Joulu alkaa olla ovella. ♥
Maanantaina töiden jälkeen kävin ostamassa hirmuisen pussin irtokarkkia (ahh ♥ ) ja suuntasin parantamaan maailmaa kaverin uuteen sekasortoon. Kattilat oli menneet jakoon 6 vuoden jälkeen ja siellä me sitten ihailtiin mukavaa (tilavaa!) yksiötä, syötiin ja juotiin ja puhuttiin (pääosin miehistä - sehän nyt vain kuuluu asiaan ;) ). Saatiin myös kasattua Ikean tv-taso kaiken sen juoruamisen ohella! Loppuvaiheessa oli pakko jättää ruuvimeisselin käyttö kaverien huoleksi ja tyytyä ohjeen antajaksi. Kovasti alkoi kämmen olemaan sitä mieltä, että pikkuisen vielä hommaa jatkettuani olisin saanut rakon keskelle kämmentä.
Keskellä viikkoa tajusin, että meidän työvuorolistojen tekijä oli kuin olikin muuttanut maanantain työvuoroani toiveideni mukaisiksi (tästä kun oli pientä "vääntöä" ) ja voisin jopa sittenkin ehtiä illan viimeiseen pohjoiseen menevään junaan. Olin niiin henkisesti valmistautunut viettämään vähän erilaisen joulun kolmistaan tyttöjen kanssa. Ja oikeastaan olin alkanut jo tykätä ajatuksesta. Ei tuntien matkustamista junassa. Hiljaisempi ja rauhaisampi joulu, jolloin saisi päättää ihan itse mitä tekisi. Olin jo suunnitellut käyväni aksa-hallilla aamusta, katsovani telkkaa ja vaan olevani mukavissa vaatteissa sohvatyynyjen keskellä kynttilänhämyisessä huoneessa glögimuki kourassa homejuuston ja piparien kera (namnam). Olin myös valmistautunut joululahjojen osalta siihen, että niiden ei tarvitse olla valmiina kuin vasta tammikuun puolella, jolloin isäni tulee käymään pikavisiitin luonani ja poimii ne mukaansa. Tajuappa siinä sitten, että kaikki pitäisi saada valmiiksi neljässä päivässä.
Toivoton yritys. Hyvin tuhlattua lukuaikaa, jos ei muuta + lisänä vielä kärsinyt etusormi. Huovutusneulain + komeat miehet = bad, bad, bad. Muutamia ohipistoja saattoi tulla silmien eksyessä liian pitkäksi ajaksi tv:n ruudulle. ;) Etusormi kiittää. Eli vietin siis pääsykoelukemisen osalta hyvinkin leppoisan viikon. Mietin kuitenkin koko maanantain, että lähdenkö pohjoiseen vai en. Vielä 15 minuuttia ennen sitä hetkeä, jolloin olisi pakko olla raahaamassa pakattua matkalaukkua ulos, mietin että jaksanko. Koko suku ymmärtäisi (ja oikeastaan en edes jaksanut repiä stressiä siittä, ymmärtäisikö he täysin vai ei), että aikataulu- ja rahatilanteen takia en ilmestyisi totuttuun tapaan joulupöytään. Äitini sen parhaiten sanoi, kun vatvoin tätä asiaa kymmenettä kertaa puhelimessa - se on vain yksi joulu. Jos tuntuu, että on parempi jäädä kotiin ja saada edes jotain tehdyksi, silloin on parempi priorisoida sitä mitä oikeasti pitää (eli pääsykoetta). Laskin kuitenkin sen varaan, että vielä tässä vaiheessa voin tehdä 3 yön reissun pohjoiseen ilman ylitsepääsemätöntä stressiä 3 vapaan päivän uhraamisesta muuhun kuin lukemiseen. Vilkuilin tulevaa kalenteria vapaiden viikonloppujen toivossa ja niitä yksinkertaisesti ei taida olla. Ei ainuttakaan täysin vapaata. Joudun luultavasti paiskimaan töitä, ja jos en ole töissä, olen luennolla. Ja jos jostain syystä kävisi niin ihastuttava tuuri, että töitä tai luentoa ei olisi, niin tuskin käyttäisin ainoata vapaata viikonloppuani junassa istumiseen. Enpä taitaisi.
Joten tällä hetkellä istun junassa kohti Rovaniemeä ja ihastelen upeita lumisia maisemia. Kuopiossa oli lähtiessäni +4 astetta lämmintä ja satoi vettä. Todella jouluista. Tänä jouluna en ole fiilistellyt minkään sortin joululauluja tai hehkuttanut jouluaattoa tai koko joulua laisinkaan. Koko marras- ja joulukuun olin psyykannut itseäni siihen ajatukseen, että perinteistä joulua ei ole. Nyt kun se on joltain osin toteutumassa vastoin odotuksia, olen vähän pihalla. ;) En osaa oikein päättää, olisinko kuitenkin mieluummin jäänyt kotiin vai en. Onhan se tietty ihana nähdä omia isovanhempia. Ainakin saan syödä hyvin, nauttia hyvästä seurasta ja fiilistellä lunta. Ehkäpä tämä vielä kääntyy siihen, että olen tyytyväinen ratkaisuuni enkä osaa itkeä muutaman hukkaan menneen lukupäivän perään.
Nauttikaa joulusta, hyvästä seurasta, muutamista vapaista päivistä (jotka ehkä mahdollisesti itsellenne suotte). Loppuviikosta olisi tarkoitus palata koulukirjojen pariin (otin henkiseksi tueksi yhden niistä mukaan, jos liiallinen ahdistus ottaisi valtaa :D sitä tuskin avataan mutta no...) entistä isommalla tarmolla. Mutta ensin ladataan akkuja.
(+ ihan tylsä kuvaton postaus :( Kamera jäi kotiin kaiken sen kiirepakkaamisen takia, joten laihaksi jää tämä postaus..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti