Miten ihmeessä oonkaan voinu tulla toimeen ilman nahkaremmejä? En voi käsittää. 8 vuotta. Oiskai sitä voinu jo aikasemmin ostaa ees yhden kokeeksi. Mut nyt kun niitä on käyttäny ni muihin en kyllä vaihda. ♥ Kevyet! Ja tyylikkäät!
Kun kerran tieto tuli kesätöistä, päätin et vihdoin ja viimein olis aika investoida niihin tarpeellisimpiin asioihin. Valjaat Ronjalle. Massaa on alkanu tuleen lisää enemmän ja vähemmän, kun lihaa on ilmestyny ruokavalioon eikä noi nykyiset valjastimet mahdu enää päälle kunnolla. Kyllähän ne kiinni saa mut onko koiralla enää hyvä olla - tuskin.
Suunniteltiin maanantai-iltapäivälle (26.3.) reissua ihan koko perheen voimin M&M:lle ja vielä sellaiseen aikaan, et meitä oli palvelemassa juuri se henkilö kehen luotan eniten näissä asioissa. Ei tule liian pientä tai liian suurta tai sellaista, joka ei vaan istu päälle. Päivä parani kuiten vielä entisestään, kun päästiin ex tempore aamupäivälenksulle Hipun ja Oodin kans ennen kaupoille menoa. Minen tiiä, mitä tuon pienen päässä oli kliksahtanu oikiaan asentoon mut ensimmäistä kertaa ikinä Riimi oli oikeasti menossa mukana. Mitä siihen menikään - vuosi? :D Et jaa-a, _hiukan_ hitaasti lämpenevää sorttia. Hiukan harmitti, ettei kamera ollu mukana - tuota ois jo kehannu valokuvata. Aikasmoista rallia ipanat veti jäällä, ei tarttenu omistajien muuta ku seistä vieressä. Helppoa!
Miimiltä oli jo ihan veto pois M:n autossa, kun oltiin menossa M&M:lle. Kauppareissun jälkeen reppana näytti siltä, et se painuu nukkuun heti, kun pääsee kotiin eikä herää kahteen päivään (ei sentäs, kyllä yhden illat unet riitti ;) ). Olin ajatellu alunperin sellasta lyhyttä reissua (valjaat, eihän niiden kans kauan kestä) mut kotiuduttiin vasta vähän ennen viittä. Ja T tuli kaupalle Ronjan kans joskus puol 3 aikaan. Yli 2 tuntia. Huhhuh. :D Ja jälleen kerran, tack M (ni mitenköhän mää tuun ikinä korvaamaan kaiken).
Me aloitettiin niistä valjaista. Niistä me siirryttiin sadeasuihin. Siitä sitten pantoihin. Back on trackiin. Nahkaremmeihin... Niin no. Siinä vaiheessa, kun soviteltiin sadeasuja, huokasin T:lle, et mää oon köyhä ku päästään ulos täältä. Köyhästä en tiiä mut huomattavasti köyhempi, kun kauppaan tullessa. ;)
Loppujen lopuksi me lähdettiin kaupasta ilman valjaita. Riimin valjaat istu yksinään ilman sadetakkia, muttei takin kans. Eli sille oli pakko ottaa panta kaveriksi. Valjaita mietittiin mut isomman koon valjaat ei istunu (tai näin mää muistelen nyt jälkeenpäin). Olin ihastellu Oodin pantaa jo lenkillä, ja koska samanlaista oli vielä tarjolla, iskin silmäni siihe. Hinta oli pannalle vähän suolanen, mut hei.. Minkäs teet. :D Pannasta päästiinki siihen ongelmaan, et meidän nykyisten Hurtan remmien lukko-osat oli niin painavat, et ne pyöräytti lukko-osan kaulan alle ja siit liian helposti jalan alle (olin aatellu, et kaikkien pantojen kans on tää ongelma - sen vuoksi Ronjalle alunperin hankittiin valjaat). Johan alko homma luistaan, kun pantaan kliksautettiin kiinni nahkaremmi. Oi vitsi sitä keveyttä. En oo aikasemmin ees miettiny, et meidän remmit ois aikas painavat mut kyllä sen eron vaan huomas. Eli siinä vaiheessa oltiin tilanteessa, et Riimille ois panta ja nahkaremmi. Ja totta kai Ronjallekin täytyis ottaa samanlainen kuljetin, sehän ny ei vaan käy päinsä et toisella on nahkainen ja toisella ei. ;)
Me lähdettiin lopulta kotio sellaisten kantamusten kans ettei tosi. Sadeasut ja Back on Track ei ollu yllätys, olin haaveillu BoTista jo kauan. Mut 2 pantaa ja nahkaremmit. Nää ei kuulunu suunnitelmaan. Mut minkäs teet, en vaa pystyny jättään niit pantoja kauppaan. Nahkaremmit ratkais meidän pantaongelman, joten Ronja sai Riimin pantaan sopivan pannan. On ne nyt aikas samiksia - sadeasuja ja pantoja myöten. ♥
 |
| Pannat ♥ |
Tää on yks niistä harvoista kerroista, kun oikeesti oon turhamainen koirien ulkoasun suhteen. Nehän ois ihan vallan hyvin pärjänny valjailla ja Riimi jollain extra-pannalla, jota käyttää sadetakin kans. Mut loppujen lopuksi, oon tyytyväinen. Vaiks rahaa meniki enemmän, kun olin suunnitellu, ni en kadu mitään noista ostoksista. Ei jääny morkkista siitä, et oisin ostanu jotain turhaa, mikä ei sitte olekaan hyvä.
 |
| 28.3. Merkkipäivän kunniaksi rakkaalta ♥ Aikasmoinen yllätys. |
Alkuviikko oli sinänsä muutes hyvin rauhallinen - perus arkea. Enemmän ja vähemmän koulua (torstaina jopa 13 tuntia - koululla 8 tuntia ja siitä suoraan koulutus) ja uusien vermeiden hehkuttelua. Joka lenkillä mää kyl jaksan huokailla joko uusia pantoja tai nahkaremmien keveyttä. On ne vaan aikas päheet. ;) Botista ollaan kyl otettu kaikki ilo irti. Riimi vaikuttaa sen kans kauheen jäykältä - selvästi ei oikein batman-viitta nappaa. Levotonta tassuttelua kunnes löytää jostain jonkun hyvän paikan minne könähtää viitan kans. Ronja on alkanu puolestaan venyttelemään ihan itsenäisesti, jota ei oo tapahtunu vuosiin. Muutenkin vaikuttaa paljon rennommalta viitan kans verrattuna Miimiin.
Perjantaina (30.3.) oli jälleen ACE:n treenit. Kamera jäi (harmi kyllä) reppuun, kun käytiin vetään lämppälenkki mut onneks känny oli mukana. Aurinko paisto aikas kivasti viel siinä ennen kuutta (kevät!). Meinattiin melkein myöhästyä treeneistä, kun joku jäi ottaan kuvia. ;) Miimistä oikeen huomas erilaisen vireen kun yleensä. Ihan yltiömäinen sähläys mun ympärillä - ei oikein tienny oisko sitä pitäny ottaa kontaktia, vai juosta mun eellä, vai komentaa mua liikkumaan nopeampaa vai rallata hankikannolla.
Treeneissä meitä oli 5, ja sen kyl huomas ajan käytöstä. Sai tehdä paljo vähemmän kuin edellisillä kerroilla (luonnollisesti, meitä oli ollu 2-3 koirakkoa). Mut eipä siinä, hyödyllistä soli silti. Tehtiin radanpätkää, johon sisälty valssi ja persjättö. Päästiin Riimin kans tekeen suurin osa siitä radasta, mitä meille oli suunniteltu. Muut jumittu aikaslailla toisen esteen valssiin. Kyl sitä huomaa vaan edistyneensä. Ekalla kerralla valssia harjotellessa onnistuin aina jättään koiran selän taa ja hukkaamaan kontaktin. Muut tuskasteli tän kaa tällä kertaa mut meidän omatoimiset valssitreenit oli selvästi kannattanu - kyllä sitä vaan on oppinu pitään koiraa silmällä mikä tuntu mulle aluks ihan uskomattoman vaikeelta. Tuntu ettei koordinaatio riitä kaikkeen. Ei se vielä riitäkään, mut se on parantunu kuiten huomattavasti (hehkutihehkuti.. :D ).
Kerrasta jäi käteen nämä:
- ohjaava käsi kauemmas vartalosta (mulla on tapana pitää sitä vähä koukussa, jolloin Riimi ei luonnollisestikaan irtoo nii hyvin vaan se nyhvää vähä lähellä)
- persjättö on persjättö (joku urpo teki persjätön sijasta valssin. :D Kun mulle huomautettiin siitä, mietin hetken et no oho, niinpäs tein. Siinä sai hetken miettiä et mites se nyt sit pitäiskään tehä)
- liiku tehokkaammin. Eli juokse muija juokse. ;) Kyl se koira tulee ja hakee esteitä. Vähä luottoa ees.
Kivaa oli, ja treeneistä jäi hinku tehä vielö lisää. Senpä vuoksi käytiin ottaan samainen rata sunnuntai-iltana hallilla. Pääsin treenaan persjätön kunnolla ja viel varmistamaan et valssi sujui (sujuihan se - Miimillä oli sellanen tykitys päällä et huhhuh). Ihan mahtava reenikerta. Kamerasta loppu akku jo keppejä tehdessä, joten radasta ei saatu mitään materiaalia. Ja ehk ihan hyvä. Olin fiksusti ajatellu mun pukeutumista ja vetäny alushousujen päälle pelkät toppikset. :D Siin sit hallilla kiskon toppiksia pois ja mietin et hmm, nyt ei mee ihan nappiin. Onneks siellä ei oo ketään yleensä yheksän jälkeen (varsinkaan näin kisojen jälkeen), joten sain olla rauhassa pelkissä kalsareissa. ;)
Perjantain pikajäähyttelylenkillä oli tällä kertaa aikasmoinen auringonlasku. Ihan hurjan upeen näkönen. Taaskaan kameraa ei ollu mukana, joten känny avitti sen verran et sain taas muutaman (huonolaatusen) kuvan.
Nii, ja lauantaina (31.3.) käytiin miehekkeen kans kattoon kotikisoja hallilla. Tää herkkis melkein purskahti itkuun, kun M ja Oodi sai vihdoin ekan nollansa. Aikas päheetä menoa. Kun ei oo omaa kisauraa, jota hehkutella, ni tuon kaksikon menoa on aikas kiva seurata. Tarkemmat sepustukset ja videot löytyy M:n blogista jälleen kerran. Ja turha varmaan sanoa, et moon niin ylpee, et uurastaminen vihdoin palkittiin. Nii hienoa! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti