Pikapäivitys

Varastan kiireen keskellä pienen hetken blogille, vaikka tuntuu, ettei tälle ehkä olisi aikaa juuri nyt. 

Elin viime viikon yksinhuoltajana tyttöjen kanssa ihan keskenään. T lähti viikoksi etelään viettämään makoisaa lomalaisen elämää (loma, niin mikä..? ). Hiukka kävi kateeksi. Onneksi vain hiukka. 4 kuukauden palkka kesän lopussa (josta osa on jo huvennut Ronjan keväisiin lääkärikuluihin, tulevan lukukauden opiskelukirjoihin ja vaikka mihin muuhun.. huoh) lämmittää kuitenkin aikas paljon. Toisaalta, syksyllä tuskin on aikaa tehdä töitä kovin paljoa, eli kaikki se menee talteen elämistä varten. 

Ensimmäiset päivät ilman juttuseuraa tuntuivat hyvinkin omituisilta. Onneksi A-M:n kanssa treffailtiin useaan kertaan (lenkkiä Neulamäessä sekä sunnuntaina Matkustelua, maanantaina halleilua ja eläinkauppailua ♥ ), joten selvisin kunnialla ilman suurempia yksinolotuskia. Viikonlopulle mahtui myös mukaan koiramaista menoa ja meininkiä (treffit con Viima & Aito) sekä pieniä kauhunhetkiä ison irtokoiran jyrätessä I-I alleen. Suuremmilta vammoilta (niin henkisiltä kuin fyysisiltä) säästyttiin (siis Isla säästyi, minä sain traumoja varmaan koko loppuiäkseni :D ), ja kipeytynyt koipi parantui pakkolevolla. 

Islan tuliainen M&M:ltä - vesileluhippo ♥

Eli alkuviikko meni Islaa pakkolevottaessa, ja keskiviikkona päästiin treeneihin ekaa kertaa Riimin hieronnan jälkeen. Ai että en olisi voinut olla tyytyväisempi Riimiin. Teemana meillä oli maksimaalinen nopeus ja jumaliste tuosta koirasta lähti poweria. ♥ Päästiin tavoitteeseen (etenemä Harrin suunnittelemalla radalla 5m/s, jes!) ja saatiin rata vedettyä nollana (useampaan kertaan) täydellä meiningillä. Kameralle tämä kauneus ei tosin tallentunut, vaan tallennetut otot tyssäsivät joka kerta muuriin, joka oli viidenneksi viimeinen este. Muutamia epäkohtia H bongasi jälleen (olkapäätyönnöt takaakierrolle hus helkuttiin, mun kroppa meinaa vääntyä miljoonalle mutkalle takaakierrolle tönästessä - ihan nounou juttu), joita pääsemme Riimin kanssa pohtimaan omatoimisesti (milloin.. *shrug*). 

Viikonloppu piti alkuperäisen suunnitelman mukaan viettää äitini ja hänen miesystävänsä kanssa Oulun näyttelyn sijaan (ja miksi sijaan, siitä pitänee palata asiaan myöhemmin...) mutta sekin suunnitelma kuivui kokoon heidän tehdessään pikareissun Kuopioon ja jatkaessaan matkaa Ouluun liiankin nopeasti. Jotta en olisi ihan masennellut kotona koko lauantai-iltaa, T houkutteli koko perheen mukaan jalkapalloilemaan Puijon nurtsille. 

Kuvakollaasit saa tässä vaiheessa jäädä historiaan. Tykkäisin niistä mutta aika ei vaan riitä kaikkeen. Niiden kanssa kun saa tuhlattua tunteja, jos muokattavia kuvia on parisen kymmentä. Joten saatte nyt nauttia tavallisista yksittäiskuvista ja pitkistä postauksista tästä lähtien. Elämä on. :D

Puolikuollut lepotaukoilija :D 

Miimi otti hiukka rauhallisemmin

Juoksuvirta kulutettu, joten siittä on hyvä siirtyä painimaan ;)

Miimin eriävä mielipide

"No jos silti ees vähä.."

Viimeisen viikon ajan olen tehnyt alustavaa suunnitelmaa syksystä ja kauhulla odotan tulevia kuukausia. Edessä on aikamoinen luku-urakka, joka on tarkoitus aloitella huomenna. Täyspäivätyöt yhdistettynä opiskeluun käytännössä tarkoittaa sitä, että käytössä oleva (ruhtinaallinen) vapaa-aika kutistuu olemattomiin, vaikka sitä kuitenkin jäljelle jääkin näin syksyllä. Kevättä tosin en halua edes ajatella. Pyrin pitämään blogin hengissä, mutta katsotaan kuinka sitä saa järjestettyä aikaa. Tämä ei kuitenkaan ole to-do-listan kärjessä, jos vapaa-aika on kortilla. ;) Katsellaan.

Syksyn ja kevään luku-urakan materiaalia. Ja mikä ihaninta - tässä on vasta murto-osa...