Kun turhauttaa - ja paljon

Yleensä blogiin tulee kirjoitettua sen verta harvoin, että postaukset käsittelee niitä hyviä asioita, ja koko elämästä tulee niin ruusuinen kuva että. Olisikin vain. Johan helpottaisi kummasti.

Isla ei nuku täyttä yötä. Se on tähän mennessä ollut huonoin yönukkuja. Pennusta lähtien se on herännyt ainakin kerran tai pari (pienempänä varsinkin), ja koska ideologia oli se, että pentu viedään ulos aina kun mahdollista.. Yöpissatukset eivät siis olleet mitään uutta. Tähän yhtälöön lisänsä toi vielä se, että T tykkäsi (ja tykkää edelleen) valvoa myöhään joko korttia pelaten tai nettaillen, ja jäi (jää) koneelle vielä meidän tyttöjen suunnatessa nukkumaan. Kyllä nuo sen verta kevyesti nukkuvat, että heräävät T:n könytessä sohvalle nukkumaan. Saatikka sitten makuuhuoneeseen. I on siis pennusta lähtien nukkunut katkonaista yötä. Ja en muista ainuttakaan yötä (tammikuusta eteenpäin), jolloin en olisi noussut edes kerran tai 2 viemään pentua pissalle aamuyöstä. 

Ajattelin homman korjaantuvan pennun saadessa ikää. Ja mitä vielä. Meidän toistuva kuvio aamuisin seuraa aina samaa kaavaa. Viimeistään viiden aikaan aamusta I herää ja alkaa hyppiä sänkyä vasten. Se täräyttää sänkyä kerran ja istuu hetkeksi alas. Ja sama toistuu. Ja toistuu. Ja toistuu. Kunnes pentu pääsee ulos tai vaihtoehtoisesti tekee tarpeet sisälle. Ja tämäkään ei aina saa toimintaa loppumaan. About kesäkuun loppuun jaksoin herätä I:n kans ulos ilman sen suurempaa ongelmaa, mutta jokin sitten napsahti nyt heinäkuun puolella. Ja onko se mikään ihme. Olen yrittänyt pärjätä 5-6 tunnin yöunilla kesän aikana. Keväällä ennen töiden alkua kykenin palaamaan sänkyyn ja jatkamaan unia muutaman tunnin hereilläolon jälkeen. Eipä onnaa enää töiden alettua. 

Tänä aamuna kamelilta katkesi vihdoin ja viimein selkä. Parin viikon ajan meillä on tehty sitä, että I:n herätessä ja aloittaessa pomppiminen, huomio siihen no täysi 0. Tavallisesti pentu on lopettanut varoittavasta sihahduksesta (joka meillä tarkoittaa kieltoa), ja mennyt nukkumaan (tai vaihtoehtoisesti tehnyt pissan sisälle ja sitten nukkumaan). Tiedän I:n jaksavan pidättää 6-7h ilman ongelmia. Se pidättää päivisin 8-9h (ja kerran jopa 12h, kun ei suostunut pissaamaan aamusta toista kertaa ennen töihin lähtöä), joten ei yön ei pitäisi olla mikään ongelma. Se on vaan tiukasti opittu tapa, että täytyy herätä. 

Tänä aamuna toiminta jatkui lähes puolisen tuntia ja lopulta päättyi siihen, että penska loikkasi sänkyyn (ehdoton nounou). Lyhyt puhuttelu I:lle ja palautus lattialle, johon T:kin heräsi. Ihan heti puhuttelun ja palautuksen jälkeen I kokeili vielä kepillä jäätä, ja loikkasi sänkyä vasten. Siis c'mon.. Pirun apina! Vaikka jollain tasolla I on älyttömän helppo, siitä löytyy inhottava puoli kokeilla, mitä kestää tehdä ja mitä ei. Tapahtuma ei onneksi päätynyt pennun niskavillapalautukseen, vaan päädyin ärähtämään pennulle. 

Kello oli tässä vaiheessa jo niin paljon, että oli ihan sama nousta ylös ja viedä koirat ulos. Väsynyt. Turhautunut. Sain tehdä täyden työn, etten purskahtanut itkuun aamupissatuksella. Sisälle päästyäni sain vielä lisää kylmää vettä niskaani T:ltä, joka väitti vian olevan siinä, etten ole osannut I:tä kouluttaa. Enpä muista, milloin olisi tuntunut niin pahalta, kuin tänä aamuna. Tiedän syytöksen olevan turha, sillä Isla ei ole huonotapainen tai heikosti koulutettu, tai mikään ongelmakoira. Meidän ainoa ongelma koskee yöheräilyjä, ja niistäkään ei voi täysin syyttää minua, vaikka minä olen se, joka on pennun herätessä sen sinne ulos sitten vienyt.

Kiitän onneani sen suhteen, että tälle päivälle oli töitä. Mun oli vain pakko kasata itseni ja hoitaa työpäivä pulkkaan. Se ei ihan täysin aamupäivästä onnistunut, ja saankin kiittää tämän päivän työpariani siitä, että otti hoitaakseen asiakkaan, kun en siihen itse kyennyt kyynelisten silmien takia. 

Lemmikkipalstojen PP:ssä tulee tavallisesti kuraa niskaan, jos siellä kehtaa asioistaan avautua ja kysyä neuvoa mutta tänään tunsin saavani sieltä jaksamista ja hyviä neuvoja sen suhteen mitä Islan kanssa tulisi tehdä. Meillä ongelmana on se, ettei pennulla ole missään välissä ollut kunnollista unirytmiä. Enkä usko sen muodostuvankaan niin kauan kuin elämäntilanne on se mikä on. Mutta yöpissatukset loppuvat täysin. Ei enää. Nyt sitten opetellaan nukkumaan. Ja koirat tulevat nukkumaan makuuhuoneen ulkopuolella. Saa nähdä kuinka paljon tulevana yönä pentu huutaa ja pyrkii makuuhuoneeseen sisään. T on viikonlopun möksällä isäänsä auttamassa, joten ei tarvitse kuunnella hänenkään valitusta siitä, että pentu herättää.. 

Vihulainen

Ensimmäistä kertaa sitten tammikuun olisin oikeasti halunnut tehdä tästä rakkaasta rukkaset. :D Tiedän, että ongelma saadaan korjattua, mutta kasaantunut univelka ja väsymys alkaa vaan olla pikkuhiljaa liikaa. Niin kauan kun Isla ei nuku (ja mä en nuku), ei tästä arjesta tule mitään. Isla on osoittautunut aikamoiseksi jääräpääksi, joten saa nähdä kauanko me tapellaan yhtenäisten unien puolesta.

Onneksi tätä vkloppua piristää kaverin pieni mittelikakara, jota olen menossa katsomaan illalla. Ei pentulässyttelyn jälkeen voi olla huonolla tuulella. Ne kun on niin ♥ .