemmin taisin kirjustaa, että mulla ei ole vielä tähän mennessä ollut pentua, joka ei kykene pysymään paikalla edes minuuttia. :D Ikää lähes 9kk eikä keskittymiskyky riitä. Kun ei malta niin ei malta, minkäs teet.
S möi meille Viimalle sopimattoman snake-ketjuen ja Islan kasvattaja ystävällisesti kalasti Oulun näyttelystä siihen sopivan valkoisen näyttelyhihnan. Kyllä nyt kelpaa näytellä.
Kuopiossa on ollut mätsäreitä ihan älyttömän huonosti. Kevään aikana muutama hassu ja nyt kesäkuussa 1 ainoa, jonne ei sitten päästy töiden takia ("iltavuoro", kuinkas muutenkaan). Vielä kesäkuussa valittelin, että miten sitä harjoittelee pöytäkäyttäymistä tai mitään muutakaan, kun ei ole tilaisuuksia. Kyllähän tuo kotona pönöttää lattialla tai keittiön pöydällä hetken aikaa (ja välillä hiukka pidempääkin, jos hyvä päivä sattuu ;) ), mutta muuta harjotusta ei ole ollut. Onneksi tilanne korjaantui eilen.
 |
| Pentujen punaisten 4. ♥ |
Lopputulemana pysti, ruusuke (ensimmäinen!) ja erittäin hyvä ( + erittäin yllättynyt) fiilis. Mitä ihmettä?! :D
Oikea näyttelypöytä esilteltiin ekan kerran edeltävänä iltana (kiitos S pöydän lainaamisesta! ♥ ). Tarkoituksena oli edetä pöydän kanssa hiukka hitaammin (naksutellen itse pöytää) mutta tarve osata seistä korkeuksissa tuli liian pian. Joten se suunnitelma jouduttiin hylkäämään ainakin väliaikaisesti. Edeltävänä viikonloppuna juostiin pihaa ympäri ja seisoskeltiin sen verta, mitä I:llä riitti hermot. Mietin jo, että mennäänkö koko mätsäriin. Harjoitusta (mun makuun, oon perfektionisti ;) ) ihan liian vähän, ainoa mitä tuo osasi tehdä, oli juosta ympyrää. Seisominen (takajalkojen asettelu.. huoh..) ihan päin hevon kuusta ja paikalla pysyminen sitä heikompaa. I seisoo hetken. Ottaa askeleen. Seisoo hetken. Ottaa askeleen. Siinä vaiheessa koira on jaloissa kiinni, ja se pitää pyöräyttää uuteen asentoon.
Mun näkökulmasta me ei ehkä ihan ansaittu tuota pystiä. Kehässä I juoksi nätisti. Seisominen ihan jees - etujalat ok, takajalat harallaan (kuten tavallista) mutta paikallaan joka tapauksessa. Pöydälle en kerenny edes asettelemaan, kun tuomari oli tutkimassa naamaa (tehotäti..). I meinas ahdistua hampaiden katsomisesta ja oli jo sivuaskelin peruuttamassa pois pöydältä mutta tädin siirtyessä taakse kopeloimaan penska rauhoittui oikein kivasti ja seisoi loppuun asti. Hiukka meinas polvet koukistua niitä kopeloitaessa.
Omasta (hyvästä) kehäkäyttäytymisestä ei voi puhua I:n käyttäytymisen kanssa edes samana päivänä. Omistajaa ehkä hiukka jänskätti. Toinen kerta ikinä mätsäreissä, ja virallisissa en ole tähän päivään mennessä käynyt. Joten siihen nähden meni ihan jees, ja samoja mokia (mitä nyt unohdin seisottaa kersan tuomarin edessä ja paikka meni hiukka vinoon tuomariin nähden.. hups :D ) tuskin toistaa heti uudelleen. Parikilvasta saatiin punainen nauha kommentein "parempaa yhteistyötä teki tällä kertaa.." Eli kiitos meidän parille, jolla ei ollut ihan niin hyvä päivä, mitä meillä.
Punaisten kehässä, kun meidät valittiin neljän parhaan joukkoon, esittäjän ilme oli varmaan näkemisen arvoinen. Vilkaisin kaveria ilmeellä "mitä *piip*?!" :D Ruusukehan sieltä napsahti neljännen sijan kera. Vaikka kyse on vaan mätsäri-sijoituksesta, olen ylpeä pienestä I-I:stä. ♥ Reipas kakara.
Kuvan ottaminen kotona puskien edessä meinasi käydä hiukka työlääksi. I oli sitä mieltä, että seisominen saa tälle päivälle riittää. Takajalkoihin ei enää saanut koskea olleskaan ja paikalla pysyminen oli ihan vieras käsite. Paljon kivempaa olisi ollut istua, juoksennella, koluta käpyjä, riepotella ruusuketta.. Joten joo, pieni I-I oli väskä. Ja onko se mikään ihme - mätsäreissä on rankkaa.
Iso kiitos A-M:lle seurasta! Oli kiva, kun joku oli jakamassa jännitystä ja lopuksi vielä epäuskoista fiilistä kehän laidalla. Seuraavalla viikolla odottelee 2 mahdollista mätsäriä, joissa voidaan vielä treenailla ennen todellista koitosta. Jäljellä olevat päivät vaan vähenee.. Apuva!
Omasta (hyvästä) kehäkäyttäytymisestä ei voi puhua I:n käyttäytymisen kanssa edes samana päivänä. Omistajaa ehkä hiukka jänskätti. Toinen kerta ikinä mätsäreissä, ja virallisissa en ole tähän päivään mennessä käynyt. Joten siihen nähden meni ihan jees, ja samoja mokia (mitä nyt unohdin seisottaa kersan tuomarin edessä ja paikka meni hiukka vinoon tuomariin nähden.. hups :D ) tuskin toistaa heti uudelleen. Parikilvasta saatiin punainen nauha kommentein "parempaa yhteistyötä teki tällä kertaa.." Eli kiitos meidän parille, jolla ei ollut ihan niin hyvä päivä, mitä meillä.
Punaisten kehässä, kun meidät valittiin neljän parhaan joukkoon, esittäjän ilme oli varmaan näkemisen arvoinen. Vilkaisin kaveria ilmeellä "mitä *piip*?!" :D Ruusukehan sieltä napsahti neljännen sijan kera. Vaikka kyse on vaan mätsäri-sijoituksesta, olen ylpeä pienestä I-I:stä. ♥ Reipas kakara.
Kuvan ottaminen kotona puskien edessä meinasi käydä hiukka työlääksi. I oli sitä mieltä, että seisominen saa tälle päivälle riittää. Takajalkoihin ei enää saanut koskea olleskaan ja paikalla pysyminen oli ihan vieras käsite. Paljon kivempaa olisi ollut istua, juoksennella, koluta käpyjä, riepotella ruusuketta.. Joten joo, pieni I-I oli väskä. Ja onko se mikään ihme - mätsäreissä on rankkaa.
Iso kiitos A-M:lle seurasta! Oli kiva, kun joku oli jakamassa jännitystä ja lopuksi vielä epäuskoista fiilistä kehän laidalla. Seuraavalla viikolla odottelee 2 mahdollista mätsäriä, joissa voidaan vielä treenailla ennen todellista koitosta. Jäljellä olevat päivät vaan vähenee.. Apuva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti