Loma

(pääsykoelukemiseen liittymätön postaus - melkein. Arkea, lomailu- ja tunnelmafiilistelyä..)

Jos jouluaattona oli vielä ristiriitaiset fiilikset reissuun lähtemisestä, ne kyllä kummasti pyyhkiytyi pois junan saapuessa Rovaniemelle. Muutama aste pakkasta, lunta ja huurteiset puut. ♥ Se oli kyllä ehdottomasti tunnelmallisin päivä koko joulusta, ja niinhän sen kuuluikin olla. Ja lähtemisen arvoista oli nähdä isovanhempieni ilmeet - he kun olivat toivoneet ilmaantumistani kuukausia. Nuo pari pohjoisessa vietettyä päivää olivat kyllä ehdottomasti koko lyhyen loman parhaimmat. Yllätin myös itseni ja huomasin tykkääväni punaviinillä maustetusta glögistä! En ole oikein ikinä oppinut tykkäämään punaviinin mausta, mutta tässä olisi jo potentiaalia harjoitteluun. ;) Pappani on juurikin sitä laatua, että kaapista löytyy liköörejä, konjakkeja ja viinejä joka lähtöön, ja jouluna glögiä otetaan kupposet ties minkä askareen tekemisen jälkeen. Aattoiltana tuli juotua ainakin 5 lasillista glögiä mustaherukkalikööreineen päivineen. Ihastuin glögipulloon ikihyviksi, joten tilasin (tyhjän ikävä kyllä, en kehdannut ottaa vastaan täyttä, jota pappani kyllä tarjosi ;) ) sellaisen kaapin päälle koristuksesi. Pullon pitäisi kotiutua tulevan viikon lopulla isäni kyydissä. Sopii täydellisesti keittiöön.

Torstaina oli kyllä ihana päästä kotiin ja huokaista helpotuksesta. Jos marraskuussa oli tuntunut ahdistavalta tulla tyhjään kotiin, niin nyt oli kyllä täysin vastakkaiset tunnelmat. Juna oli myöhässä melkein tunnin, ja myöhästyin keskustasta lähtevästä bussista muutamalla minuutilla, joten matka kesti kokonaisuudessaan ihan liian kauan. Vaikka öitä ei ollut kuin 3, reissaamista tulee aina jouluna ihan liikaa muutamalla päivälle. Junassa tuli istuttua yhteensä melkein 15 tuntia junien myöhästelyjen takia. Ja jotta itse reissaamisissa ei olisi tarpeeksi, matkalaukkuni vetokahva sanoi itsensä irti ihan totaalisesti ja jouduin hylkäämään puolet matkatavaroistani Ouluun. Ja kaiken lisäksi onnistuin unohtamaan läppärin laturin Rovaniemelle. Plaah. Onneksi matkahuolto toimii postiakin paremmin, ja sain johdon perille lähetyspäivänä ja vielä superhalvalla! 

Mukaan otettu (opiskelu)kirja tuli avattua pariin otteeseen junamatkoilla. Loppuviikolle oli suunniteltuna lukemista lauantaille ja nyt sunnuntaille. Jouduin lauantaina töiden jälkeen tuhlailemaan kaupungilla reilut 3 tuntia odotellessani matkahuollon linja-autoa ja laturiani. Onnistunut kolmetuntinen sinänsä, ei valittamista. Mukaan tarttui uudet goretexit (nämä kun luvattiin sponsoroida tyttöparalle, kun kerta entiset vuotaa ja joutuu raukka märin jaloin kulkemaan), joululahjaksi luvattua Iittalaa sekä pinkkiä koristehiekkaa. Pyöräillessäni kotiin mietin vielä sitä, että otan kirjat heti esille ja ahkeroin parisen tuntia. Ja p*skat. Toinen koiristani oli järjestänyt sellaisen siivousurakan että oksat pois. Illan teema oli pesen-2metrisen-käytävämaton-kylpyhuoneessa. Oikein miellyttävää. Siihen päälle sain vielä luututa puolet kämpästä (seiniä myöten!). Ketutuskäyrä oli kyllä sky high ja lukemisintoa ei ollut tuon urakan jälkeen jäljellä yhtään. Joten avasin karkkirasian, puhisin aikani karkkia mussuttaen ja muuttaessani kodin sisustusta uuteen uskoon. Menipä se ilta niinkin.

Sain vihdoin ja viimein hankittua alennusmyynneistä tämän syksyn himotukset - tunnelmavalot joka huoneeseen. Tahdoin pienet sisustuslisät jo elokuussa iltojen pimetessä mutta päätin säästää ja odottaa joulun jälkeisiä alennuksia. Meinasihan se käydä vähän rankaksi juosta useampi kauppa läpi löytääkseni juuri sen mitä tarvitsin. Mutta kyllä kannatti. Tykkään. ♥

Joulukiireilyä ja tuskastelua

Joulu alkaa olla ovella. ♥

Maanantaina töiden jälkeen kävin ostamassa hirmuisen pussin irtokarkkia (ahh ♥ ) ja suuntasin parantamaan maailmaa kaverin uuteen sekasortoon. Kattilat oli menneet jakoon 6 vuoden jälkeen ja siellä me sitten ihailtiin mukavaa (tilavaa!) yksiötä, syötiin ja juotiin ja puhuttiin (pääosin miehistä - sehän nyt vain kuuluu asiaan ;) ). Saatiin myös kasattua Ikean tv-taso kaiken sen juoruamisen ohella! Loppuvaiheessa oli pakko jättää ruuvimeisselin käyttö kaverien huoleksi ja tyytyä ohjeen antajaksi. Kovasti alkoi kämmen olemaan sitä mieltä, että pikkuisen vielä hommaa jatkettuani olisin saanut rakon keskelle kämmentä. 

Keskellä viikkoa tajusin, että meidän työvuorolistojen tekijä oli kuin olikin muuttanut maanantain työvuoroani toiveideni mukaisiksi (tästä kun oli pientä "vääntöä" ) ja voisin jopa sittenkin ehtiä illan viimeiseen pohjoiseen menevään junaan. Olin niiin henkisesti valmistautunut viettämään vähän erilaisen joulun kolmistaan tyttöjen kanssa. Ja oikeastaan olin alkanut jo tykätä ajatuksesta. Ei tuntien matkustamista junassa. Hiljaisempi ja rauhaisampi joulu, jolloin saisi päättää ihan itse mitä tekisi. Olin jo suunnitellut käyväni aksa-hallilla aamusta, katsovani telkkaa ja vaan olevani mukavissa vaatteissa sohvatyynyjen keskellä kynttilänhämyisessä huoneessa glögimuki kourassa homejuuston ja piparien kera (namnam). Olin myös valmistautunut joululahjojen osalta siihen, että niiden ei tarvitse olla valmiina kuin vasta tammikuun puolella, jolloin isäni tulee käymään pikavisiitin luonani ja poimii ne mukaansa. Tajuappa siinä sitten, että kaikki pitäisi saada valmiiksi neljässä päivässä.

Toivoton yritys. Hyvin tuhlattua lukuaikaa, jos ei muuta + lisänä vielä kärsinyt etusormi. Huovutusneulain + komeat miehet = bad, bad, bad. Muutamia ohipistoja saattoi tulla silmien eksyessä liian pitkäksi ajaksi tv:n ruudulle. ;) Etusormi kiittää. Eli vietin siis pääsykoelukemisen osalta hyvinkin leppoisan viikon. Mietin kuitenkin koko maanantain, että lähdenkö pohjoiseen vai en. Vielä 15 minuuttia ennen sitä hetkeä, jolloin olisi pakko olla raahaamassa pakattua matkalaukkua ulos, mietin että jaksanko. Koko suku ymmärtäisi (ja oikeastaan en edes jaksanut repiä stressiä siittä, ymmärtäisikö he täysin vai ei), että aikataulu- ja rahatilanteen takia en ilmestyisi totuttuun tapaan joulupöytään. Äitini sen parhaiten sanoi, kun vatvoin tätä asiaa kymmenettä kertaa puhelimessa - se on vain yksi joulu. Jos tuntuu, että on parempi jäädä kotiin ja saada edes jotain tehdyksi, silloin on parempi priorisoida sitä mitä oikeasti pitää (eli pääsykoetta). Laskin kuitenkin sen varaan, että vielä tässä vaiheessa voin tehdä 3 yön reissun pohjoiseen ilman ylitsepääsemätöntä stressiä 3 vapaan päivän uhraamisesta muuhun kuin lukemiseen. Vilkuilin tulevaa kalenteria vapaiden viikonloppujen toivossa ja niitä yksinkertaisesti ei taida olla. Ei ainuttakaan täysin vapaata. Joudun luultavasti paiskimaan töitä, ja jos en ole töissä, olen luennolla. Ja jos jostain syystä kävisi niin ihastuttava tuuri, että töitä tai luentoa ei olisi, niin tuskin käyttäisin ainoata vapaata viikonloppuani junassa istumiseen. Enpä taitaisi.

Joten tällä hetkellä istun junassa kohti Rovaniemeä ja ihastelen upeita lumisia maisemia. Kuopiossa oli lähtiessäni +4 astetta lämmintä ja satoi vettä. Todella jouluista. Tänä jouluna en ole fiilistellyt minkään sortin joululauluja tai hehkuttanut jouluaattoa tai koko joulua laisinkaan. Koko marras- ja joulukuun olin psyykannut itseäni siihen ajatukseen, että perinteistä joulua ei ole. Nyt kun se on joltain osin toteutumassa vastoin odotuksia, olen vähän pihalla. ;) En osaa oikein päättää, olisinko kuitenkin mieluummin jäänyt kotiin vai en. Onhan se tietty ihana nähdä omia isovanhempia. Ainakin saan syödä hyvin, nauttia hyvästä seurasta ja fiilistellä lunta. Ehkäpä tämä vielä kääntyy siihen, että olen tyytyväinen ratkaisuuni enkä osaa itkeä muutaman hukkaan menneen lukupäivän perään.

Nauttikaa joulusta, hyvästä seurasta, muutamista vapaista päivistä (jotka ehkä mahdollisesti itsellenne suotte). Loppuviikosta olisi tarkoitus palata koulukirjojen pariin (otin henkiseksi tueksi yhden niistä mukaan, jos liiallinen ahdistus ottaisi valtaa :D sitä tuskin avataan mutta no...) entistä isommalla tarmolla. Mutta ensin ladataan akkuja.


(+ ihan tylsä kuvaton postaus :( Kamera jäi kotiin kaiken sen kiirepakkaamisen takia, joten laihaksi jää tämä postaus..)

Hyvä ruoka, parempi mieli

Edit (kirjoittamisen jälkeen):
Postauksen on tarkoitus avata sitä, miten minä käytännössä sain kasaan paimenien ruokasuunnitelman. Itse kun aikoinaan kaipasin vastaavaa. Kirjoitus ei ole kädestä-pitäen-malli, eli en ole tekstiin kirjoittanut tarkkoja (kokonais)laskelmia ravintoaineiden saanneista. Tarkoitus on vain antaa vinkkejä, joiden avulla homman saa hoidetuksi. :) Toivottavasti tästä on apua niille, jotka pohtivat, mistä aloittavat, miten voisivat oman koiran ruokavaliota parantaa, jos ovat jo jonkin sorttisen koostaneet. Tai vaikkapa ihan lisätietona ja kertauksena meille jo aiheesta tietäville.

***

Mietin postausta suunnitellessani, että kehtaanko tarttua aiheeseen, joka herättää mielipiteitä ja ajatuksia _hyvin_ paljon. Aihe on ajoittain (oikeastaan aina, kun joku aiheeseen tarttuu) hyvin kuuma, ja saa usein aikaan aikasmoisen sodan niiden välille, jotka leikkiin ryhtyy. Käytin viime viikonlopun aikana reilut 15 tuntia uuden tiedon läpikäymiseen, vanhan kertaamiseen ja lopuksi suunnitteluun. Jälleen. Alkuvuodesta 2012 kun ekan kerran päätin hylätä nappulat ja siirtyä kokeilemaan jotain ihan muuta, raakaruokintaa, tiedon määrä (korostetaanpa vielä - sekalaisen tiedon määrä) oli, ja on edelleen, ihan älytön! Käytin ainakin pari viikkoa, monia päivä putkeen, useita tunteja aiheeseen perehtymiseen. Mitä minun tulisi tietää. Mitä raa'alla lihalla ja luilla ruokkimiseen kuuluu. Lihat? Luut? Lisäravinteet? Kuinka paljon? Missä suhteessa? Entä jos koiralta jääkin uupumaan jokin vitamiini, ja se saa puutoksen? Entä.. Kysymyksiä oli ainakin sata.

Itse koin ongelmaksi aikoinani siis sen, että tietoähky oli ihan valtava. Ja silti en tuntunut saavan ihan täysin selvää vastausta etsimiini kysymyksiin, joihin törmäsin. Omasta mielestäni en tiennyt tarpeeksi, vaikka olinkin lukenut esittelyn esmes barffista ihmisten kotisivuilta (tms.) kymmeneen eri kertaan hiukka eri tavalla sanottuna. Oli hetkessä fiilis, että tarvitsen lisää tietoa. Lisää lisää lisää. Puhumattakaan siitä, että mulle selvisi muutamassa päivässä se, etten meinaisi seurata barffin kultaista ohjelinjaa, vaan haluaisin toteuttaa ruokavalion siten, että pääpohjana on liha. Ei lihaisat luut. Isoimmaksi ongelmaksi tässä nousi se, että koin löytäväni vain kotisivuja, joista sai jonkin sortin kuvan ruokinnasta. Lähinnä barffauksesta. Esimerkkejä todellisesta ruokavalion koostamisesta, esim. siitä, kuinka paljon heidän koiransa syö ja miten he ovat järjestäneet lisäravinnepuolen (tarkoitan ihan todellisia grammamääriä), oli todella vähän. Eikä nämä esimerkit edistäneet omaa tilannetta, jossa luilla olisi vain pieni osuus koko ruokinnasta. Halusin arkipäivän ruohonjuuritason esimerkkejä, ja ne puuttui lähes kokonaan.

Meni tunteja (yksi päivä, eikä edes yksi viikko riittänyt) kahlata läpi koirat.comin keskustelupalstan raakaruokinta-ketju. Kyseinen ketju oli alkanut vuosia sitten, ja sivuja oli varmasti lähes 50 (edit: vanha ketju sisältää nykyään 87 sivua, joten siinä riittää kahlattavaa). Jollei enemmänkin. Ihmisten kotisivujen ja tuon ketjun pohjalta sain niin valtavasti tietoa, että asiat tuli pakostakin tutuiksi. Avasin näytölle word-tiedoston, johon copy pastetin tärkeitä lauseita, ravintoaine/kalsium -laskelmia, nippelitietoa mistä ruoka-aineista saa parhaiten c-vitamiinia tai ravinteita. Mikä öljy on parasta. Entäs mikä kalkkivalmiste. Paljonko kananmunankuoresta saa kalsiumia. Ja paljonko painaa yhdet kuoret. Lista on loputon! Koirat.comin jälkeen siirryin Barf-Suomen -foorumille (ilmeisesti tätä foorumia ei enää ole :( Ainakaan linkki ei toimi, eikä googlen haku), josta kahlasin aika tiiviisti aiheita läpi. Sinne olisi jäänyt vielä paljon koluttavaa, mutta minkäs teet, jos foorumi on ajettu alas. Löysin vihdoin ja viimein lisää esimerkkejä ruokavalion koostamisesta, mutta nekin oli pääosin luupohjaiselle ruokavaliolle. Vertailin hyvin hyvin monia ruokavalioita keskenään, tein jonkun sortin laskelmia ja nojauduin ajatukseen, että ei se ole ihan niin just, jos koira syö monipuolisesti eri lihoja. Koostin ruokavalion Riimille ja Ronjalle, ja niin kauan kuin meillä raakaa syötiin (ennen nappuloihin siirtymistä Riimin mahaongelmien takia), suunnitelma oli jonkun sortin pohja koirien syömisille. 

Tämä oli siis kokonaisuudessaan kolmas kerta, kun palasin jälleen omiin muistiinpanoihin (se word-tiedosto), excel-tiedostooni, johon olin kerännyt eri vitamiineista ja hivenaineista (vähimmäis)suositukset ja laskenut Riimille ne rajat, kuinka paljon sen pitäisi vähintään saada mitäkin vitamiinia. Edes jonkin sortin laskelmaa, ehkäpä lähinnä mieltä tyynnyttämään. ;) Taulukon työstämiseen meni KAUAN, ja tiedot on kerätty hyvin monista eri lähteistä (ja joiden täydellistä paikkansapitävyyttä voi joidenkin aineiden kohdalla vaan spekuloida..). Mutta vielä näin joulukuussa 2013 pari vuotta sitten tehty taulukko oli korvaamaton apu. Tosin vein sitä vielä pidemmälle, ja lisäsin eri lihojen proteiini- ja rasvamäärät suunnittelun helpottamiseksi..

TERMISTÖÄ

Termit menevät välillä sekaisin, ja monelle raakaruokinta tarkoittaa samaa kuin barffaus, ja loppujen lopuksi ei tiedetä miten kukakin koiraansa oikeasti sitten ruokkii. Itse koen hirmuisen tärkeäksi erotella nämä  2 asiaa toisistaan. Helpottaa ymmärtämistä, kun keskustelee muiden ruokkijoiden kanssa. 

BARF tulee siis sanoista Biologically Appropriate Raw Food tai Bones And Raw Food ja tyypillisesti koostettu (puhdas) barf-ruokavalio sisältää 60-80 % lihaisia luita (lihan osuus pitäisi olla noin puolet), ja 20-40 % kasviksia, hedelmiä, lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita (kananmunat, maitotuotteet). Ruokavalio siis pohjautuu ajatukseen, että eläimelle annetaan lajityypillistä ravintoa, mitä kukin eläinlaji luonnossa syö. Ja juuri tätä puhdas barf-ruokavalio pyrkii jäljittelemään; ruokaa, jota koirien esi-isät ovat syöneet. Kypsentäminen on nounou, eli kaikki annetaan raakana. Vapaampaan käsitykseen barffista voidaan lisätä viljojen syöttäminen (puurot).

Sen tarkemmin en lähde barffista puhumaan, tuokin oli luultavasti ihan turhaa höpötystä, koska se kun alkaa olla kaikille ihan selvää kauraa. :D Asiasta kuitenkin kiinnostuneet löytävät lisätietoa mm. täältä.

Raakaruokinta (raw feeding) tarkoittaa lihapohjaista ruokintaa, jossa pääpaino ei ole luilla. Perustan luovat raa'at lihat sekä muut eläinperäiset aineet. Pitkältihän tämä on barffin jäljitelmä, mutta luuttomuus/luiden vähäisyys erottaa nämä kaksi ruokintatyyliä toisistaan. 

Saalismalli (Prey Model) on sitten lähempänä raakaruokintaa, ja barffiin verrattuna siinä on luiden osuus huomattavasti maltillisempi. Riippuen lähteestä, mallin mukaan noin 70% ruokavaliosta olisi lihaa, 15% luita ja 10 % kasviksia/sisäelimiä. Eri eläinlajeja ja eläinten osia pyritään tarjoamaan mahdollisimman laajasti (lihat, elimet, verta sekä toisinaan myös höyheniä/turkkia.. urgh!). Kun barffissa ravintoaineiden tasauskautena voidaan pitää esim. kahta viikkoa, prey modelissa puolestaan pyritään tarjoamaan kaikkea viikoittain.

50-50-mallista ja puuroruokinnasta tuskin tarvitsee mainita sen enempää, mutta nekin ovat siis mahdollisia vaihtoehtoja perus nappularavinnolle. 50-50-tyyli ei itse asiassa ole yhtään huono vaihtoehto. Ravintoaineet ja Ca/P-suhde pysyy kohdillaan, eikä tarvitse miettiä sitä, mikä on nappulasäkin oikea lihan määrä, koska puolet annoksesta on sitä joka tapauksessa. Joten voidaan ostaa halvempaa nappulaan sekä ostaa isompia määriä lihaa kerralla ja tadam - lompakko kiittää!  

MIKSI RAAKARUOKINTA ? MIKSEI BARFFAUS?

Törmäsin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa termiin Prey Model. En ollut aikaisemmin kuullutkaan. Ruokasuunnitelmaani ja -valintaani voisi melkein kutsua prey modelin mukaiseksi, paitsi meillä koirat ei syö verta saatikka turkkeja. :D Raakaruokinta-termi käsittää niin laajan ruokavaliokokonaisuuden, että tykkään siis puhua raakaruokinnasta. Sekin ehkä helpottaa kanssakäymistä muiden ruokkijoiden kanssa. Tuttua termistöä. Harva tietää mikä saalismalli on.

Mutta siis, itse lähden siitä ajatuksesta että koira on lähtökohtaisesti lihansyöjä, ja sen ei kuulu elää luilla. Perusta on siis pitkälti lihassa, ja luut tukevat ruokavaliota pienenä osana. 2 vuotta sitten asiaa tutkiessani ja ensimmäistä ruokavaliota koostaessani en löytänyt tarpeeksi hyvää perustelua sille, miksi luiden osuus pitäisi olla niin suuri. 80 % luuta? Tai jopa 50 %? Luut ovat pääosin kalsiumin ja magnesiumin lähde. Niistä löytyy myös rasvaa, ja se siis lisää energian määrää himpun, joka tulee (tai no, tästäkin tuntuu löytyvän kahta koulukuntaa) ottaa huomioon laskettaessa sitä, saako koira tyydytettyä energiantarpeensa. Muuten niiden ravintoarvo ei ole (jos nyt oikeasti miettii luun koostumustakin) kovin mairitteleva. Ja varsinkin, jos barffauksessa luiden osuus tuppaa koostumaan osaksi tai jopa kokonaan rustoista.. Auts.

Barffaavat tuntuvat monesti myös vetoavan siihen, että näin muutkin tekevät ja niin on sanottu, että nostamalla luiden määrää (ja samalla siis tiputtamalla kallisarvoisen lihan määrää), Ca/P-suhde pysyy kohdillaan, proteiinit ja rasvat ovat kohdillaan ja amen - koira voi hyvin, eikä ravintolisiä tarvita. Tämä tulee vastaan hyvin monella foorumilla, ja varsinkin, jos aletaan puida sitä, kuinka helppoa raakaruokinta oikeasti on. Barffia mainostetaan helppona tapana ruokkia, jota se varmastikin on ainakin siinä mielessä, jos lähtee toteuttamaan ruokintaa valmiilta pohjalta. Ja sitä helpotetaan edelleen. Kaupasta saa valmiita pötköjä, jossa on kaikki tasapainotettu oikein. Esimerkkinä Maukkaan ateriat. On kasvismössöt ja luut jauhettu lihan sekaan. Vitamiinit lisätty ja vielä kaupanpäälle öljyä. Easy peasy. Mushilta uutuutena on tullut Vaisto-sarja, joka vaikuttaa sinänsä oikein näpsäkältä vaihtoehdolta valmiille pötköille. Mikäs siinä, jos kukkaro kestää. Mulla ei. ;) 

Komppaan tässä kovin Katiskan kirjoittajaa - barffaajat luottavat liikaa siihen, mitä netistä lukevat. Ian Billinghurst, barffin jumala luoja on kehittänyt aikoinaan ruokintasuuntauksen, joka on saanut hirmuisen paljon näkyvyyttä. Tottahan se on, että moni koira voi paremmin raa'alla ruokavaliolla. Varsinkin hyvin toteutetulla sellaisella. Harva laskeskelee koirallensa vitamiinitarpeita tai sitä, saako koira tarpeeksi proteiinia tai jopa energiaa. Barffaajakoiran ruokavalio ja ravinto on monesti energiatiheydeltään liian vähäinen. Pääosin suuren luu- ja kasvismäärän takia. Minusta tämä artikkeli Jagsterin näppikseltä on aika avaava. Provosoiva (kuten kaikki muutkin hänen tekstinsä) mutta avaava. 

ENTÄS SITTEN ?

Joten siis:

Etsi tietoa. Perehdy. Lue keskustelupalstoja. Kysy kysymyksiä. Tyhmiä sellaisia ei ole, kaikkihan sen tietää. Juttele muiden raakaruokkijoiden kanssa! Heiltä saa korvaamatonta tietoa ja uutta näkökulmaa.
p.s. älä usko kaikkea lukemaasi. Pidä maalaisjärki mukana.. ;)

Hyvin paljon keskustelupalstoilla näkee aloituksia, jossa ketjun aloittaja on hirmuisen kiinnostunut raakaruokinnasta, mutta lausahdukset "kertokaa, miten koostan ruokavalion!" tai "mistä mun pitäis lähteä liikkeelle" ovat aikas yleisiä. Ihmiset eivät joko viitsi tai ehdi etsiä tietoa siitä, miten olisi hyvä lähteä liikkeelle. En nyt sano, että kaikkien tarvitsee uhrata useita viikkoja (kuten siis itse tein - olen juuri sellainen innostuessani) aiheeseen perehtymiseen mutta kannattaa kyllä lukaista edes jotain. Joko tosiaan niitä nettipalstoja tai sitten voi lainata kirjastosta kirjoja. Jos englanti taipuu, ruokinnasta löytyy artikkeleita pilvin pimein. Pienellä vaivalla löytyy tätä nykyä massiivisesti tietoa. Ja lisää tulee jatkuvasti. Itse tosiaan aloitin koirat.comista, josta saa sitä nippelitietoa, jos vaan poimii rivien välistä sen oleellisen (sieltä kun löytyy vaikka minkä sortin kirjoittelijaa). Eli kaikki tyylillään. Mutta kannattaa varautua hämmennykseen. Tietoa riittää. Ja itsellä hämmennys hävisi mitä enemmän lisätietoa etsin.

Barffauksesta on nykyisin tullut niin kuuma aihe, että monet bloggaajatkin ovat tarttuneet raakaruokinnan toteutukseen. Ihan kuvakollaasein! Tämä on ihanaa, että ihmiset jakavat sen, mitä he konkreettisesti tekevät kotona sulattaessaan lihaa, pilkkoessaan lihaa (Gabin taidonnäytettä), ja miten he sen pussittavat. Huippua! Juuri tällaisia vinkkejä käytännönasioihin aloittelija tarvitsee. Tai näin minä ainakin koin. Nämä puuttuivat lähes kokonaan 2 vuotta sitten (yhden sivuston löysin, jota ei nykyisin ole mutta se oli kyllä kaikessa ihanuudessaan todella kattava), ja muiden oivalluksien seuraaminen on helpottanut omaa säheltämistä ja ruokintaa käytännössä.

Siellä ne lihat huutelee I:lle.. ;)

Ja se kerta kun raakaruokinnan makuun pääsee, nappuloihin ei kovin helposti tahdo enää palata. Suurin osa raakaa lihaa ja luita syöttävistä vannovat niihin muutoksiin, joita koirassa näkyy raa'an aloittamisen jälkeen.

MITEN ME EDETTIIN - RUOKAVALION KOOSTAMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ

from: Barf-Suomi-foorumi

Kaiken sen tietoähkyn keskellä on pakko jäsentää. Word antoi oivan tavan kerätä suhteellisen helposti tärkeitä tietoja, ihmisten lausahduksia ja ohjeistuksia muille kyselijöille. Koska ei voinut olla varma, mikä oli tärkeää, tietoa tuli otettua talteen aikas paljon. Yllä oleva teksti oli sen kaltainen pohja, jolta halusin lähteä liikkeelle. Barffauksen perusidea mutta luiden määrä huomattavasti vähempi.

TARPEIDEN KARTOITUS

Tunsin itseni hyvin epävarmaksi sen suhteen, saako Riimi ja Ronja kaikki ravintoaineet, jotka tärkeitä olisi. Myös moni muu tuntuu huolehtivan samasta asiasta. Osa ratkaisee asian sen kummempia laskelmia tekemättä (siis ainakin vitamiinien ja hivenaineiden osalta) ravintolisällä. Itse otin toisen meidän elämää helpottaneen työkalun käyttöön: excelin.

Osa taulukosta

Kuten postauksen alussa totesin, tietojen täydellistä paikkansapitävyyttä on mahdoton varmentaa. Keräsin saantisuosituksia sieltä täältä missä niitä tuli vastaan ja kokosin niistä sitten yhteenvedon. Vaaleanpunaiset tekstit ovat joulukuun 2013 tekemiä huomautuksia ja lisäyksiä. Kahdessa vuodessa löysin lisää poikkeavia tietoja, joten arvoista voi vain ajatella, että tämä on vain hyvin hyvin suuntaa antavaa.

Huom:
Ennen kuin joku kerkeää sen suuremmin ihmetellä, koiran metabolinen elopainokilo lasketaan kaavasta:
elopaino^0,75 (^ kuvastaa siis potenssimerkkiä).

Itse siis tein aika perusteelliset laskelmat jokaisesta vitamiinista ja hivenaineesta, ja ehkäpä näin tarkkaan ei tarvitse kaikkea syynätä. Itseä se siis helpotti, mutta siihen meni aikaa ja vaivaa. Mutta jos ei jaksa alkaa ihan näin laajasti kartoittamaan, itse suosittelisin kuitenkin laskemaan edes ne muutamat perustarpeet (jos siis jotain haluaa laskea): energiansaannin, proteiinin, rasvan, kalsiumin, D- ja A-vitamiinin. Löysin ihan loistavan artikkelin koiran vitamiineista ja lisäsin sen tänne. Tässä siis mikään ei ole omaa käsialaa. Vertailin omaa taulukkoani, joka on mm. B-vitamiinien osalta koottu vuoden 2002 kirjoitetun artikkelin pohjalta, ja lukuarvot täsmäävät suurin piirtein. Muutamissa kohdissa on pientä heittoa, mutta samoissa suuruusluokissa kuitenkin liikutaan. Erona tuossa pääosin on se, että artikkelissa ravintoaineiden minimitarpeet on kerrottu kilogrammaa kohti, kun taas omassani suurin osa on metabolista elopainokiloa kohti. Ja vielä extraa tuo se, että artikkeliin oli laitettu ylläpitosuositukset. Se siis onkin hyvä muistaa, että suositeltu saanti ei ole sama asia kuin paras mahdollinen saanti. Vaikka laskee proteiinien vähimmäistarpeen, on silti hyvä pitää mielessä, että vaikka vähimmäistarve täyttyy nipin napin, imeytyykö ja kykeneekö koira käyttämään ruoan proteiinit 100 %:sesti. Ei. Mikä sitten olisi lähempänä parasta mahdollista saantia? Ja onko nuo arvot kuinka tarkkoja vai pidetäänkö niitä vain suuntaa antavina? Siinäpä lisää ihmeteltävää.

Ja mitä siis tulee tuohon vitamiinit ja hivenaineet -artikkeliin, poimisin sieltä muutaman kohdan kalsiumia ja fosforia koskien, joista löytyy hyvinkin paljon ristiriitaista tietoa (ja tämä ehkä muistuttaa, että kaikkea ei kannate niellä ihan tuosta noin vaan, vaan ennemmin vertailla eri tietolähteiden sanomaa).

"On erittäin tärkeää ottaa huomioon kalsium-fosfori suhde, joka on aikuisilla koirilla usein n. 1,2:1.."

Ca/P-suhde tuntuu olevan yksi suurista aiheista lähes joka raakaruokinta/barffaus-keskustelupalstalla. Miten tasapainotan suhteen, millä tasapainotan, kuinka paljon oma koirani saa kalsiumia, jos se syö niin ja näin paljon luuta. Tämä oli itsellekin ongelma 2 vuotta sitten, ja edelleen se aiheutti himpun verran päänvaivaa, kun viikonloppuna yritin koostaa tasapuolista ruokavaliota, jossa ainakin pääosin olisi kaikki palaset kohdillaan. Aikoinaan yritin löytää esimerkkejä toisten ruokavalioista, paljonko he ovat laskeneet tietyn broilerisiipimäärän tuottavan kalsiumia ja paljonko he sitten ovat laskeneet tietyn määrän lihan tuottavan proteiineja. Tällä kertaa katsoin hiukan mallia yhdestä hyvästä esimerkistä, miten siinä oli laskettu, ja tein koko homman itse Mushin/Maukkaan antamia arvoja hyväksikäyttäen.

No, kuitenkin, ravintoaineartikkelissa on annettu suhdeluku 1,2:1 mutta kaikki, jotka ovat vähänkään asiasta lukeneet, tietävät haarukan olevan itse asiassa paljon suurempi (riippuen lähteestä): 2:1-1:1. Optimin on sanottu olevan, lähteestä riippuen edelleen, on luokkaa 1,6:1 - 1,2:1. Kalsiumia on siis oltava vähintään yhtä paljon kuin fosforia mutta saanti ei kuitenkaan saa olla määrältään yli kaksinkertainen fosforiin verrattuna. Kuten artikkelissa ja monessa muussa lähteessä muistutetaan, meillä ei ole olemassa tarkkaa tapaa mitata koiran todellista kalsiumtarvetta, on pakko nojata suosituksiin (määritetty kokeellisesti/puhtaat arvaukset..). Ne antavat siis jonkin sortin osviittaa siitä, mitä koiran kuuluisi suurin piirtein saada. Vähintään. Jälleen törmäämme sanaan optimaalinen saanti. Mutta kalsiumin puolesta ollaan kuitenkin aikalailla sillä linjalla, että jos aikuisilla pyritään vähintään 130 mg/METkg, ei olla pahasti metsässä. Fosforin määrä (sekä Ca/P-suhde), ainakin näin muiden etsimän tiedon perusteella, pohjautuu pääosin kokeiluun ja siihen, että elimistön oma suhde on optimin luokkaa. Liiallisen fosforin saannin ajatellaan mm. häiritsevän luunmuodostusta ja suurina määrinä sen epäillään vaikeuttavan kalsiumin imeytymistä.

Lihapohjaisessa ruokavaliossa ongelmaksi voi nousta kalsiumin puute, jos luita ei syödä tarpeeksi. Tämä oli siis huolenaihe, jota itsekin kävin läpi laskelmia tehdessä. Koira saa fosforia lähes joka tuotteesta, ja Ca/P-suhde on voitokkaampi fosforille. Eli fosfaatit eivät ole ongelma, ennemminkin kalsiumvaje. Barffaajat kuvittelevat olevansa tältä vaivalta turvassa, mutta siinä vaiheessa, jos luuateriat korvataan rustoilla, saattaa heidänkin koiransa kärsiä kalsiumvajeesta.

"Kun pitää huolen, että kalsiumia ylipäätään on ruuassa, ja että sitä mielellään olisi enemmän kuin fosforia, ja että kalsiumia ei ole aivan tonnitolkulla, niin on ns. turvarajojen sisällä. Kaikki muut, kuten milligrammoilla leikkiminen tai murehtiminen onko 1,2:1 parempi kuin 1,6:1, ovat pelkkää akateemista pohdiskelua ja teoretisointia – elävä keho ja aito ruoka kun eivät ole mitattavissa noilla tarkkuuksilla."

Jos luita ei syötä ollenkaan, kuten itse 2 vuotta sitten, kun aloitin raakaruokintaa ja halusin antaa koirille aikaa tottua eri lihoihin ja sisäelimiin, on ruokavalioon pakko ottaa mukaan kalsiumlisä. Erilaisia koirille suunnattuja kalsiumlisiä löytyy vaikka kuinka monelta valmistajalta, ja eipä ihmistenkään omia tuotteita tarvitse poissulkea. Pelkkää kalsiumia löytyy kyllä sieltäkin päästä ilman makeutusaineita. Tosin, muistelen lukeneeni, että makeutusaineena käytettyä xylitolia on tuotteissa niin vähän, että siitä ei ole käytännössä vaaraa koiralle. Tähän en tosin löytänyt varmistusta mistään, joten en osaa tarkemmin sanoa, kelpaako makeutetut tuotteet koirille vai ei. Mutta luonnollisesti on helpompaa tarttua koirille suunnattuun tuotteeseen. Mutta kannattaa muistaa kiinnittää huomiota siihen, sisältääkö tuote fosforia vai ei. Kuten sanoinkin, fosfori ei ole ongelma raakaruokkijalle, joka koostaa lihapohjaista ruokavaliota. Joten lisäravinne, josta löytyy kalkki että fosfori, on hiukan huono lisäämään kalkin määrää ja tasapainottamaan Ca/P-suhdetta, sillä samalla tulee lisää fosforia.

Kennelrehun edullista rehukalkkia.

Tämänkin kanssa joutuu hieman laskeskelemaan, kuinka monta grammaa rehukalkkia tulisi käyttää, että suhde on tasapainossa. Rehukalkin kalsiumpitoisuushan ei siis ole kovin korkea. Ja syytä on myös muistaa se, että kalsiumin imeytyvyys ei ole mitä parhain. Näistä syistä rehukalkkia joutuu annostelemaan suurehkoja määriä. Omakohtaista kokemusta ei siis ole, mutta kaikille koirille suuret määrät eivät sovi (närästys/vatsavaivojen paheneminen mahdollisia). Myös Mustista ja Mirristä on saatavilla Kalkkirekku-rakeita, jotka ei sisällä fosforia. 

Toinen vitamiini- ja hivenaineartikkelissa oleva asia voisi olla tämä, mitä kannattaa tarkastella monesta näkökulmasta:

"Luonnollinen kalsium-lähde on kananmunankuoret (1 tl kananmunankuorijauhoa riittää 1 kiloon lihaa / yhden kananmunan kuoret sisältää n. 1800 mg kalsiumia )."

Tästäkin olen kuullut niin monia versioita, etten oikein enää tiedä mikä on oikea määrä, jota munista saa kalsiumia. Yksi lähde sanoo, että yhdet kuoret sisältävät about 2000 mg kalsiumia, ja toinen, että 1 tl sisältää 1760 mg kalsiumia. Ja yhdestä munasta (riippuen munan koosta) joku oli saanut jopa 3 tl kuorijauhetta. Että ymmärrä siinä sitten paljonko kuoret oikeasti sisältävät. Varsinkin, jos pohtii vielä päälle sitä, että kykeneekö koira oikeasti hyödyntämään kuorista saadun kalsiumin? Entä jos munan keittää? Turmeleeko kuumennus kiderakenteen, että koira ei saa edes sitä vähää irti, minkä muuten saattaisi ehkä saada? Ja sanotaan, että kuoret pitäisi murskata ihan pieneksi muruksi, että koira saisi edes jotain irti niiden syöttämisestä. Aika monta mutta ja entäpä sanaa tuossakin pohdinnassa. Tässä vaiheessa on pakko todeta, että ei se barffaus/raakaruokinta ehkä olekaan niin helppoa. ;) Harhaluuloa.

Henk. koht. jos pitäisi valinta tehdä ja valita jotain kalsiumin turvaamiseksi, ottaisin luultavasti käyttöön yhdistelmän; vaihtelisin jonkun ihmisille suunnatun valmisteen, rehukalkin ja kananmunankuorien välillä. Ihan vain sen takia pyrkisin monipuolisuuteen, että imeytyvyys (ilmeisesti, tässähän pitää nyt vain luottaa kirjoitettuun sanaan) on suhteellisen huono rehukalkissa. Ja munankuorista jo mainitsinkin, että sen sisältämän kalsiumin hyödynnettävyys on kysymysmerkki.

Artikkelissa on siis ihan pätevät saantisuositukset annettu, joita voi seurata. Itse käytin pohjana seuraavanlaisia (vähimmäis)suosituksia noille tärkeimmille aineosille ja vitamiineille:

Ja nämä siis päivätarpeita.

Tarkkaa saantisuositusta en onnistunut rasvalle löytämään, mutta suuntaa antavia prosenttiosuuksia kylläkin. Suositukset vaihtelee 12-15 % paikkeilla, mutta sen tarvehan riippuu koiran aktiivisuudesta tms. Joten en sitten alkuvaiheessa stressannut sen suuremmin rasvasta, vaan tarkistin lopuksi ruokavalion koostettuani rasvan määrän. Ja senhän sitten huomaa käytännössä, koska kyseessä kuitenkin on vain laskennallinen suure. Jos koira laihtuu, lisätään ruoan/rasvan määrää.

SUUNNITTELU

Barffauksessa koiran ruokamäärä on suurin piirtein 2-3 % koiran kokonaismassasta. Tämä on siinä mielessä helppo ohjenuora aloittaa, ja muuttaa siiten ruoan määrää sen suhteen mitä muutoksia koirassa tapahtuu (lihoo/laihtuu). Valitsin mututuntumalla aloitusmääräksi 2,5 % ja sen jälkeen prosenttiosuudet sille, paljonko haluan lihan määrän olevan, paljonko sisäelimiä jne. Näin jälkeenpäin kun miettii, niin menin varmaan per*e edellä puuhun, eli olisi ehkä ollut järkevämpää laskea paljonko lihaa tarvitsee kattamaan proteiinien tarve, entäs rasva ja energia.. Näin olisin saanut ruokavalion suhteet kuntoon kerralla eikä olisi tarvinnut tehdä samaa työtä useampaan kertaan, kun laskelmat eivät sitten täsmänneet Riimin tarpeiden kanssa (aloitin koostamisen Riimistä, ja sitten vain jäljittelin ruokavalion I:lle vähemmällä ruokamäärällä). Tein siis raakavedoksen tyhjästä, huomasin ettei se edes kattanut proteiinin (vähimmäis)tarvetta ja jouduin muuttamaan suhteita himpun verran (eli vähensin luiden määrää ja lisäsin lihan).

Lopputulemana on siis tämä:

Riimille menee siis lohta 250 g viikossa, mistä tulee suurin piirtein 13 µg D-vitamiinia. Päivätasolla tämä vastaa ≈1,9 µg / pv. Tahtoisin saannin siis olevan lähempänä 6 µg:a, joten kauaksi jää. Koska lohen määrän lisääminen ei ole vaihtoehto, se tarkoittaa sitten lisää purkista. Ja useampana päivänä viikossa. Kesäisin auringonvalo on potentiaalinen lähde, mutta itse olen vähän skeptinen, että pelkästään se täyttäisi koiran tarpeen. Ainakaan yksistään. Luin, että kahden tunnin auringossa oleskelu pitäisi riittää kattamaan tarve, mutta turkin laadun ja paksuuden vaikutuksista ei tiedetä. Joten koen turvallisemmaksi turvautua purkkiin.

Sinkin suhteen jäin vähän kahden vaiheille. Onko sinkin puutos vain teoreettinen uhka? Raakaruokkijoilla (eli siis niillä, jotka syöttävät lihaa suuria määriä) sinkki onkin paremmassa muodossa hyödynnettävyyden kannalta ja sitä siis ainakin käytännössä pitäisi tulla tarpeeksi. Ongelmaksi meinaa nousta imeytyminen, joka on muutenkin huonoa (ravinnon sinkistä noin 15-40 % imeytyy), ja huonontuu edelleen, jos muut komponentit ei ole tasapainossa. Barffaajilla ja kuivamuonaa syöttävillä sinkin puutokset ovat mahdollisia, koska runsas kuitu estää sinkin imeytymistä. Tämä siis barffaajilla käytännössä tarkoittaa kasvissoseiden suurta määrää. Myös kasvisten sisältämät fytaatit vähentävät ravinnon sinkin imeytymistä ja hyväksikäyttöä entisestään. Muita sinkin imeytymiseen vaikuttavia aineita ovat magnesium ja kalsium. Tämäpä olisi myös yksi hyvä syy pitää CA/P-suhde maltillisena, jotta sinkistä saataisiin hyödynnettyä edes osa. Sinkin sanotaan olevan kohtuullisen turvallinen lisäravinteena, ja vaikka lisä olisi käytössä, yliannostusriski on vähäinen. Mutta turhapa sitä on suuria määriä varuiksi syöttää, koska suuret määrät vaikuttavat esim. kuparipitoisuuksiin..

Meidän ruokavaliossa iso ero on barffaukseen on myös kasvisten määrä. Barffaajat muussaavat kasvismössöjä mahdollisimman monipuolisista aineista koiran vitamiinitarpeita ajatellen ja syöttävät kasviksia jopa 20 % kokonaismäärästä lisäten kuidun määrää ruoassa. Meinasin jo kirjoittaa "ihan turhaan", mutta eihän se turhaa ole. Pakkohan suuri määrä luita on jotenkin saada ulos suolistosta ja siihen auttaa kuitu. Itse siis tosiaan lähden liikkeelle ajatuksesta, että kasvikset tarjoavat ainoastaan kuitua. Suojaa suolistoa luulta, estää tukkoon menemisen. Kasvikset imeytyvät kehnosti, joten ravintoaineiden imeytyvät määrät ovat niin vähäisiä ja merkityksettömiä, että niillä ei ole väliä. Tämä siis perustellaan koiran ruoansulatuksella ja sen kyvyttömyydestä hyödyntää kasviksista yhtään mitään. Ja kuten jo tuli todettua, suurella kuidun ja kasvisten määrällä saadaan aikaan mm. mahdollinen sinkin puutos. Ja suuret määrät kuitua hidastavat muiden ravintoaineiden imeytymistä.

Käytin tämän sorttista suositusta kuituun: kuitua siis saisi olla mielellään 1,5 % kuiva-aineesta (tämä ei siis koske ruoan kokonaismäärää) mutta enintään 4 %. Tämä vielä (ainakin teoriassa ;) ) sallii muiden ravintoaineiden imeytymisen, eikä puutoksia synny. Ruokien (esim. lihan) kuiva-ainemäärän saa selville vähentämällä siitä veden osuuden. Itse käytin pohjana Mushin ja Maukkaan lihojen, sisäelimien ja luiden kosteusprosentteja. Esim tässä Mushin naudan jauhelihassa kosteutta ( = vettä) on 67,90 %. Loput on kuiva-ainetta (väännetään vielä rautalangasta, eli 32,10 % ). Laskin siis luiden, lihojen ja sisäelinten yhteenlasketun kuiva-ainemäärän, ja kuidun määrä määräytyy siis tämän arvon mukaan.

Ja se missä myös eroamme valtavirrasta, on se, että meidän kuitu tulee puurosta. Ihan kaurapuurosta. 11g/100g kuitua, joten puuron määrä on hyvin vähäinen. Suurin osa käyttää kasvissosetta. Tämäkin on ehkä budjettikysymys. Hiutaleet on halvempia, mitä kasvikset. Ja jos koira ei hyödynnä puurosta tai kasviksista suurissa määrin mitään, turhaan meillä kasviksia soseutetaan. Pärjäämme vallan mainiosta puuron turvin. Pellavansiemenrouhe menisi myös oikein hyvin, jos sitä olisi saatavilla.

LOPPUTULOS

Tein Riimille ja Islalle kiertävät 2 viikon ruokavaliot. Tosin, luulen, että I syö nappulaa vielä muutaman kuukauden ajan raa'an lisänä, eli toteutamme 50-50-mallia. Vitamiinilisien ja luiden tasauskautena toimii tämä 2 viikkoa, muut (eli siis lihat) on laskettu viikon tarvetta varten. Tämäkin on vasta suunnitelma, joten mieluiten hoitaisin ruokinnan mutta käytäntö sitten kertoo, toimiiko se. Kestääkö Riimin vatsa kerralla esim. 75 g sisäelintä, vaiko joutuuko sen jakamaan useammalle päivälle. Sama lohen kanssa. Ruokasuunnitelma tulee siis elämään sen mukaan, miten maha kykenee käsittelemään mitäkin. Luiden kanssa tahdoin ehdottomia välipäiviä, varsinkin jos tarkoituksena on syöttää selkärankaa. Possuhan tiedetysti sulaa huonosti broileriin verrattuna.

Proteiinien vähimmäistarve täyttyy jo itsessään lihoista, mutta lisänsä tuo kananmunat, maitotuotteet jne. Eli niitä en edes laskenut mukaan tässä vaiheessa. Tahdoin, että perusta tarjoaa jo tarpeeksi kaikkea, ja ruokavalion toimivuus ei riipu isosti mistään kananmunan saannista tai siitä, saiko koira raejuustoa vai ei. Energian kanssa jäimme himpun verran alle lasketusta tarpeesta, joten voip olla, että joudun lisäämään ruoan määrää, jos Riimi alkaa laihtua. Toisaalta, energiaa kuiten tulee herkuista, joita R saa koulutussessioissa, öljyissä, lisissä eli ehkäpä me pärjäämme tällä. Tämä on vasta koevedos, jonka toimivuutta alamme testata käytännössä. Kuten sanottua, suunnitelma sitten elää sen mukaan miten tilanne kehittyy.

Lisistä merkkasin sinne nyt ne tärkeimmät. Eli D-vitamiinin ja öljyn. Vehnänalkioöljyssä on hyvä E-vitamiinipitoisuus (250mg/100g), ja vaikka joka päivä olisi tarkoitus jotain öljyä (Nutrolin, oliiviöljy, rypsiöljy) kuppiin lorauttaa, varmistumme vehnänalkioöljyllä, että E-vitamiinia ei varmasti tule puuttumaan.

Se mikä on vielä pohdinnassa, on merilevän käyttö. Merilevähän on loistava mineraalien, vitamiinien ja hivenaineiden lähde. Moni barffaaja/raakaruokkija syöttää merilevää ihan päivittäin. Itsekin mietin varman päälle pelaamista. Saa nyt nähdä. Lähtökohtaisesti ravintoaineiden saanti pitäisi olla kunnossa. Kokosin infoa merilevästä tänne.


Siinäpä oli jonkun sortin selityksenä kerätty miltä pohjalta olen ruokavalion koostanut. Postauksesta tuli pitkä, pidempi mitä ennustin siitä tulevan. Ja silti tuntuu, että sanottavaa olisi jäänyt vaikka kuinka. Siirtymisestä ja siitä, miten meillä sujuu, pitänee jatkaa myöhemmin. Tällä hetkellä ollaan pisteessä, jossa Riimi syö kokonaisia kalkkuna-aterioita. Aloitimme viikonloppuna sisäelimiin totuttamisen. Me etenemme _hyvin_ hitaasti Riimin mahaongelma-taustan takia.

***

Edit2 (kirjoittamisen jälkeen keskustelua herättäneistä asioista):

Ruokavalioiden koostamisessa on olemassa niin monta eri tapaa ja näkökulmaa, ettei mun mielestä oikeaa tapaa ole. Sehän se ratkaisee, mitä itse on mieltä ja miten itse kokee - onko se niin just vai ei? Ja voiko olla levollisin mielin päätöksensä suhteen. Osa menee maalaisjärjellä siten miten itsestä tuntuu, osa kopioi ruokavalion jonkun toisen suunnitelmasta ja jotkut laskeskelevat saanteja enemmän ja vähemmän. Tottahan se on, ettei me ihmisetkään kaikkia ravintoaineita tasapuolisesti saada. Harva syö tarpeeksi monipuolisesti, saatikka käyttää mitään ravintolisää puutosten estämiseksi. Mutta kyllähän se myös niin on, että lemmikit taidetaan raahata eläinlääkärille paljon pienemmästä vaivasta. Ja eläinlääkärireissut eivät ole halpoja, kaikki sen tietää. Joten ehkäpä tämä on myös omalta osalta sitä, että haluan pyrkiä luomaan mahdollisimman hyvän ja monipuolisen (kattavan) ruokavalion, ettei eläinlääkärille syydettäisi rahaa siitä hyvästä, että itse olen tehnyt ravitsemuksellisen virheen. ;) Ja nukun yöni rauhallisemmin mielin. Ja lukeudun myös niihin omistajiin, joiden koirat saavat parempaa huoltoa kuin omistaja(t) (esmes säännölliset hieronnat, muut lihashuollot..) niin miksei myös ruokavalionkin osalta? :D En siis osaa verrata koiran ruokavalion koostamista sen pohjalta, että eihän sitä itsekään syö niin terveellisesti kuin voisi. Itse olen itsestäni vastuussa, ja niin olen myös noista rakkaista paimenista.

LÄHTEET:

Tietoa tämän postauksen ja ruokavalion koostamiseen on siis kaivettu eri keskustelupalstoilta (mm. koirat.com, lemmikkipalstat, barf-Suomi (jota ei siis ilmeisesti enää ole). Finelistä on kaiveltu eri lihojen ja elintarvikkeiden tietoja ravintoarvoista. Katiskaa on koluttu läpi useampaan kertaan. Yritysten ja raakaruokatarjoajien (mm. Mush & Maukas) sivustoja on käytetty hyväksi etsittäessä tietoja lihojen koostumuksesta. Ja tietenkin ystäväni google on auttanut erinäisten artikkelien löytämisessä.

Kuvaähky

Viime postauksesta on hujahtanut jo ihan luvattoman pitkä aika. Mihin nämä viikot vain häviää. Toisin, mitään sen kummempaa ei ole koirarintamalla tapahtunut. Olemme pitäneet taukoa lenkkitreffeistä niinkin ihanan seuralaisen kuin nenäpunkin takia. Haiku oli alkanut aivastella seuraavalla viikolla Kuopion reissusta, eikä mennyt paria päivää enempää, kun I aloitti ja R seurasi perässä. Eläinlääkäri antoi ohjeeksi viikon pidättäytyminen koiraseurasta, joten olemme noudattaneet tätä orjallisesti. 

Samaan syssyyn mulla on ollut kädet täynnä (koulu)hommia, joten kaikki extra-aika on mennyt lukemiseen ja laskemiseen. Tämä on jättänyt pienen aikaikkunan myös muulle kuin pakertamiselle. Mutta totaalisen väsyneenä ei virtaa ole sen kummemmin muuhun riittänyt kuin arjen pyörittämiseen. Meillä on siis ollut suhteellisen tylsä pari viikkoinen takana.

Edeltävän tylsän arkiviikon kyllä (mulle itselle, tytöillä hän oli edelleen tylsää ;) ) kruunasi työporukan pikkujoulut. Sitä edelsi viiden tunnin työvuoro, joka kyllä oli levottomin pitkään aikaan. Lauantai itsenäisyyspäivän jälkeen - se ehkä selittää pienen osan tietyntyyppisistä asiakkaista. Ja asiakaspalvelu ei petä koskaan. Ensimmäisen puolen tunnin aikana asiakaspalaute oli 40+ herralta kutakuinkin näin: "Ihana nainen! Tuon mää veisin linnanjuhliin!" No justiinsa. :D Kiitosta vain, kutsua siis odotellessa..

En ole ikinä ollut hyvä lähtemään ajoissa (tyypillinen nainen, eh? ;) ) ja tämäkään lauantai ei ollut poikkeus. Olin jo kerennyt miettiä, että voisin ihan hyvin kävellä Rauhalahteen, eihän sinne kestäisi kuin reilu puolituntinen. Hyvällä tuurilla saisin kyydin kotiin joltain, joka oli päättänyt olla vesilinjalla. Ja pah! Olin vasta ripsiväri kädessä ympärilläni pelkkä pyyhe, kun olisi pitänyt olla menossa ovesta ulos. Se siitä ajoissa lähtemisestä. Matka taittui oikein kätevästi pyörällä, vaikkakin osa reitistä kulki keskellä metsää pitkin valaisematonta polkua. Hullu, sanon minä. Mutta hyvin se pyörä kulki mäen alas pöheikön keskellä. Ei siellä paljon nähnyt eteensä mutta tein oletuksen, että lumi on peittänyt suurimmat kivet, mitä kyseisessä mäessä on. Oikein veikattu. ;) Olin varmaan ainoa joka pyyhälsi paikalle toppahousuissa ja windstopper-takki päällä. Narikkamies katto vähän kummasti, kun ojensin koko vaaterepertuaaria villatakkeineen nätisti hymyillen. Eli pääasia siis se, tyttö ehjänä perillä ja vielä oikeaan aikaan. Vaatetuksesta viis!

Tosin ehjänä perille pääseminen oli hiuskarvan varassa. Pyöräkorissani ollut mustekala oli ilmeisesti heivahtanut korista osittain ulos, ja kerkesin juuri ja juuri päästä kotipihalta pois, kun polkimet lopetti pyörimästä. Kerkesin miettiä, että mitä helv.. Mustekala oli sujahtanut takaratasten väliin ja jumittunut sinne! Epäuskoisena tuijotin katkennutta mustekalaa, lähetin pienen kiitoksen yläilmoihin siitä, etten ollut lentänyt pää edellä pyörän etutangon yli matkan tyssätessä vähän reippaammin ja aloin kiskomaan kuminauhaa irti. Kirosin kyllä sitä ihan ääneen, että miksi näitä juttuja tapahtuu aina silloin, kun on kiire! Mustekala lähti lopulta irti kahdessa osassa. Tuloksena oli peukalon kynnen vaurioituminen, verinen takki ja hanskat, lähestulkoon irti oleva pyöränkori ja toimimaton pienin vaihde... 

Tasan ei käy nallekarkit. Pyöränkorin saa kiinni, kunhan vain tänään lähden iltalukioon ja nappaan muutaman nippusiteen mukaan. Takkiin saattaa jäädä muutama tahra muistutuksena epäonnisesta illasta. Vaihde.. Viedään jonkun osaavan käsiin, kunhan on rahaa. Eli ens kesänä. Ehkäpä sitä pärjää ilmankin pienintä vaihdetta. Sormi parantuu aikanaan. Kynsi säilyy, mutta kipeä se on. Vaikeuttaa elämää muutaman päivän.

Mutta yksi drinkki, paljon tanssimista ja naurua. Tämän tytön ilta oli kyllä pelastettu. Ei harmittanut edes pyöräillä takaisin kotio. Ainoana miinuksena oli kyllä se, että nukuin eilen melkein puolille päivin. 8 tunnin suunniteltu opiskelupäivä meni harakoille. Mutta tällaisia iltoja tuskin on tiedossa seuraavaan puoleen vuoteen, joten parempi oli ottaa ilo irti kun pystyi. Tykkäsin. ♥ Tämän avulla jaksaa kyllä ehdottomasti alkavan viikon. 

Yritin kuvata katkennutta mustekalaa mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Virallinen valvoja I oli sitä mieltä, että kuvaaminen on ihan tylsää, ja kuminauhan syöminen olisi paaaaljon kivempaa. Se siitä sitten.

Sen, minkä osa teistä on ehtinytkin huomaamaan, on blogin ulkoasun muuttuminen. Bannerin väkersin yksi kylmä pakkasilta, kun tytöt (enkä minä) viihtyneet ulkona. Olihan se aikakin - edellisen pohja taisi olla käytössä reilu.. 2 vuotta (kun vielä muistaisikin..). Muutin värisävyä enemmän omaa silmää miellyttäväksi, ja samalla se vähän raikasti blogin ilmettä. :) Ja päivittyhän banneriin myös ajantasaiset kuvat paimenista. Riimin edellinen kuva taisi olla vuodelta 2010 ja I:n pentukuva viime maalis-/huhtikuulta. Eli kuten sanottua - olihan se aikakin!

Entinen

Uutta ulkoasua 

Koska sen kummempaa ei ole tapahtunut, ilahdutan teitä kuvilla, joita tuli otettua Tuiskun ja Haikun vierailulta marraskuun lopulla (27.11.). Oli ihana nähdä heidänkin porukkaa, viime näkemisestä oli jo kuukausia (tosin, nenäpunkki oltaisiin voitu jättää ottamatta ;)). ♥

Haiku 5 kk

Ja koko jengi. ♥

P.S.Nyt voi sitten anonyymitkin jättää kommenttia ja ajatuksia, jos siltä tuntuu. :) Tajusin, että asetukset oli päin hevonkuikkaa, ja pelkästään google-tilin (tms.) omaavat pystyivät kommentoimaan. Ongelma korjattu.