- ahdistunut aikataulusta (aaaand here we go...)
- muokannut aikataulua
- viettänyt koko vuoden ensimmäisen saikkupäivän
- muokannut aikataulua vähän lisää
- nauttinut suuuuuresti uudesta kodinkoneesta ( ♥ )
- syönyt kesän ensimmäiset mansikat ( ♥ )
- ollut ahkera
- ja muokannut aikataulua vielä vähän lisää...
Näiden 2 vuoden aikana, jotka olen ollut töissä, olen muutamia kertoja miettinyt huvikseni, että mitäköhän sitä tekisi tilanteessa, jossa vaan alkaa voida pahoin asiakkaan edessä. Saisikohan sitä sanottua "pieni hetki" ja juoksisi hirveällä kiireellä vessaan. Ja jos siihen ei olisi aikaa (harvoin pahoinvointikohtaukset noin nopeasti tulisi mutta entä jos!) niin oksentaisiko sitä sitten pokkana tiskin alla olevaan tietosuojaroskikseen vai mitä ihmettä. Ja kyllä, mielenkiintoisia asioita sitä voikaan pienessä päässään miettiä. ;) Tämän viikon torstaina sain melkein sitten kokeilla miten tuossa tilanteessa tulisi toimittua.
Noin tuntia ennen työpäivän loppumista olotila meni huimauksen puolelle, ja siitä sitten puolessa tunnissa olin jo neljään kertaan tyhjentänyt mahan ihan totaalisesti. Tajusin kuitenkin olla ottamatta uutta asiakasta, kun huimauksen seuraksi alkoi tulla pahoinvointia. Olo meni laidasta toiseen lyhyessä hetkessä, mikä oli ihan kummallista. Siinä työpaikan pukuhuoneen lattialla ollessani taisin myös pyörtyä ihan pienen pieneksi hetkeksi, sillä en tajunnut työkaverin tulevan samaan huoneeseen ennen kuin hän kysyi vointiani. Jälleen täytyy kiittää ihanaakin ihanampia kavereita, sillä sain N:n puhelimen päähän ja autokyydin kotiin. Onneksi. Siinä oksetus-olossa ja huimauksessa ei kyllä olisi pyörällä ajeltu. Olisin varmaan ollut puskassa useampaan otteeseen joko pyörtyneenä tai oksentamassa. :D Ja bussikin olisi ollut mielenkiintoinen vaihtoehto (voi luoja, olisi se sekin ollut kokemus.. ).
Pahoinvointi lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Kotiin päästyäni nukuin pienen hetken ja herättyäni olo oli suhteellisen normaali. Tietokoneruutua ei oikein voinut tuijottaa, se teki "light-in-the-head" -olon mutta noin muutes olin lähinnä vain nälkäinen. Ja nuutunut. Mietin, että menenkö töihin perjantaina, kun olotila alkoi olla lähellä normia jo illasta mutta laitoin kuitenkin töihin viestiä, että olo on hutera ja lepään kotona seuraavan päivän jaksaakseni lauantain töissä. Tämä siis tiesi vuoden ensimmäistä saikkupäivää. Tunsin illalla hetken verran huonoa omatuntoa mutta käänsin sen nopeasti siihen että jeejee, lisälukupäivä! Ja luulen työkaverienkin arvostavan, kun en tullut heti seuraavana päivänä töihin. Ilmeet oli ihan näkemisien arvoisia jo torstaina, kun ilmoitin pahoinvoinnin saavuttaneen huippunsa. ;) Ihan normi reaktio, ei siinä. Asiakkaiden kanssakin astuu vaistomaisesti pienen askeleen taaksepäin, jos joku kertoo hakevansa helpotusta jonkun sortin mahatautiin.
Noin tuntia ennen työpäivän loppumista olotila meni huimauksen puolelle, ja siitä sitten puolessa tunnissa olin jo neljään kertaan tyhjentänyt mahan ihan totaalisesti. Tajusin kuitenkin olla ottamatta uutta asiakasta, kun huimauksen seuraksi alkoi tulla pahoinvointia. Olo meni laidasta toiseen lyhyessä hetkessä, mikä oli ihan kummallista. Siinä työpaikan pukuhuoneen lattialla ollessani taisin myös pyörtyä ihan pienen pieneksi hetkeksi, sillä en tajunnut työkaverin tulevan samaan huoneeseen ennen kuin hän kysyi vointiani. Jälleen täytyy kiittää ihanaakin ihanampia kavereita, sillä sain N:n puhelimen päähän ja autokyydin kotiin. Onneksi. Siinä oksetus-olossa ja huimauksessa ei kyllä olisi pyörällä ajeltu. Olisin varmaan ollut puskassa useampaan otteeseen joko pyörtyneenä tai oksentamassa. :D Ja bussikin olisi ollut mielenkiintoinen vaihtoehto (voi luoja, olisi se sekin ollut kokemus.. ).
Pahoinvointi lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Kotiin päästyäni nukuin pienen hetken ja herättyäni olo oli suhteellisen normaali. Tietokoneruutua ei oikein voinut tuijottaa, se teki "light-in-the-head" -olon mutta noin muutes olin lähinnä vain nälkäinen. Ja nuutunut. Mietin, että menenkö töihin perjantaina, kun olotila alkoi olla lähellä normia jo illasta mutta laitoin kuitenkin töihin viestiä, että olo on hutera ja lepään kotona seuraavan päivän jaksaakseni lauantain töissä. Tämä siis tiesi vuoden ensimmäistä saikkupäivää. Tunsin illalla hetken verran huonoa omatuntoa mutta käänsin sen nopeasti siihen että jeejee, lisälukupäivä! Ja luulen työkaverienkin arvostavan, kun en tullut heti seuraavana päivänä töihin. Ilmeet oli ihan näkemisien arvoisia jo torstaina, kun ilmoitin pahoinvoinnin saavuttaneen huippunsa. ;) Ihan normi reaktio, ei siinä. Asiakkaiden kanssakin astuu vaistomaisesti pienen askeleen taaksepäin, jos joku kertoo hakevansa helpotusta jonkun sortin mahatautiin.
Viikonloppu olikin sitten yhtä syömistä ja sosialisointia. Tällä viikolla sain useampaan kertaan miettiä, priorisoinko kaverien näkemisiä vaiko lukemisia. Kaverit vei voiton. Lauantai oli kokonaan lukuvapaa päivä vaikka jotain muuta suunnittelin. Töiden jälkeen jouduin turvautumaan "tekniseen tukeen", joka päivitti puhelintani uuteen uskoon ja sitä myöten toimivammaksi (mistä kyllä olen ihan järjettömän kiitollinen!). Kotiuduttuani muutaman tunnin vieneeltä reissulta N laittaa viestiä, että hei, otatko kiinalaista, jos he tilaavat naapuriin. Tarviko edes kysyä - olin ihan supernälkäinen! No ei. Ilta sitten meni kiinalaista että mansikoita syödessä ja Singstaria laulaessa (oli muutes hauskaa, naapurit varmaan arvosti, kun yhdet hoilottaa Paula Koivuniemen Mä kuuntelen Tomppaa pikkasen kovalla volyymillä.. :D ). Sunnuntai sai jatkoa melkeensä samalla linjalla, kun päätettiin kaverin kanssa leipoa brownieseja. Silleen et hmm.. aloitin makealakon viikolla. Oikein pätevään aikaan leivottiin! Menin ehkä rikkomaan lakkoa ja syömään muutaman palan.. Hyi mua, hyi! Mutta vein kuiten suurimman osan N:lle naapuriin, jotta kaikki ei jäisi itselle jääkaappiin houkuttimeksi. Ja olihan N ne ansainnut, kun kuskaili mua torstaina kotiin ja vielä heidän autokyydillään käytiin ruokakaupoilla perjantaina (ruokakassien raahaus pyörällä kun on oikiasti ihan tuskaista!).
 |
| Lidlin jätskivalikoima on yllättävän hyvä vaikka osa jätskeistä maistuukin vähän oudoilta. Minttu on kuitenkin yksi parhaimmista mitä olen maistanut ja testiin lähti myös sorbettia. Aikas jees! |
Ostin tällä viikolla elämäni ensimmäisen laatikon mansikoita, kun tarjolla oli 20 euron hintaan. Olivat kyllä niiiiin hyviä, että pistin tilaukseen vielä toisenkin. Mustikoita tuskin tänä vuonna saadaan, ne kun pääosin paleltui pakkasten takia kesäkuun alussa. Joten täytän pakkasen mansikoilla. Aamupalat muuttuu vielä pikkaisen helpommiksi varioida, koska meille muutti jotain ihan uutta parisen viikkoa sitten maanantaina:
 |
| Missä kamera, siellä pieni teinipaimen |
Ja pussista paljastui jotain niinkin kivaa kuin...
 |
| Oi jei ♥ |
Haaveilin tehosekoittimesta jo viime keväänä mutta rahatilanne ei oikein antanut myöten millekään muulle kuin pakollisille ostoksille. Taisinpa vielä haaveilla vähän järeämmästä vehkeestä, jonka hinta oli kyllä lähempänä satasta. Tämän kapistuksen sponssas äitini, joten pakkohan se oli käydä kaupasta kotiuttamassa. (Tarjous)hinta ei loppujen lopuksi ollut paljoa mitään kun miettii kokonaisuutta, pienempitehoisemmista olisi maksanut jopa enemmän. Ja kannukin olisi ollut alle litran. Tällä kelpaa surautella aamusmoothieita. Me likes! A lot! Tosin Isla ei oikein ollut aluksi samaa mieltä.
Testatessani kapistusta Isla luikki parvekkeelle, ja meni hetki ennen kuin neiti oli sitä mieltä, että sieltä voi tulla katsomaan mikä heevetti pitää noin pahaa ääntä. Onhan se hyvä olla varovainen, noin kovaääninen kapistus voi vaikka syödä pienen koiran, jos ei pidä varaansa.. ;) Voi hassu teinikoira sentään.
 |
| viinirypäle-banaani-nektariini (mmm... persikka...?)-mustikka ♥ Ja siihen pari purkkia maitorahkaa kyytipojaksi - oikein oivallinen aamupala! |
Että näissä tunnelmissa jatkamme uuteen viikkoon - vähän tehokkaammilla lukemisilla ja helteistä nauttien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti