Koiralapsen uimakoulu

Ihana, olen tuijottanut tyhjää blogipostausta viimeiset 10 minuuttia ja vaan miettinyt miten aloittaa tämä postaus. Ei vaan tunnu pääsevän käytiin kirjoittamisen suhteen. Tai ei tiedä mistä aloittaisi. Ei ole helppoa. :D

"Puhuiks joku uimisesta?" ♥

Mutta, uintijuttuja siis. Oltiin mietitty koko toukokuu N:n kanssa, että pitäisi varata aika koirauimalaan (Aaltotassu) nyt kun vielä Xema on pentu. Se pääsisi tutustumaan uimiseen jo ennen luonnonvesien lämpenemistä. Björn taas puolestaan kävi meidän kanssa uimassa viime marraskuussa, kun Kuopion uimala avattiin. Sehän oli aikamoista huutamista Börnikseltä eikä poika arvostanut koko touhua ei sitten yhtään. Joten ajateltiin, ettei sillekään tekisi yhtään huonoa käydä mutkaa uimalassa pulikoimassa ennen järveen siirtymistä.

 

Ongelmaksi uhkasi muodostua sopivan ajan löytyminen. AM oli innokas tulemaan mukaan mutta sopivan ajan löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Uimala ei ollut auki maanantaina, kun meillä kaikilla olisi ollut aikaa. Tiistaisin aksatreenit, keskiviikkona pentukurssi, torstaina AM:n aksatreenit, perjantaina ei voinut rasittaa Nallea, jos viikonlopulle oli suunnitteilla treenejä tai kisat. 

Pari viikkoa sitten perjantaina herättiin siihen, että oumaigaad, N:llä on vapaa viikonloppu, AM on myös vapaana ja uimalassa vielä vapaita aikoja. Ei muuta kuin kamat kasaan ja iltapäivällä uimaan. Mukana meillä oli siis 4 koiran poppoo - Nalle, Björn, Xema ja Ludo. Xema ja Ludo ensikertalaisia. 

Mä en ollut aiemmin joutunut pesemään tai kastelemaan Xemaa. Tuon turkki on ihan uskomattoman ihana verrattuna shelttien turkkeihin. Siihen ei tartu rapa. Tai jos se meinaa likaantua lenkillä niin kuivuu hetkessä ja hiekat rapisee pois. Tai vaihtoehtoisesti hiukan pyyhkeellä kuin huitaisee niin turkki on hiekaton. Mutta koska kastelemiskokemuksia ei ollut, mulla ei tullut mieleenkään varautua siihen show'hun, jonka pikkulikka järjesti. 

En ole ikinä, en ikinä, kuullut minkään koiran rääkyvän ja ulisevan siten miten Xema rääkyi kastuessaan. Koko halli raikasi koiralapsen ulvoessa ja ulistessa, kun esipesin penkua. Järkytyin jopa itsekin. :D Kun saatiin pelastusliivit kaikille niskaan ja siirrytiin altaalle, uittaja kysyi kuka näistä oli huutanut yhtä pahasti kuin olisi oltu päätä leikkaamassa irti. Köh Köh vaan.. :D Meitä edeltäneellä vuorolla ollut kaveri oli kuullut ulos asti Xeman rääkymisen ja oli miettinyt, että huutako joku ilosta vai ei. Että ohohups. Kyllä siis tästäkin voi lähteä ääntä, kun vaan tilanne sen vaatii.

Xeman osalta uiminen meni totutellessa siihen, ettei penku kuole joutuessaan altaaseen. Se kannettiin uittajan sylissä pienen matkan päähän rampista ja annettiin uida takaisin rampille mun kutsuessa sitä. Ensimmäiset kerrat Xema kiljui uittajan sylissä mutta loppua kohti levoton rimpuilu vähentyi ja koiralapsi rauhoittui nopeammin ja nopeammin. Uintityyli oli myös hiukan hakusessa. Se haukkoi vettä suuhunsa minkä kerkesi. Rampille ja kuiville päästyään se nappasi lelusta kiinni ja juoksi rallattelemaan lelu suussa. Se tuli kuitenkin kurkkimaan mitä muut tekivät altaassa eli kiinnostusta touhuun löytyi vaikka nyt koko touhu hiukan järkyttikin.

"ei-mee-vettä-nokkaan, ei-mee-vettä-nokkaan" :D

 

Vuoron lopussa maksua hoidettaessa kuultiin, että Aaltotassussa oli toukokuun ajan kimppauinnit tarjouksessa, joten päädyttiin vielä varaamaan toinen aika toukokuun viimeiselle päivälle tiistaille. Päätettiin jättää viikoittaiset aksatreenit välistä ja mennä mieluummin uimaan kun kerta halvemmalla pääsi. Ja tulihan tuo todella hyvään saumaan noinkin nopeasti ensimmäisen uintikerran jälkeen. Koirat olisi ehtineet toipua ensimmäisestä uinnistaan mutta eivät olleet vielä ehtineet unohtaa koko touhua. Ludokin oli kehittynyt ihan äärimmäisen hyvin. Sitä ei oltu saatu uimaan itsenäisesti järvessä, joten avitetusta uittamisesta ei ollut haittaa.

Isla pääsi mukaan toiselle uintikerralle Nallen ollessa huilitauolla hieronnan jälkeen :)

Splash!

Tästäpä alkoi sitten mun ja Xeman hiukan erilainen viikonloppu teemalla "totuta koirasi veteen". Jo heti perjantaina illasta syötin Xeman vessassa suihkutilassa ja hanan ollessa päällä nakkelin nameja lattialle. Tavoitteena oli saada kasteltua edes jalat, mikä jo itsessään ällötti pikkulikkaa. Lauantaista eteenpäin suihku oli päällä ja ruokakuppi heti vesisuihkun vieressä. Pikkulikka siis seisoi vesilammikossa ja kastui osittain suihkusta räiskyvästä vedestä. Lisäksi me kirjaimellisesti istuttiin suihkussa yhdessä. Ei niin, että pelkkä Xema kastui vaan mä istuin sen kanssa suihkun alla syömässä nameja, jotta sain sen rauhoittumaan helpommin syliin. Tätä siten toistettiin useita kertoja ja vielä tiistaina ennen uintiakin käytiin vielä pari mutkaa suihkussa yhdessä. Hyvin erikoinen viikonloppu. :D 

 

Ahkera työ tuotti tulosta - pikkulikka oli ihan super! Se ei kiljunut enää yhtään kastuessaan, se ei karannut joka kerta lelu suussa rallattelemaan vai jäi useammin ja useammin hengailemaan rampin reunalle muiden kanssa. Ja uintivuoron lopussa se uskalsi itse loikata veteen lelun perässä mun kutsuessa sitä altaan toisesta päästä. Vedessä ollessaan se ei enää panikoinut vaan rauhallisesti hamusi lelua. Jos lelu ei osunut kuonon eteen niin se etsi niin pitkään kunnes sai lelusta otteen. Ihan hirmuinen erävoitto. Olin kyllä niin tyytyvinen pikkulikkaan ettei tosi! 

Siitäkin huolimatta, että keli oli mitä lämpimin (yli 20 astetta viimeisen viikon verran, oujee!) ja vesi oli lämmennyt aika pitkälti uintikelpoiseksi viikossa, niin tästä kerrasta oli silti ihan hirmuisen paljon hyötyä. Niin Ludolle kuin Xemallekin. Ludo ui pisintä pätkää ikinä itsenäisesti ja uskalsi myös lähteä rampilta itse lelun perään. Reippaita ensikertalaisia. Tästä on hyvä jatkaa luonnonvesiin ja talvella sitten taas pulikoida uimalassa.

Meidän poppoo siis kiittää jälleen Aaltotassun porukkaa. Tykättiin jälleen todella kovasti ja voidaan suositella lämpimästi myös uimalaa muillekin.