Kuin kaksi marjaa

22.4. Riekkuapinat
Kuva: Miina L. 

Viikko sitten viikonloppuna pakattiin koirat autoon ja suunnattiin Ouluun. Pohjoiseen kuului pelkkää hyvää. Ronjan mahan kanssa on ollut välillä pientä ongelmaa. Koiruus ei meinaa jaksaa oksentamatta (tyhjä maha) koko päivää (tai yötä), joten ongelmalle on etsitty ratkaisua niin ruoan kuin annoksien määrän avulla. Muuten Ronja voi erittäin pirtsakasti. T:n näkeminen sai aikaan pyllyn ketkutuksia ja mojovia kurinoita. Hassu koira. ♥ Reissun kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti paluumatkalla, kun pysähdyimme parin tunnin ajaksi Kajaaniin Islan kasvattajaa moikkaamaan. 

Tytöt näkivät toista kertaa livenä luovutuksen jälkeen. Meno oli kyllä tosiaan niin aivotonta kuin Islalla kavereiden kanssa tavallisestikin. Penskat rallatteli ja hammaspaini parin tunnin ajan itsensä ihan väsyksiin. I juoksutti Miinan koko laumaa takapihaa ympäri - sitä tavallista siis. ;) Noomi oli hiukka isompi mitä siskonsa, ja eikä naamataulu ole niin baby-face mitä I:llä. Muuten kyllä huomasi, että pennut on samasta puusta veistettyjä. Islalle suurimman ihmetyksen tarjosi Noomin mahtuminen matalan sohvapöydän alle. Sisko sujahti sinne täydestä vauhdista ja sekös I:tä harmitti. Noomi tuntui myös olevan oikea päällepäsmäri puruluidensa suhteen, ja eripura ratkaistiin kitamiekkailulla.

Isla pääsi myös giljotiinin alle, ja kokoa oli hurjat 31 cm (kasva prkl kasva! :D ). 

Tältä meno sitten näytti 2 päivää reissun jälkeen. Virtaa on jälleen kuin pienessä pitäjässä (off-nappi? Anyone?) mutta kouluhommat verottivat oman aikansa, joten pentu joutui masentelemaan välillä lelujensa kanssa. Ja hyvinhän I roolinsa esitti. ;) 

Tylsää...

23.4. eli seuraavana päivänä kotiintulosta, saimme todistaa viimeisen kulmurin irtoamista. Revin Islan kanssa kongia (no nii-in!) ja *plop*. Hammas lähti irti melkein itsestään. Kaikki kulmurit irti ilman eläinlääkärin apua, ei siis tarvitse huolehtia niiden poistattamisesta. Nyt vaan huolehditaan sitten siitä, miten uudet kasvavat (purenta prkl..). Ja sitten, kun ollaan purentastressistä päästy yli, voidaan alkaa stressaamaan korvia ja niiden virheasentoja sekä kokoa. Kyllä tämä sheltin kasvattaminen on rankkaa. ;) 

Pihalla olevat lumiläntit sulavat uhkaavasti ja pelkästään varjopaikoista voi löytää isompia kasoja lunta. Tämä on tuottanut meille enemmän ja vähemmän päänvaivaa viime päivien aikana. Ulos ei voi pissata. Ei sitten millään. Tuntuu, että pissat onnistuvat vain ja ainoastaan silloin, jos kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa, lounatuuli tuulee ja viereisen puun varis ei katso (eli ei koskaan? ;) ). Sisälle kyllä voi pissata, ja nyt muutamaan otteeseen pentu on löytynyt sängystä patjalta kusiläntin vierestä häntää heiluttelemasta. Hurmaavaa. Miten olisi, rukkaset vaiko karvahattu? ;) Kaksiin rukkasiin ei näin pienessä pennussa ole ainesta, joten ehkä sitten se hattu.. Niin, ja mikäs sen mukavampaa, kuin kävellä pimeässä eteisessä valokatkaisijan luo laittaaksesi valot ja tutkiaksesi onko pissalänttiä tullut ja siinä matkalla valokatkaisijalle sitten astua pissaan. Villasukkia on meidän perheessä pesty urakalla jostain kumman syystä.. :D

Hattu vai rukkaset.. Hattu vai ru..

Alla kuvatuksia eiliseltä (27.4.) ja tältä päivältä (28.4.). Turkki kasvaa mutta koira ei. Murr..

Ehdoton lemppari. 

Isla lähes 6kk ♥ Karvaa alkaa riittää

Girls on a run

Tämä kevät on kyllä ollut jotain niin uskomatonta ilmojensa puolesta, ettei mitään rajaa. Aurinko tuntuu näyttäytyvän lähes joka päivä. Vapaata tiistaita vietin hyvässä seurassa Matkuksessa shoppaillen koirien nauttiessa miehekkeen seurasta. Puoli päivää hujahti kuin siivillä, ja iltapäivään mennessä eniten oli kärsinyt lompakko jalkojen sijaan (kestävyysurheilua ;) ). Päädyimme vielä koko perheen kesken kauniin päivän kunniaksi lenkille koirien kanssa. Samalla reissulla mieheke ahkeroi ja pesi auton kaikesta kurasta ja ravasta. Luultavasti saamme nauttia puhtaasta autosta vain pienen hetken, sillä kurakelit eivät ole vielä ihan kokonaan ohitse. Innokas autonpesijä ilmeisesti tekee saman homman uudestaan parin viikon päästä.. ;)

Oikean yläkulman kuvassa ryhti on aikas pop :)

Ladun reunus oli muuttunut petollisen pehmeäksi - Isla huomasi sen useampaan otteeseen ;)

"Tuu jo!"

Oli aikas kivaa käydä kävelemässä entisen kodin peruslenkki läpi. Voin myöntää, että lenkin jälkeen jäi haikea olo. Tulihan yllä olevaa pururadanpätkää käveltyä päivittäin reilun vuoden ajan. Lunta oli suhteellisen runsaasti, joten rapakohdilta vältyttiin vähän reittisuunnitelmaa tekemällä. Hiihtäjiä ei (yllätys yllätys) ollut laisinkaan, ja törmäsimme vain yhteen vastaantulijaan, joten saimme tehdä lenkin kaikessa rauhassa. 

Kuten kuvista näkee, Isla on alkanut kasvattaa tuuheampaa karvaa myös selkään ja kylkiin. Pehmeää se on ja hiukka laineilevaa. Riimi karvaan verrattuna untuvaista jopa. Riimin karvahan on erittäin karkeaa ja suoraa. Täysi vastakohta I:n karvalle. Liikkeet ovat muuttuneet myös paljon sulavammiksi ja hallituimmiksi, ja vauhtia on tullut lisää ihan älyttömästi. Niin se penska kasvaa. Muutama kuukausi sitten ostettu, samaa sarjaa Riimin oman pannan kanssa oleva panta pääsi ensimmäistä kertaa eilen päivällä kaulaan testaukseen. Nahkaiseen verrattuna uusi panta tuntuu jytkyltä. :D Leveyttä on melkeensä tuplasti. Kaunishan se on, eipä siinä, tykkään tuosta väristä ihan älyttömän paljon. Panta killui kaulassa hetken verran ja päätyi laatikkoon odottelemaan kuivempia ja vähärapaisempia kelejä. Mitä sitä nyt nättiä pantaa heti sotkemaan. ;) Kyllä kesällä ennättää.

3 down, one to go..

14.4. Yhteislenkki con Viima & Tuisku

Lepotauko :D

Jos muualla ei ole karvaa niin ainakin hännässä..

Niuvan pellot oli suurimmaksi osaksi ihan kuljettavaa vaikka paikoittain sai varoa uppoamasta polvia myöten pehmeään lumeen. Lampi oli osittain jäässä, ja sinänsä ihan hyvä. Muuten luultavasti oltaisiin saatu onkia Viimaa jäähileisestä vedestä. Koirat rallailivat tunnin verran, ja se tuntui olevan Islalle ihan tarpeeksi. Kotona meno näytti tältä:

Samperin kakara on tajunnut, että sängyllekin voi hypätä. Lattialla lojuva patja (jolla itse asiassa tulee nukuttua vielä silloin tällöin) nostetaan sängylle päiväksi, ja ilmeisesti Isla on järkeillyt asian siten, että sänky on nounou mutta jos siellä on patja, sänky on vapaata riistaa. Sinänsä ihan ymmärrettävää, koska penska on nukkunut patjalla jo viimeiset 4 kuukautta. Joten täysin loogistahan se on, että edelleen patjalla voi nukkua, oli se sitten lattialla tai ei. Tässä viime päivinä Islaa on nosteltu sängyltä alas kymmeniä kertoja. Korkeuksiin kyllä pääsee, mutta sieltä ei uskalla tulla alas omin neuvoin (jotain järkeä pääkopassa?). Isla hipsii makkariin heti, jos ovi jää auki tai portti laittamatta tukkeeksi oven eteen. Joko uninen pentu saa sylikyydin alas, tai sitten makuuhuoneesta alkaa kuulua pieniä "väy" -ääniä, kun neiti haluaa alas mutta ei uskalla itse hypätä. Voi pientä vaikeutta.. ;)

Kulmuri nro III oli hävinnyt päivän aikana, ja suuta koristaa näin ollen yksi uusi hampaaton kolo. Neljäs on lujasti kiinni, heilumisesta ei tietoakaan, ja uusi alku vasta kuultaa ikenen läpi. Eli odottelu ja vetoleikit jatkuu.

2 down, 2 to go..

3.4. Islan kuratassut

Tässä muutamina päivinä on tullut mietittyä, että mitä ihmettä sitä on ajatellut tahtoessaan oikein minipientä sheltin. Islan kanssa kun tulee kuitenkin piipahdettua pihalla useampaan otteeseen, ja korttelia kierretään hyvin monia kertoja päivässä. Lumet alkaa pikkuhiljaa hävitä, joka tarkoittaa sitä, että kuraa riittää. Islan maha on sen verran matalalla, että penskan koivet ja massukarvat ovat rapaisia jo ihan minuutin pikapissatuksella. Onneksi karvaa on vielä tässä vaiheessa vähän ja suurin osa lähtee pyyhkeen avulla ilman pesua, toisin kuin Riimistä. Iltalenkit on tätä nykyä oikein pop (jäinen maa ♥ ). Ja kuten kuvasta näkyy, ihan ei ole oppi mennyt perille sen suhteen, että eteisestä saisi liikkua vasta luvan kanssa. I pääsi livahtamaan hirmuisella intolaukalla rapatassuineen keittiöön asti, ja tulos oli sen mukainen. Kuivia kelejä odotellessa.. 

2.4.

Nokkaeläin iltapissalle lähdössä ♥

Tänään päiväruokaa tehdessä eteisestä alkoi kuulua hirmuinen kurina ja örinä. Menin ihmettelemään, että mitä ihmettä Isla taas puuhaa, ja yllätykseksi karvalapset hammaspaini keskellä eteisen lattiaa. Riimi on selvästi vähentänyt iltahepukointia ja hammaspaineja Islan kanssa. Ennemmin mulkoilee pentua siihen malliin, että pidä hampaas kurissa. Nyt nyreilystä ei ollut mitään tietoa, vaan hammasmiekkailu näytti maistuvan oikein kivasti. Pitihän tästä söpöydestä muutama kuva ottaa. 

Islan kulmuri nro II otti ja irtosi seuraavana päivänä ensimmäisestä. Ratkaisevana tekijänä oli nahkarukkanen, jota I suostui repimään ihan kunnolla. Vetoleikit ovat maistuneet sisällä hyvin huonosti. Suu ilmeisesti on aikas kipeä (mikäs ihme se nyt on, kun uutta hammasta pukkaa ties mille puolelle), ja sen huomaa nappuloiden syömisessä. Turvottamattomat nappulat saattaa jäädä syömättä, tai niitä ainakin vatvotaan suussa tovi ennen nielemistä. On se vaikiaa. ;) 

No, mutta mitä tulee kulmuriin, yritin lähes kontata asfalttista kohtaa läpi, johon hammas tippui mutta en onnistunut löytämään sitä. Toisaalta, mitäpä sitä myöhemmin tekee Islan maitohampailla. Siinäpä hyvä kysymys. :D Tällä hetkellä tallessa on kaikki hampaat, jotka olen onnistunut bongaamaan. Ne jää luultavasti lojumaan "talteen", kunnes siivousinto iskee, ja hampaat lentää kaaressa roskiin.

Koiranomistajan arkea?

Tänään lenkillä sattunutta.

Islan vapaana metsäpolulla ja about 30 metrin päästä meidän kulkemalle "pääpolulle" rynnii sivupolulta vapaana oleva (lehmänkokoinen) koira. Koira jää meidät huomattuaan paikoilleen seisomaan (onneksi) tiiviin tuijotuksen kera. Kutsuin Islan luokse (positiivista - luoksetulo täys kymppi) ja nappasin varmuuden vuoksi syliin. Ajattelin, että eiköhän omistaja kohta ilmesty. Ehei. Mitä vielä. Pääpolulle pelmahtaa toinen pienen lehmänkokoinen koira täydellä draivilla. Meidät huomattuaan lähtee täyteen juoksuun meitä kohti toisen aikaisemmin polulle päässeen koiran seuratessa perässä. 

En muista, milloin olisin viimeksi joutunut puolustamaan laumaani ihan tosissani. Ja näin jälkikäteen kiitän sitä, ettei mulla ollut kuin toinen koirista mukana. Pentu toiseen kainaloon mahdollisimman korkealle, "pe*kele, pois!" ja toivo siitä, että yllättävä karjunta hämmentää sen verran, että edes pysähtyvät. Ensin polulle tullut pysähtyikin muutaman metrin päähän. Toinen tapaus kiersi meidän ympärillä mutkan jättäen hajuraon, mutta jatkettuani tiukkaa häätämistä siirtyi toisen koiran viereen pienen matkan päähän. 

Entäs koirien omistajat? Saapuvat sivupolulta pääpolulle _vasta_ hetken kuluttua koko tapauksesta. Me ehdittiin seisoskella kunnon hetki toisiaan tuijotellen ennen heidän ilmestymistään näkyviin. Hyvä, että saivat koiriaan kiinni (koirat rallattelivat omistajiensa ympärillä ärräpäiden kaikuessa), seisoskelivat hetken kauempana pääpolulla ja vilkuilivat meidän suuntaan. Ottivat sitten kumpainenkin omat koiransa ja jatkoivat matkaansa.

Mä voin JUST ja JUST hyväksyä sen, että koiria pidetään vapaana, ja joskus vaan voi käydä niin, ettei koira pysykään "lapasessa". Happens. Jopa mulle joskus harvoin. En sano, etteikö se ärsyttäis, että se olisi hyvä asia. Ei todellakaan. Mielellään kiitos pysytään erossa irtokoirista, jos vaan mahdollista. Mutta yritän tällä sanoa, että se yks tapaus siellä täällä ei ole mun kirjoissa maailmanloppu.

Mutta se, mikä tässä ärsyttää nyt ihan kaikista eniten, ovat ne kaksi omistajaa. Jos koiria pidetään vapaana, niin mielellään kiitos siten, että aina on tieto siitä, missä koira menee. Näköyhteys. Mun ärjyminen näille kahdelle koiralle varmasti kuului heille asti. Mulla on kuuluva ääni jo muuteskin, ja latasin siihen aikamoisesti poweria (minä kun en muuteskaan piipitä ;) ). Joten se pieni pläntti metsää raikas ihan satavarmasti. Jos omalle kohdalle sattuisi tilanne, jossa oma koira katoaisi näköpiiristä ja heti perään alkaisi kuulua ärjyntää sekä vieraan koiraan haukkumista, ei tulisi mieleenkään jäädä tallustamaan rauhallista päiväkävelytahtia metsään, vaan sitten kyllä juostaisiin. Ja kovaa. Mutta ehei. Aikaa kului minuutteja, että omistajat pääsivät näköetäisyydelle ja tajusivat, missä omat koiransa painelivat. Ei mitään anteeksipyyntöjä tai muuta, kunhan ottivat koirat ja jatkoivat matkaa. Uskomatonta..

Näin jälkikäteen kiitän myös sitä, että koirat jättivät meidät rauhaan. Jos toinen (tai kumpikin) olisi halunnut katsastaa sylissäni olevan pennun, mitäpä mulla ois siihen ollut sanottavaa. Ei yhtään mitään. Kiitos "suuren" olemukseni (pituutta himpun verran päälle puolitoista metriä), olisin ollut maassa rähmälläni ennen kuin olisin kerennyt kissaa sanoa. Myös painon puolesta kumpikin koirista olisi voittanut 1-0. 

Entäs Isla? Hyvin. Koirien juostessa meidän luokse lopetti varoituspuhinan ja jähmettyi syliini ollen hipihiljaa. Koirien päästessä pois näköetäisyydeltä, jatkoi matkaa häntä huiskien. Tosin selvästi varautuneempana ja puhina-herkempänä, mitä 5 minuuttia aikaisemmin.


Muistattehan te kaikki, jotka koirianne vapaana pidätte, pidätte myös huolen siitä, että koirat pysyvät näköpiirissänne. Välitätte myös siitä, että kaikki eivät välttämättä pidä Teidän koiristanne. Vähän kunnioitusta myös muita samoja polkuja tallaavia kohtaan. Kiitos.

One down...

..three to go :)

Eilen lähti ensimmäinen kulmuri vihdoin ja viimein irti. Ja todella vähällä työllä itse asiassa. Edeltävänä iltana oltiin revitty hiukan narulelua (kaiken muun leikkimisen lisäksi tietty) mutta sitäkin siis tehty hampaan irroitus-tarkoituksella vain ja ainoastaan kerran. Eilen suuntasin ulos kahdella eri lelulla varustautuneena. Sisällä Isla ei oikein tahtonut päästä repimis-fiilikseen. Mukana se oli kuin mikä (sehän ärisee kuin mikäki terrieri) mutta vetäminen ei meinannu maistua. Kerkesin antaa pennulle toisen lelun suuhun ja kerettiin muutama nykäisy ottaa, kun sormista ja lelusta löytyi verta. Onnistuin vielä huomaamaan tippuneen hampaan maasta lumelta eli saatiin todistusaineistoa ekasta kulmurista. :) Tää oli siis alhaalta, josta kummaltakin puolelta näkyy jo uusien alut. Ylhäältä ei näy vielä uusia, mutta toinen kulmuri heiluu lupaavasti. Eli hyvältä näyttää.

Viikko sitten maanantaina 1.4. - reipas aksakaveri ♥

Riimin perskarvat saivat kokea jäätävän lopun keskellä viikkoa, kun kyllästyin niiden jatkuvaan pesemiseen. Minkäs teet, kun maha ei vaan kestä puruluita, mutta ei niitä oikein voi piilottaakaan Islan takia. Pohdin tätä jo vuoden alussa, mutta ajattelin sen menevän just ja just. Kummasti ajatus alkoi kääntymään toiseen suuntaan, kun Riimin maha päätti olla sekaisin lämppälenkillä juuri ennen treenejä. En ollu ihan varma, olisinko itkeny vai nauranu. Pesumahdollisuuksia ei käytännössä ollut lainkaan ja juuri sopivasti kaikki mitä ulos tuli oli kiinni perskarvoissa. Saksia ei tietenkään ollut mukana juuri sinä päivänä, olinhan ollut niin tehokas, että pilkoin treeninamit jo ennen treenejä. Voi huoh! Näitä kertoja en kaipaa. Ja mitä lopputulemaksi saatiin - yllättävän puhdasta. Käsipyyhkeillä pääsee yllättävän pitkälle, jos niitä on jumalaton läjä..

Joten keskiviikkona ennen treenejä (sattuneesta syystä) nyrhin saksilla ison osan karvoja pois. Eipä meille näyttelyitäkään ole tiedossa, ja housukarvat alkoivat hamppuuntua jatkuvan pesun myötä. Sen verran säästin koiraa täydelliseltä nöyryytykseltä, että jätin sivuille pitkät housukarvat. Ei nyt viitsitä nolata koiraparkaa ihan täysin. ;) Joten ulkonäöllisesti hännän ollessa alhaalla, takapuoli näyttää silltä kuin sille ei olisi mitään tehtykään. 

Viikonlopun kuvasaldona on muutamia otoksia Islan ja Fridan leikkitreffeiltä. Meno oli välillä aika railakasta ja muistutti hyvin paljon kahden pennun reikäpäistä juoksemista, vaikka Fridallakin on ikää jo reilu 2 vuotta. Eipä siinä, hyvin sujunut reissu. Eiköhän oteta piakkoin uudestaan, sen verran koirat nauttivat.

Fridan häkkissä on kurja olla ihan yksin. Selvästi Riimiltä opittu maailman surkein - ilme :D 

Varovaista tarkkailua

Frida toi Islalle lelua - söpikset ♥

"No ota nyt kii!

Here we go!

Hammaspainikaverukset

Leikit olivat sen verta vauhdikkaat, että Islan toinen korva ei pysyny perässä juoksussa. Lauantaina illasta irrottelin duodermit ja teipit irronneesta korvasta ja eilen toistin saman kiinni olevalle korvalle. Ihan ei ole tasapainossa, vaan sunnuntain ja maanantain välisen yön aikana toinen korva oli keventynyt hiukan toista ylemmäksi. Pystyyn se ei ihan täysin nouse, vaan kärki taipuu pikkiriikkisen. Jos korvaa taivuttaa hiukan alas, se säilyttää hetken aikaa saman asennon, jossa viereinen on. Mutta Islan heilauttaessa päätään, korva ponnahtaa takaisin kevyeen asentoonsa. 

Pennun jaksaminen riitti vain yhden korvan liimaamiseen, joten huomenna on toisen vuoro. Meinasin ottaa kuvia vaiheiden suorittamisesta, mutta pennun hermot (ja omat :D ) eivät siihen riittäneet. Toiseen kertaan sitten. 

Riimi 4 vuotta ♥

Mun "pieni" sininen jälleen yhden vuoden vanhempi. Toivottavasti vuosia tulee vielä monen monta lisää. ♥

Isla 5kk

30,5 cm ja 4,5 kg

Pääsiäispäivä nro IV - nukkumisen tyylinäytteitä

Venyvanututtaa

Eilinen taitaa vielä verottaa niin ison koiran kuin pienen pennun voimia. Tänään on ollut aika rauhallista porukkaa nukkumapaikkojensa pohjalla palautumassa eilisestä. Isla on nukkunut viimeiset 4 tuntia putkeen tassuakaan väräyttämättä. Mieheke lähti vanhempiensa luo purkamaan leluaan autoaan, jotta saa sen täydelliseen kuntoon ennen seuraavaa ajokertaa. Olin ajatellut mennä tyttöjen kanssa hallille, jonne olisin saanut apua Riimin palkkauksessa. Kepit vaativat edelleen apupalkkaajaa targetin paikan takia. En kerkeä itse estämään sutjakkaa shetlantilaista, jos se oikaisee viimeisen välin ja päättää hyökätä targetin päällisen kimppuun. Aikataulut tarkastettuani huomasin olleeni liian optimistinen - pääsiäisestä huolimatta hallin varauskalenteri on normaaliin tapaan buukattu klo 21 asti. Joten aksailu siirtyy iltaan. Teemana kepkepkepit ja putkijarru.

Sinänsä päiväsuunnitelmien peruuntuminen ei haitannu yhtikäs yhtään. Koirilla selvästi riittää vielä unta ja minä saan puuhastella blogin parissa. Ja vielä ihan luvan kanssa pennun tuhistessa kopassa oikein tyytyväisenä. :) Leppoisa viimeinen pääsiäispäivä. "Loma" tosin vielä jatkuu torstaihin asti, jolloin on tämän viikon ensimmäinen työpäivä. 

"Hä??!"

4 päivää sitten ostetut tulppaanit - taattua Pirkka-laatua..
Avautumisen sijaan kuolevat. Murr.