Toukokuun lopun shelttejä

Shelttejä on tullut kuvattua viime aikoina hyvin vähäisissä määrin (linssin edessä on ollut joku pikkumusta..), joten toukokuun lopussa tuli sitten otettua kamera mukaan parille ulkoilukerralle. Isot tytöt elää aika rauhallista elämää tällä hetkellä. Ne lenkkeilee kaksistaan edelleen ja tulee lenkkeilemään vielä hyvin monta kuukautta. Suhteellisen rauhallisen huhtikuun takia Riimi uhkasi ottaa pientä vararengasta vyötärölle vähäisen lenkkeilyn takia. Pentu osasi olla yksin lyhyitä pätkiä, joten isot tytöt liikkui tavallista vähempi ja söivät saman määrän mitä ennenkin. Se sitten oli tarpeeksi kasvattamaan Riimin vyötärön ympärystä ja sitä on nyt sitten pudoteltu pois liikkumalla reippaammin (tai no, normaalisti.. :þ Mutta siis reippaammin verrattuna huhtikuuhun) ja syömällä inan vähempi (jos Riimiltä kysyttäisiin niin ihan huono diili).

 

 

 

 

 

Koiralapsen uimakoulu

Ihana, olen tuijottanut tyhjää blogipostausta viimeiset 10 minuuttia ja vaan miettinyt miten aloittaa tämä postaus. Ei vaan tunnu pääsevän käytiin kirjoittamisen suhteen. Tai ei tiedä mistä aloittaisi. Ei ole helppoa. :D

"Puhuiks joku uimisesta?" ♥

Mutta, uintijuttuja siis. Oltiin mietitty koko toukokuu N:n kanssa, että pitäisi varata aika koirauimalaan (Aaltotassu) nyt kun vielä Xema on pentu. Se pääsisi tutustumaan uimiseen jo ennen luonnonvesien lämpenemistä. Björn taas puolestaan kävi meidän kanssa uimassa viime marraskuussa, kun Kuopion uimala avattiin. Sehän oli aikamoista huutamista Börnikseltä eikä poika arvostanut koko touhua ei sitten yhtään. Joten ajateltiin, ettei sillekään tekisi yhtään huonoa käydä mutkaa uimalassa pulikoimassa ennen järveen siirtymistä.

 

Ongelmaksi uhkasi muodostua sopivan ajan löytyminen. AM oli innokas tulemaan mukaan mutta sopivan ajan löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Uimala ei ollut auki maanantaina, kun meillä kaikilla olisi ollut aikaa. Tiistaisin aksatreenit, keskiviikkona pentukurssi, torstaina AM:n aksatreenit, perjantaina ei voinut rasittaa Nallea, jos viikonlopulle oli suunnitteilla treenejä tai kisat. 

Pari viikkoa sitten perjantaina herättiin siihen, että oumaigaad, N:llä on vapaa viikonloppu, AM on myös vapaana ja uimalassa vielä vapaita aikoja. Ei muuta kuin kamat kasaan ja iltapäivällä uimaan. Mukana meillä oli siis 4 koiran poppoo - Nalle, Björn, Xema ja Ludo. Xema ja Ludo ensikertalaisia. 

Mä en ollut aiemmin joutunut pesemään tai kastelemaan Xemaa. Tuon turkki on ihan uskomattoman ihana verrattuna shelttien turkkeihin. Siihen ei tartu rapa. Tai jos se meinaa likaantua lenkillä niin kuivuu hetkessä ja hiekat rapisee pois. Tai vaihtoehtoisesti hiukan pyyhkeellä kuin huitaisee niin turkki on hiekaton. Mutta koska kastelemiskokemuksia ei ollut, mulla ei tullut mieleenkään varautua siihen show'hun, jonka pikkulikka järjesti. 

En ole ikinä, en ikinä, kuullut minkään koiran rääkyvän ja ulisevan siten miten Xema rääkyi kastuessaan. Koko halli raikasi koiralapsen ulvoessa ja ulistessa, kun esipesin penkua. Järkytyin jopa itsekin. :D Kun saatiin pelastusliivit kaikille niskaan ja siirrytiin altaalle, uittaja kysyi kuka näistä oli huutanut yhtä pahasti kuin olisi oltu päätä leikkaamassa irti. Köh Köh vaan.. :D Meitä edeltäneellä vuorolla ollut kaveri oli kuullut ulos asti Xeman rääkymisen ja oli miettinyt, että huutako joku ilosta vai ei. Että ohohups. Kyllä siis tästäkin voi lähteä ääntä, kun vaan tilanne sen vaatii.

Xeman osalta uiminen meni totutellessa siihen, ettei penku kuole joutuessaan altaaseen. Se kannettiin uittajan sylissä pienen matkan päähän rampista ja annettiin uida takaisin rampille mun kutsuessa sitä. Ensimmäiset kerrat Xema kiljui uittajan sylissä mutta loppua kohti levoton rimpuilu vähentyi ja koiralapsi rauhoittui nopeammin ja nopeammin. Uintityyli oli myös hiukan hakusessa. Se haukkoi vettä suuhunsa minkä kerkesi. Rampille ja kuiville päästyään se nappasi lelusta kiinni ja juoksi rallattelemaan lelu suussa. Se tuli kuitenkin kurkkimaan mitä muut tekivät altaassa eli kiinnostusta touhuun löytyi vaikka nyt koko touhu hiukan järkyttikin.

"ei-mee-vettä-nokkaan, ei-mee-vettä-nokkaan" :D

 

Vuoron lopussa maksua hoidettaessa kuultiin, että Aaltotassussa oli toukokuun ajan kimppauinnit tarjouksessa, joten päädyttiin vielä varaamaan toinen aika toukokuun viimeiselle päivälle tiistaille. Päätettiin jättää viikoittaiset aksatreenit välistä ja mennä mieluummin uimaan kun kerta halvemmalla pääsi. Ja tulihan tuo todella hyvään saumaan noinkin nopeasti ensimmäisen uintikerran jälkeen. Koirat olisi ehtineet toipua ensimmäisestä uinnistaan mutta eivät olleet vielä ehtineet unohtaa koko touhua. Ludokin oli kehittynyt ihan äärimmäisen hyvin. Sitä ei oltu saatu uimaan itsenäisesti järvessä, joten avitetusta uittamisesta ei ollut haittaa.

Isla pääsi mukaan toiselle uintikerralle Nallen ollessa huilitauolla hieronnan jälkeen :)

Splash!

Tästäpä alkoi sitten mun ja Xeman hiukan erilainen viikonloppu teemalla "totuta koirasi veteen". Jo heti perjantaina illasta syötin Xeman vessassa suihkutilassa ja hanan ollessa päällä nakkelin nameja lattialle. Tavoitteena oli saada kasteltua edes jalat, mikä jo itsessään ällötti pikkulikkaa. Lauantaista eteenpäin suihku oli päällä ja ruokakuppi heti vesisuihkun vieressä. Pikkulikka siis seisoi vesilammikossa ja kastui osittain suihkusta räiskyvästä vedestä. Lisäksi me kirjaimellisesti istuttiin suihkussa yhdessä. Ei niin, että pelkkä Xema kastui vaan mä istuin sen kanssa suihkun alla syömässä nameja, jotta sain sen rauhoittumaan helpommin syliin. Tätä siten toistettiin useita kertoja ja vielä tiistaina ennen uintiakin käytiin vielä pari mutkaa suihkussa yhdessä. Hyvin erikoinen viikonloppu. :D 

 

Ahkera työ tuotti tulosta - pikkulikka oli ihan super! Se ei kiljunut enää yhtään kastuessaan, se ei karannut joka kerta lelu suussa rallattelemaan vai jäi useammin ja useammin hengailemaan rampin reunalle muiden kanssa. Ja uintivuoron lopussa se uskalsi itse loikata veteen lelun perässä mun kutsuessa sitä altaan toisesta päästä. Vedessä ollessaan se ei enää panikoinut vaan rauhallisesti hamusi lelua. Jos lelu ei osunut kuonon eteen niin se etsi niin pitkään kunnes sai lelusta otteen. Ihan hirmuinen erävoitto. Olin kyllä niin tyytyvinen pikkulikkaan ettei tosi! 

Siitäkin huolimatta, että keli oli mitä lämpimin (yli 20 astetta viimeisen viikon verran, oujee!) ja vesi oli lämmennyt aika pitkälti uintikelpoiseksi viikossa, niin tästä kerrasta oli silti ihan hirmuisen paljon hyötyä. Niin Ludolle kuin Xemallekin. Ludo ui pisintä pätkää ikinä itsenäisesti ja uskalsi myös lähteä rampilta itse lelun perään. Reippaita ensikertalaisia. Tästä on hyvä jatkaa luonnonvesiin ja talvella sitten taas pulikoida uimalassa.

Meidän poppoo siis kiittää jälleen Aaltotassun porukkaa. Tykättiin jälleen todella kovasti ja voidaan suositella lämpimästi myös uimalaa muillekin. 

Pentukurssi 4/6

Aiheena kurssikerralla vierellä kävelyt ja toisen koirakon ohittaminen, luoksetulo häiriön kanssa, toisen koirakon tervehtiminen, maahanmenot ja alusta.

Aloitettiin tunti jakamalla porukka puoliksi ja tehtiin ohitusharjoitukset. Viime viikkoiseen harjoitukseen lisättiin sen verta vaikeustasoa, että nyt koirakot pysähtyivät samaan kohtaan keskelle hallia juuri ollessaan toistensa kohdilla, pistivät koirat istumaan paikoilleen, odottivat hetken, palkkasivat koiransa ja jatkoivat matkaa. Tässä ei Xemalla ollut mitään ongelmaa, se oli hienosti kuulolla, pysyi vierellä ja napotti paikoillaan paikalla pysymisessä.

Luoksetulossa käytettiin tällä kertaa häiriönä yhden kurssilaisen miehekettä, joka oli katsomassa puolisonsa treeniä. Samaan aikaan kun koira kutsuttiin luokse mies käveli koiran juoksureitin poikki. Xema vältti hienosti miehen ja tuli suoraan luokse. Palkan ottamisen jälkeen pikkulikka teki täyskäännöksen ja lähti juoksemaan tulosuuntaansa ennen kuin ehdin saada remmin päästä kiinni. Sain siis tuplatreenin luoksetulosta, kun pääsin huudahtamaan käskyn uusiksi täyttä päätä toiseen suuntaan kiitävälle koiralapselle. Xema stoppasi juoksunsa seinään ja kääntyi takaisin. Yllätyin hiukan jopa itsekin. :D 

Luoksetulotreenien jälkeen pennut laitettiin kehään ja jokainen omistaja kävi vuorotellen tervehtimässä jonkun koirakon Pirjon pidellessä tervehtijän koiraa. Tarkoituksena oli opettaa pennulle lupa tervehtimiseen ja päättää tervehtiminen omistajan aloitteesta. Xema oli jälleen hienosti kuulolla ja otti itse kontaktia, vaikka yksi kurssilaisista tuli lähietäisyydelle odottamaan tervehtimislupaa. Lopettamisen olisin ajatellut tuottavan enempi ongelmaa mutta namien vetovoima oli hyvä. Ei mun tarvinnut kuin sanoa Xeman nimi niin pikkulikka sinkosi luokse hakemaan palkkaa. Ahnepossu. ♥

Ulkoilutauon jälkeen (onni on pentu, joka pissaa käskystä, homma oli nopeasti hoidettu) esiteltiin alusta-treeni, jota me oltiin saatu Pirjolta vinkkiä tokalla kurssikerralla. Xema tarjosi alustasta luopuessaan täydellisiä maahanmenoja, jossa etuosa painui maahan ennen perää (välillä meinasi tulla pylly edellä meneviä maahanmenoja, joissa pentu istui ensin). Tunnin lopussa oli nopeat maahanmenot ja siitä sitten pikapikaa bussipysäkille ja kotiin väsyneen pennun kanssa.

Yleisellä tasolla kerrasta jäi todella hyvä fiilis! Xema oli hienosti kuulolla, se ei ynissyt odotteluajalla turhia eikä lähtenyt rähisemään mulle läheskään niin paljoa mitä viikko sitten. Toki se yritti pari kertaa mutta luovutti paljon nopeammin eikä rähinäulinameininki jäänyt päälle. Keskiviikkona oli ollut todella kuuma päivä, se oli yksin viikon kuumimmista. Pelkäsin hiukkasen valmiiksi, että kuumuus vaikuttaisi jaksamiseen. Ja samoin myös edeltävänä päivänä ollut uinti. Huolehdin turhista jälleen. Saatoin olla enemmän kuin tyytyväinen pikkulikan toimintaan kurssilla.

Rullahuuli ♥

Jos jotain tältä kerralta jäi treenilistalle niin nyt sitten joudutaan vahvistamaan entistä enempi sitä, että palkan saaminen ei tarkoita sitä, että voi ottaa hatkat. Tällä on ollut enempi ja vähempi tapana ottaa ja lähteä palkan saamisen jälkeen, jos kädessä ei ole ollut valmiina namia esillä. Parantunut tuokin on jo ensimmäisistä viikoista mutta on siinä vielä tekemistä. Positiivisin juttu tältä pentukurssikerralta oli kyllä se, että Xema kääntyi takaisin toisella luoksetulokäskyllä. Ja vielä ihan heti, ei pienellä viiveellä. Ei jäänyt katsomaan mua sen näköisenä, että jaksaako tulla vai ei. Tuli heti ja vauhdikkaasti. Reipas penku.

Söpönassu ♥

Vielä olisi kaksi pentukurssikertaa jäljellä. Työt mulla alkaa sillä viikolla, jolla olisi viimeinen kurssikerta. En ole saanut vielä työvuoroja, joten mielenkiinnolla odotan sitä, että pääsenkö koko kerralle huonon työvuoron takia (jos en saisi sitä sitten sumplattua jonkun työkaverin kanssa). Pirjo myös laitteli viestiä pentutokokurssista, jonka oli suunnitellut jatkoksi meidän kurssilaisille. Se olisi 4 kerran kurssi ja sinne tulisi 5 pentua. Ilmoitin meidät sinne varuiksi ja katselen tilanteen sitten, kun saan työvuorot käsiini. Yhden kerran ehk voisin olla pois mutta jos parikin kertaa uhkaa jäädä pois työvuorojen takia niin en taida viitsiä maksaa kurssista. Siitä olisi meille hirmuisesti hyötyä ja tahtoisinkin viedä Xemaa eteenpäin tokon puolelle. Joten se olisi aika luonnollinen jatko pentukurssista. Mutta asiat selvinnee nyt heti alkuviikosta, katsellaan ja ihmetellään sitten enempi.

pentukurssi 3/6

Kääk, hujahtanut melkein kaksi viikkoa viimeisimmästä postauksesta. Mihin tämä aika oikein häviää? Tai lähinnä mihin toukokuu hävisi? Tuntuu, ettei sitä ole ollutkaan..

No mutta siis, pentukurssikerta vol 3. Aiheena maahanmenot, vierellä kävelyt,  luoksetulot ja muiden koirien ohittamiset.

Maahanmenot oltiin opeteltu tarjoamalla ja poimimalla haluttu käytös. Xema ymmärsi hyvin nopeasti mikä oli homman nimi. Se lösähteli maahan hyvin näpsäkästi mutta asennossa oli tosiaan korjaamisen varaa. Kokeiltiin Pirjon neuvomaa namien heittämistä mutta se ei tuonut haluttua lopputulosta. Xeman asento ei muuttunut yhtään sen paremmaksi, vaan joka toisella kerralla se retkotti maassa ties miten. Lopulta sammutin käytöksestä ei-halutut tarjoamiset palkkaamalla paremmin hyvin onnistuneet suoritukset. Tämä toimi yllättävän hyvin ja pentukurssikerralla kun esittelimme Pirjolle aikaansaannostamme, Xema tarjosi ihan täydellistä asentoa. En ollut vielä ottanut mukaan käskyä, joten Pirjon mielestä se tulisi ottaa mukaan mahdollisimman pian Xeman osatessa hommansa. Juteltiin tuosta takapään lösähtämisestä (onko tälle mitään parempaa sanaa olemassa? :D ) ja Pirjon mielestä tässä vaiheessa ei ole niin olennaista täydellinen asento, jos koira kumminkin osaa maahan mennessään tarjota versiota, jossa jalat on kropan alla. Takapäässä ei välttämättä vaan ole tarpeeksi lihaksia pitämään asentoa, joten takapää sitten keinahtaa puolelta toiselle. Xemallahan puolet tarjotuista asennoista oli olleet jotain ihan muuta kuin pienesti vinoa.

Vierellä kävelyjä (eli toisin sanoen ohittamisia) varten porukka jaettiin puoliksi ja ryhmät asettui hallin vastakkaisille puolille. Ensin esiteltiin yksitellen koiran ottaminen vierelle ja liikkuminen, sitten ohiteltiin toisemme pareittain ja lopuksi vielä luoksetulo koira kerrallaan koirarivistön läpi. Näissäpä ei ollut sen suurempia ongelmia. Oltiin ehditty treenailla Xeman kanssa hyvin pitkin viikkoa vierellä kävelemistä. Se seurasi hyvin ja oli kuulolla. Ohittamisessa ei vilkaissutkaan toista koiraa. Luoksetulo oli vauhdikas eikä penku karannut muiden koirien luo (ajattelin, että tässä on meidän ongelmakohta jos on :D ).

Yleisajatuksena Xeman käytöksestä jäi vähän kaksipuolinen fiilis. Se oli hötky. Se hökelsi kävellessä vähän joka suuntaan kun liikuimme paikasta a paikkaan b. Se yritti pyrkiä joka koiran luo hirmuisella innolla ja siihen sai välillä vaivoin kontaktia. Tai sen havahduttaminen tästä "ou-mai-gaad-koira!!" tilasta oli haastavaa. Sitten kun kontaktin sai, pentu oli hyvin kuulolla. Jotenkin sen yleistila oli levoton ja haahuileva paikoitellen.

Myös paikoillaan rauhassa oleminen oli tuolla kurssikerralla haastavaa. Xemaa ei huvittanut ei yhtään. Se yritti uikuttaa tai öristä ja rähistä mulle puolet ajasta, ja jos ei kurissut, niin sitten se oli hamuamassa peittoa, hallin tekonurmea, mun kenkää, sormia, paitaa.. You name it. Tai pyrkimässä naapurin luo tai jopa haukkumassa viereiselle koiralle (Xeman tyypillinen "en-saa-mitä-tahdon-niin-kokeilen-huutaa). Ja sitten kun näitä asioita ei saanut tehdä, niin pikkulikka urisi. Ja Xeman rähinähän ei ole mitään sievää ja pientä, vaan tämä tyttö pitää ihan kunnolla ääntä. Muiden pentukurssilaisten ilmeet on erittäin hyviä, kun ne katsoo silmät pyöreinä Xeman kokeillessa rähinäänsä. Yksi kurssilainen kysyi multa, että "etkö sä meinaa pistää sitä tiukemmin ruotuun?" Totesin vaan tyynesti, että ehen. Ei mulla ole tarvetta lähteä näin pientä pentua höykyttämään niskavilloista, että peekele käyttäydy. Sen kaikki räyhäämisyritykset estetään lempeästi ja se saa jatkaa matkaa/pääsee sylirauhoituksesta, kunhan lopettaa rähinänsä. Jos tämä vielä paljonkin vanhempana jatkaa rähisemistä, niin asia erikseen. Annetaan pennun olla pentu ja olla pöljä. :þ Jotenkin sitä vaan meinaa unohtaa kuin pieni ja kakara Xema vielä on, koska se on niin valtavan suuri kooltaan. Jos siis vertaa sheltteihin. Se on kepoisesti Riimiä isompi, painoa sillä on Islaan verrattuna tuplat. Shelttipentuja jos miettii niin nehän on 4kk ikäisenä about 3-4 kg, ei mitään yli 10 kilon jytkyjä, kuten tämä "pikkulikka". 

Huomenna olisi sitten kurssikerta nro 4. Tämän viikon aikana maahanmenoon saatiin lisättyä käskysana ja nyt sitten ollaan tehty istu-maahan erotteluja. Ei oikein vielä pikkulikka hahmota vaan tuntuu välillä tarjoavan summassa jompaakumpaa. Pikkuhiljaa. Odottaminen sujuu myös paremmin ja paremmin. Askelia pystyy ottamaan jo vähän joka suuntaan ja aikaa ollaan päästy pidentämään. Ihan en pääse kiertämään pentua ympäri, vaan pylly meinaa nousta siinä vaiheessa, kun astun pennun taakse. Mutta sekin etenee hiljalleen. 

Ikäähän koiralapsella on nyt 15 viikkoa. 14 viikon ikäisenä painoa oli 9,8 kg ja nyt sitten viikonloppuna punnitessa (ikää siis 15 vk) vaaka näytti 10,5 kg. Tosin lukemat vaihteli 9,4-11,7 välillä, että ota tuosta nyt sitten selvää mikä oli oikein. :D Suurimmat osat vaa'an antamista lukemista pyöri tuossa 10,5 kg molemmin puolin, joten niillä hujakoilla se on. Alkaa olla jo ihan sopivasti kantamista, eikä tuo tule yhtään helpottamaan viikkojen edetessä.. :þ

Tosin eipä tuota olekaan tullut pahemmin kanneltua. Portaat edelleen ylös ja alas, jos käydään ulkona mutta muuten se on saanut kävellä itse sen mitä on joutunut kävelemään. Aika vähänhän me ollaan nyt viikon aikaan liikuskeltu pihapiiriä pidemmälle. On ollut niin paljon ohjelmaa (mm. leffailtaa naapurissa eli painitreffit Xemalle, jätskillä käymistä keskustassa, uintijuttuja, lenkkiä isommalla porukalla, lisää uintijuttuja..), että ei ole ollut tarvetta järjestää mitään ylimääräistä ja lähteä käymään erikseen jossain ihmettelemässä asiaa x. Muuten ollaan sitten oltu kotona, treenailtu harvakseltaan ja opeteltu ihan myös nukkumaan ja rauhoittumaan. Yksinolot meillä sujuu todella kivasti. Rajasin parisen viikkoa sitten Xemalle pienemmän tilan keittiöstä (eipähän pääse iskemään hampaitaan keittiön tuoleihin tai kurottelemaan mitään pöydältä, sitäkin nimittäin pentu yritti oikein tehokkaasti..) ja olen sitten vain laittanut Xeman tilaansa nukkumaan. Se nukkuu siellä itsekseen aika pitkälti koko aamupäivän ja myös iltapäivän puolelle. Mulla alkaa kesätyöt parin viikon päästä, ja pennulle on sitten perus 8h työpäivät yksinoloa luvassa. Alussa se kitisi parin tunnin päästä portin luona sitä, että tahtoo pois. Jätin huomiotta ja päästin pois, kun rauhoittui uudelleen nukkumaan. Tai vaihtoehtoisesti annoin nukkua. Nyt sitten parhaimmillaan pentu vetelee sikeitä 5-6 tuntia ennen kuin jatkamme puuhailua. Eli hyvällä mallilla tuokin.

Jospa tällä viikolla saisi päiviteltyä blogia vähän ahkerammin. Olisi nimittäin noista uintipuuhista asiaa, kameraakin on tullut käytettyä, joten pelkkää kuvapostaustakin voisi miettiä. Ja tosiaan huomenna on se pentukurssi, josta toki jälleen pientä yhteenvetoa.