Kuvaähky

Viime postauksesta on hujahtanut jo ihan luvattoman pitkä aika. Mihin nämä viikot vain häviää. Toisin, mitään sen kummempaa ei ole koirarintamalla tapahtunut. Olemme pitäneet taukoa lenkkitreffeistä niinkin ihanan seuralaisen kuin nenäpunkin takia. Haiku oli alkanut aivastella seuraavalla viikolla Kuopion reissusta, eikä mennyt paria päivää enempää, kun I aloitti ja R seurasi perässä. Eläinlääkäri antoi ohjeeksi viikon pidättäytyminen koiraseurasta, joten olemme noudattaneet tätä orjallisesti. 

Samaan syssyyn mulla on ollut kädet täynnä (koulu)hommia, joten kaikki extra-aika on mennyt lukemiseen ja laskemiseen. Tämä on jättänyt pienen aikaikkunan myös muulle kuin pakertamiselle. Mutta totaalisen väsyneenä ei virtaa ole sen kummemmin muuhun riittänyt kuin arjen pyörittämiseen. Meillä on siis ollut suhteellisen tylsä pari viikkoinen takana.

Edeltävän tylsän arkiviikon kyllä (mulle itselle, tytöillä hän oli edelleen tylsää ;) ) kruunasi työporukan pikkujoulut. Sitä edelsi viiden tunnin työvuoro, joka kyllä oli levottomin pitkään aikaan. Lauantai itsenäisyyspäivän jälkeen - se ehkä selittää pienen osan tietyntyyppisistä asiakkaista. Ja asiakaspalvelu ei petä koskaan. Ensimmäisen puolen tunnin aikana asiakaspalaute oli 40+ herralta kutakuinkin näin: "Ihana nainen! Tuon mää veisin linnanjuhliin!" No justiinsa. :D Kiitosta vain, kutsua siis odotellessa..

En ole ikinä ollut hyvä lähtemään ajoissa (tyypillinen nainen, eh? ;) ) ja tämäkään lauantai ei ollut poikkeus. Olin jo kerennyt miettiä, että voisin ihan hyvin kävellä Rauhalahteen, eihän sinne kestäisi kuin reilu puolituntinen. Hyvällä tuurilla saisin kyydin kotiin joltain, joka oli päättänyt olla vesilinjalla. Ja pah! Olin vasta ripsiväri kädessä ympärilläni pelkkä pyyhe, kun olisi pitänyt olla menossa ovesta ulos. Se siitä ajoissa lähtemisestä. Matka taittui oikein kätevästi pyörällä, vaikkakin osa reitistä kulki keskellä metsää pitkin valaisematonta polkua. Hullu, sanon minä. Mutta hyvin se pyörä kulki mäen alas pöheikön keskellä. Ei siellä paljon nähnyt eteensä mutta tein oletuksen, että lumi on peittänyt suurimmat kivet, mitä kyseisessä mäessä on. Oikein veikattu. ;) Olin varmaan ainoa joka pyyhälsi paikalle toppahousuissa ja windstopper-takki päällä. Narikkamies katto vähän kummasti, kun ojensin koko vaaterepertuaaria villatakkeineen nätisti hymyillen. Eli pääasia siis se, tyttö ehjänä perillä ja vielä oikeaan aikaan. Vaatetuksesta viis!

Tosin ehjänä perille pääseminen oli hiuskarvan varassa. Pyöräkorissani ollut mustekala oli ilmeisesti heivahtanut korista osittain ulos, ja kerkesin juuri ja juuri päästä kotipihalta pois, kun polkimet lopetti pyörimästä. Kerkesin miettiä, että mitä helv.. Mustekala oli sujahtanut takaratasten väliin ja jumittunut sinne! Epäuskoisena tuijotin katkennutta mustekalaa, lähetin pienen kiitoksen yläilmoihin siitä, etten ollut lentänyt pää edellä pyörän etutangon yli matkan tyssätessä vähän reippaammin ja aloin kiskomaan kuminauhaa irti. Kirosin kyllä sitä ihan ääneen, että miksi näitä juttuja tapahtuu aina silloin, kun on kiire! Mustekala lähti lopulta irti kahdessa osassa. Tuloksena oli peukalon kynnen vaurioituminen, verinen takki ja hanskat, lähestulkoon irti oleva pyöränkori ja toimimaton pienin vaihde... 

Tasan ei käy nallekarkit. Pyöränkorin saa kiinni, kunhan vain tänään lähden iltalukioon ja nappaan muutaman nippusiteen mukaan. Takkiin saattaa jäädä muutama tahra muistutuksena epäonnisesta illasta. Vaihde.. Viedään jonkun osaavan käsiin, kunhan on rahaa. Eli ens kesänä. Ehkäpä sitä pärjää ilmankin pienintä vaihdetta. Sormi parantuu aikanaan. Kynsi säilyy, mutta kipeä se on. Vaikeuttaa elämää muutaman päivän.

Mutta yksi drinkki, paljon tanssimista ja naurua. Tämän tytön ilta oli kyllä pelastettu. Ei harmittanut edes pyöräillä takaisin kotio. Ainoana miinuksena oli kyllä se, että nukuin eilen melkein puolille päivin. 8 tunnin suunniteltu opiskelupäivä meni harakoille. Mutta tällaisia iltoja tuskin on tiedossa seuraavaan puoleen vuoteen, joten parempi oli ottaa ilo irti kun pystyi. Tykkäsin. ♥ Tämän avulla jaksaa kyllä ehdottomasti alkavan viikon. 

Yritin kuvata katkennutta mustekalaa mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Virallinen valvoja I oli sitä mieltä, että kuvaaminen on ihan tylsää, ja kuminauhan syöminen olisi paaaaljon kivempaa. Se siitä sitten.

Sen, minkä osa teistä on ehtinytkin huomaamaan, on blogin ulkoasun muuttuminen. Bannerin väkersin yksi kylmä pakkasilta, kun tytöt (enkä minä) viihtyneet ulkona. Olihan se aikakin - edellisen pohja taisi olla käytössä reilu.. 2 vuotta (kun vielä muistaisikin..). Muutin värisävyä enemmän omaa silmää miellyttäväksi, ja samalla se vähän raikasti blogin ilmettä. :) Ja päivittyhän banneriin myös ajantasaiset kuvat paimenista. Riimin edellinen kuva taisi olla vuodelta 2010 ja I:n pentukuva viime maalis-/huhtikuulta. Eli kuten sanottua - olihan se aikakin!

Entinen

Uutta ulkoasua 

Koska sen kummempaa ei ole tapahtunut, ilahdutan teitä kuvilla, joita tuli otettua Tuiskun ja Haikun vierailulta marraskuun lopulla (27.11.). Oli ihana nähdä heidänkin porukkaa, viime näkemisestä oli jo kuukausia (tosin, nenäpunkki oltaisiin voitu jättää ottamatta ;)). ♥

Haiku 5 kk

Ja koko jengi. ♥

P.S.Nyt voi sitten anonyymitkin jättää kommenttia ja ajatuksia, jos siltä tuntuu. :) Tajusin, että asetukset oli päin hevonkuikkaa, ja pelkästään google-tilin (tms.) omaavat pystyivät kommentoimaan. Ongelma korjattu.