One down...

..three to go :)

Eilen lähti ensimmäinen kulmuri vihdoin ja viimein irti. Ja todella vähällä työllä itse asiassa. Edeltävänä iltana oltiin revitty hiukan narulelua (kaiken muun leikkimisen lisäksi tietty) mutta sitäkin siis tehty hampaan irroitus-tarkoituksella vain ja ainoastaan kerran. Eilen suuntasin ulos kahdella eri lelulla varustautuneena. Sisällä Isla ei oikein tahtonut päästä repimis-fiilikseen. Mukana se oli kuin mikä (sehän ärisee kuin mikäki terrieri) mutta vetäminen ei meinannu maistua. Kerkesin antaa pennulle toisen lelun suuhun ja kerettiin muutama nykäisy ottaa, kun sormista ja lelusta löytyi verta. Onnistuin vielä huomaamaan tippuneen hampaan maasta lumelta eli saatiin todistusaineistoa ekasta kulmurista. :) Tää oli siis alhaalta, josta kummaltakin puolelta näkyy jo uusien alut. Ylhäältä ei näy vielä uusia, mutta toinen kulmuri heiluu lupaavasti. Eli hyvältä näyttää.

Viikko sitten maanantaina 1.4. - reipas aksakaveri ♥

Riimin perskarvat saivat kokea jäätävän lopun keskellä viikkoa, kun kyllästyin niiden jatkuvaan pesemiseen. Minkäs teet, kun maha ei vaan kestä puruluita, mutta ei niitä oikein voi piilottaakaan Islan takia. Pohdin tätä jo vuoden alussa, mutta ajattelin sen menevän just ja just. Kummasti ajatus alkoi kääntymään toiseen suuntaan, kun Riimin maha päätti olla sekaisin lämppälenkillä juuri ennen treenejä. En ollu ihan varma, olisinko itkeny vai nauranu. Pesumahdollisuuksia ei käytännössä ollut lainkaan ja juuri sopivasti kaikki mitä ulos tuli oli kiinni perskarvoissa. Saksia ei tietenkään ollut mukana juuri sinä päivänä, olinhan ollut niin tehokas, että pilkoin treeninamit jo ennen treenejä. Voi huoh! Näitä kertoja en kaipaa. Ja mitä lopputulemaksi saatiin - yllättävän puhdasta. Käsipyyhkeillä pääsee yllättävän pitkälle, jos niitä on jumalaton läjä..

Joten keskiviikkona ennen treenejä (sattuneesta syystä) nyrhin saksilla ison osan karvoja pois. Eipä meille näyttelyitäkään ole tiedossa, ja housukarvat alkoivat hamppuuntua jatkuvan pesun myötä. Sen verran säästin koiraa täydelliseltä nöyryytykseltä, että jätin sivuille pitkät housukarvat. Ei nyt viitsitä nolata koiraparkaa ihan täysin. ;) Joten ulkonäöllisesti hännän ollessa alhaalla, takapuoli näyttää silltä kuin sille ei olisi mitään tehtykään. 

Viikonlopun kuvasaldona on muutamia otoksia Islan ja Fridan leikkitreffeiltä. Meno oli välillä aika railakasta ja muistutti hyvin paljon kahden pennun reikäpäistä juoksemista, vaikka Fridallakin on ikää jo reilu 2 vuotta. Eipä siinä, hyvin sujunut reissu. Eiköhän oteta piakkoin uudestaan, sen verran koirat nauttivat.

Fridan häkkissä on kurja olla ihan yksin. Selvästi Riimiltä opittu maailman surkein - ilme :D 

Varovaista tarkkailua

Frida toi Islalle lelua - söpikset ♥

"No ota nyt kii!

Here we go!

Hammaspainikaverukset

Leikit olivat sen verta vauhdikkaat, että Islan toinen korva ei pysyny perässä juoksussa. Lauantaina illasta irrottelin duodermit ja teipit irronneesta korvasta ja eilen toistin saman kiinni olevalle korvalle. Ihan ei ole tasapainossa, vaan sunnuntain ja maanantain välisen yön aikana toinen korva oli keventynyt hiukan toista ylemmäksi. Pystyyn se ei ihan täysin nouse, vaan kärki taipuu pikkiriikkisen. Jos korvaa taivuttaa hiukan alas, se säilyttää hetken aikaa saman asennon, jossa viereinen on. Mutta Islan heilauttaessa päätään, korva ponnahtaa takaisin kevyeen asentoonsa. 

Pennun jaksaminen riitti vain yhden korvan liimaamiseen, joten huomenna on toisen vuoro. Meinasin ottaa kuvia vaiheiden suorittamisesta, mutta pennun hermot (ja omat :D ) eivät siihen riittäneet. Toiseen kertaan sitten.