Vitamiinit ja hivenaineet

Vitamiineilla on tärkeä tehtävä koiran immuunijärjestelmässä, kasvussa, elintoiminnossa, kudosten ja solujen uusiutumisessa sekä elimistön erilaisissa kriisitilanteissa eli ne ovat välttämättömiä, jotta koira voisi elää terveenä. Tärkeätä on vitamiinien oikea annostelu ja niiden suhde toisiinsa. Sekä puutostilat että yliannostus ovat haitallisia, joissain tapauksissa jopa hengenvaarallisia.

Vitamiinit jaetaan rasvaliukoisiin ja vesiliukoisiin sen mukaan kuinka elimistö pystyy varastoimaan niitä. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A, D, E ja K-vitamiini, vesiliukoisia C ja B-vitamiinit. Rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat elimistöön ja niistä aiheutuu liian suurina määrinä yliannostuksia. Ylimääräiset vesiliukoiset vitamiinit puolestaan poistuvat elimistöstä virtsan mukana. Koska elimistö ei pysty varastoimaan vesiliukoisia vitamiineja, on niiden säännöllisestä saannista huolehdittava. Satunnainen puuttuminen ei aiheuta suuria ongelmia, mutta säännöllinen puutos häiritsee vähitellen elimistön tasapainoa ja aiheuttaa erilaisia puutosoireita.

Tutkimusten perusteella onkin määritelty eri vitamiinien minimäärät, jotka koiran tulisi saada ravinnostaan. Kuitenkin koiran elinolosuhteet ja elämäntilanne voivat kasvattaa vitamiinien tarvetta. Kantavalla ja imettävällä nartulla sekä kasvavalla pennulla vitamiinien tarve on suurempi. Myös stressitilanteet ja jotkin sairaudet kuluttavat enemmän vitamiineja. Vitamiineja tuhoutuu kuumennettaessa, pakastettaessa sekä kemiallisten aineiden reaktioista. Herkkyys näille vaikutuksille ja tuhoutumisen määrä on vitamiinikohtaista. 



RASVALIUKOISET VITAMIINIT

A-vitamiini
A-vitamiinilla on monta tehtävää: se vaikuttaa mm. näköön, silmiin, ihoon, lisääntymiseen, vastustuskykyyn, sekä solujen uusiutumiseen ihossa ja limakalvoissa. Puutosoireita ovat mm. silmien ärtyminen ja kuivuminen, hämäräsokeus, iho- ja lisääntymishäiriöt ja heikentynyt vastustuskyky. A-vitamiinin puute on kuitenkin koirilla harvinainen. Kasvuaikana A-vitamiinin puute ehkäisee luuston normaalin muodostumisen ja hampaiden kehitys saattaa häiriintyä. Koska A-vitamiinin puute estää kudosten normaalin kehittymisen, jää myös solujen kehitys keskeneräiseksi, joka puolestaan lisää riskiä syöpäsolujen muodostumiseen. Vanhemmilla koirilla A-vitamiinin tarve kasvaa, koska maksan kyky varastoida sitä heikentyy iän myötä.

Yliannostus: Rasvaliukoisena vitamiinina A-vitamiini kertyy elimistöön, jos sen saanti ylittää tarpeen. Myös sinkin puutos heikentää A-vitamiinin hajoamista ja tällöin sitä voi alkaa kertyä elimistöön. Oireina saattaa ilmetä ihon kuivumista, silmän sidekalvojen ärtymistä ja ruokahaluttomuutta. Krooninen myrkytys aiheuttaa luustohäiriöitä, iho-oireita, maksa- ja sikiövaurioita. Käytännössä tämä vaatii erittäin suurten määrien pitkäaikaista antamista.

Päivittäinentarve koiralle: Minimitarve pennulla 270 ky (IU) / kg ja minimitarve aikuisella 70 ky (IU) / kg
Ylläpito: n. 80 - 500 ky (IU) / kg

(eläinperäisessä A-vitamiinissa 1 ky = 0,3 ug, kasviperäisessä 1 ky = 0,6 ug)

D-vitamiini
Vaikutukset: D-vitamiinilla on tärkeä rooli kalsiumin ja fosforin imeytymisessä, eli se vaikuttaa oleellisesti luuston kehitykseen. Myös munuaisten, hermoston ja lihasten toimintaan tarvitaan D-vitamiinia. Lisäksi D-vitamiini vaikuttaa suotuisasti epätasapainossa olevaan puolustusjärjestelmään. D-vitamiinin puute tai imeytymishäiriö ilmenee luuston kehityshäiriöinä. Puutos kasvun aikana aiheuttaa mm. kasvun hidastumista sekä nivelten turpoamista. Aikuisilla koirilla esiintyy luuston pehmenemistä. Luunmurtumien paranemiseen, kantaville nartuille sekä rasitusolosuhteissa työskenteleville koirille tarvitaan normaalia enemmän D-vitamiinia. Myös iäkkäät koirat tarvitsevat talvikuukausina runsaammin D-vitamiinia sekä muita vitamiineja ja kivennäisiä. Maksan, sapen tai munuaisten häiriöt saattaa vaikeuttaa D-vitamiinin imeytymistä.

Yliannostus: Ylisaannista johtuva luustohäiriö on pitkien luiden kasvuhäiriö (osteodystrofia). Lisäksi yliannos aiheuttaa kudosten kalkkeutumista.

Tarve: Minimitarve pennulla 22 ky (IU) / kg ja minimitarve aikuisella 8 ky (IU) / kg
Ylläpito n. 10 ky (IU) / kg

(D-vitamiinin kohdalla 1 µg = 40 ky)

E-vitamiini
Vaikutukset: E-vitamiini on antioksidantti, se suojaa elimistöä stressin vaikutuksilta sekä vahvistaa immuunipuolustusta / vastustuskykyä. Vaikka E-vitamiini kuuluukin rasvaliukoisiin, yliannostuksen vaaraa ei käytännössä ole sillä koira sietää todella suuria määriä vitamiinia.  Antioksidanttina E-vitamiini suojaa soluja saastehaitoilta ja solumyrkyiltä sekä ehkäisee syövän syntyä. Yhdessä seleenin ja muiden antioksidanttien kanssa sillä on sydäntä suojaava vaikutus ja sillä ehkäistään sekä hoidetaan koirien kasvaimia, etenkin nisissä. Eläinkokeiden perusteella E-vitamiini on tullut tunnetuksi lisääntymisvitamiinina, sillä se vaikuttaa kiimaan ja tiinehtymiseen edistävästi sekä ehkäisee keskenmenoja. Myös iho-ongelmien hoidossa E-vitamiinilla on ollut tärkeä tehtävä. E-vitamiini myös tehostaa A-vitamiinin ja seleenin vaikutusta ja suojaa seleenin yliannostelun vaaroilta.

E-vitamiinin puute aiheuttaa mm. steriliteettiä, keskenmenoja, ennenaikaisia synnytyksiä, anemiaa, maksan ja munuaisten sairauksia, eturauhasvaivoja, lihasrappeumaa, silmävaivoja ja keuhkomuutoksia. Runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävän ruokavalion on todettu vaativan normaalia suuremman määrän E-vitamiinia.

Yliannostus: Huomattavan suuret annokset saattavat aiheuttaa vatsakipuja ja ripulia.

Tarve: Minimitarve pennulla 8 mg /  kg ja minimitarve aikuisella 0,3 mg / kg
Ylläpito n. 1,4 -3 mg / kg 

K-vitamiini
Vaikutukset: K-vitamiini on tärkeä veren toiminnalle, ilman sitä veri ei hyydy. Rotanmyrkyn aiheuttamissa myrkytystapauksissa, joissa esiintyy verenvuotoja, käytetään tukihoitona K-vitamiiniruiskeita. K-vitamiinin puutteessa lisääntyy verenvuototaipumus ja veren hyytymisaika pitenee. Täysikasvuisilla koirille ei yleensä esiinny K-vitamiinin puutetta silloin, kun niiden suolisto on terve. Pikkupennuilla, joilla ei ole vielä täysin kehittynyttä suoliston pieneliöstökantaa, voi joskus heikkous- ja ripulisairauksissa ilmetä K-vitamiinin puutetta. Yliannostuksia ei koirilla ole todettu. Koska suolistobakteerit pystyvät muodostamaan K-vitamiinia, ei koira tarvitse sitä kovinkaan suuria määriä ravinnostaan.
Tarve: Todellinen tarve ravinnosta saatavalle K-vitamiinille on hieman epäselvää.



VESILIUKOISET VITAMIINIT

B-VITAMIINIT

B-ryhmään kuuluu useita vitamiineja. Yksittäisiä B-ryhmän vitamiinilisäyksiä ei suositella, sillä koiralla on hyvin harvoin jostain yhdestä puutosta. B-vitamiinit esiintyvät ravinnossa yleensä yhdessä, joten koira ei tavallisesti kärsi vain yhden B-vitamiinin puutoksesta, vaan useamman. Myöskään yhtä yksittäistä B-vitamiinia ei suositella annettavaksi koiralle, koska B-vitamiinit toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Vesiliukoisina ne eivät varastoidu elimistöön, joten koiran on saatava niitä säännöllisesti ravinnostaan. Useat B-vitamiinit vaikuttaa ihon ja karvapeitteen hyvinvointiin, myös hermoston toimintaan. Tyypillisiä puutosoireita ovat iho- ja hermosto-oireet ja karvanlähtö. Tiineillä ja imettävillä nartuilla B-vitamiinien tarve kaksinkertaistuu. 

B1-Vitamiini eli tiamiini
Vaikutukset: Tiamiinia tarvitaan lähinnä hiilihydraattien aineenvaihdunnassa. Se tunnetaan erityisesti hermoston vitamiinina. Eräät tutkimukset ovat osoittaneet, että tiamiinilla on infektioita vastustava vaikutus. Koeolosuhteissa on todettu että tämän vitamiinin puutos aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja ulosteiden syöntiä.

Tiamiinin puutos vaikuttaa ensisijaisesti niihin elimiin, jotka tarvitsevat hiilihydraatteja, kuten hermosto ja sydän. Vakavassa tiamiinin puutteessa ruokahalu heikkenee, ilmenee lihaksien heikkoutta ja surkastumista, syntyy hermotulehduksia ja takaraajat saattavat halvaantua. Raaka kala sisältää runsaasti tiaminaasia, joka tuhoaa tiamiinia. Jos koira syö suuria määriä raakaa kalaa, saattaa esiintyä puutosoireita. Kypsentäminen tuhoaa tiaminaasi-entsyymin.

Tarve: Minimitarve pennulla 0,054 mg / kg ja minimitarve aikuisella 0,020 mg / kg
Ylläpito n. 0,02 – 0,04 mg / kg

B2-Vitamiini eli riboflaviini 
Vaikutukset: Riboflaviinin on todettu olevan välttämätön pennun normaalille kasvulle, lihasten kehittymiselle, punaisten verisolujen muodostumiselle ja vasta-ainetuotannolle. Se osallistuu myös hiilihydraattien, rasvojen ja valkuaisten aineenvaihduntaan. B2 puutteessa kehittyy ihosairauksia, kuono- ja huuli-ihottumaa, hilseilyä ja ihon rasvaisuutta. Silmät ovat tulehdusherkät ja verestävät. Kuolaaminen voi lisääntyä. Koirat, jotka saavat liian vähän B2-vitamiinia, kärsivät tavallisesti myös muiden B-vitamiinien puutteesta.

Tarve: Minimitarve pennulla 0,1 – 0,7 mg / kg (alle 7-viikkoisilla 0,1, vanhemmilla pennuilla 0,1-0,7) ja minimitarve aikuisella 0,04 mg / kg
Ylläpiton. 0,1 – 2,5 mg / kg

B3-Vitamiini eli niasiini 
Niasiini on tärkeä hiilihydraattien aineenvaihdunnassa, sillä se toimii hapetusentsyymien osana. Niasiinia koira saa ravinnostaan mutta puutostapaukset on liitetty maissipohjaisen ravinnon saamiseen. Puutos aiheuttaa suutulehduksia, jolloin koira valuttaa veristä ja pahanhajuista sylkeä. Niasiini stimuloi myös keskushermoston toimintaa, aivotoimintaa, verenkiertoa ja ruuansulatusta. Lisäksi sitä tarvitaan sukupuoli- ja kilpirauhashormonien, insuliinin ja kortisonin synteesiin. Muiden B-vitamiinien puute on yleinen niasiinin puutteen aiheuttaja, sillä B1, B2 ja B6-vitamiinien puute merkitsee myös B3-vitamiinin puutetta. Yksipuolinen, hyvin vähän lihaa sisältävä ruokavalio altistaa puutosoireille, joita ovat mm. anemia, ihon ja limakalvojen muutokset, kielen tulehtuminen ja persoonallisuuden muutokset.

Tarve: Minimitarve pennulla 0,4 - 1 mg / kg (alle 7-viikkoisilla 0,4, vanhemmilla pennuilla 0,4-1) ja minimitarve aikuisella 0,2 mg / kg
Ylläpiton. 0,4 mg / kg

B5-Vitamiini eli pantoteenihappo
Vaikutukset: Pantoteenihappo vaikuttaa rasvan ja sokerin aineenvaihduntaan sekä vahvistaa koiran immuunivastetta, stimuloi lisämunuaisten toimintaa ja tehostaa solunmuodostusta. Se on myös tärkeä vitamiini hoidettaessa ihosairauksia, astmaa ja tulehduksia. Pantoneenihappo edistää myös haavojen paranemista ja eliminoi monien lääkkeiden, mm. antibioottien toksista vaikutusta elimistössä. Puutosoireina on ilmennyt ihotulehduksia, karvapeitteen huonontumista ja harmaantumista. Puute aiheuttaa myös verensokerin alenemista, suolen toimintahäiriöitä, pohjukaissuolen haavaumia sekä lihaskramppeja. B5 vaikutusta tehostavat toiset B-vitamiinit, C-vitamiini ja magnesium.

Tarve: Minimitarve pennulla 0,4 mg / kg ja minimitarve aikuisella 0,2 mg / kg
Ylläpiton. 0,4 mg / kg

B6-Vitamiini eli pyridoksiini
Vaikutukset: Pyridoksiini on yksi monipuolisimmista vitamiineista, jota käytetään useiden eri sairauksien hoitoon. Se on välttämätön terveen hermoston ja aivotoiminnan sekä hyvän immuunivasteen ylläpitoon. Pyridoksiinia tarvitaan valkuaisainevaihduntaan sekä tiettyjen kivennäisten imeytymiseen. Lisäksi se osallistuu punasolujen muodostumiseen ja sitä tarvitaan elimistölle tärkeän gammalinoleenihapon muodostumiseen. Pyridoksiinia on nimitetty myös adermiiniksi sen ihotulehduksia estävän vaikutuksen vuoksi.

Koirilla sen puute ilmenee anemiana, tulehduksina, heikkoustiloina ja kouristuksina. Myös erilaisia iho-oireita ja karvanlähtöä voi esiintyä, samoin munuaisvaurioita ja kasvun hidastumista. Myös verisuonitaudit, syöpä, niveltulehdus, astma ja allergiat on osaltaan liitetty pyridoksiinin puutteeseen niin eläimillä kuin ihmisilläkin. Kortisoni ja muut lääkeaineet sekä ruuan lisäaineet voivat aiheuttaa B6-vitamiinin puutteen.

Tarve: Minimitarve pennulla 0,05 mg / kg ja minimitarve aikuisella 0,025 mg / kg
Ylläpito n. 0,05 mg / kg

B9-Vitamiini eli foolihappo
Punaisten verisolujen muodostuminen, DNA-synteesi ja valkuaisainevaihdunta ovat riippuvaisia foolihaposta. Se edistää myös maidoneritystä, lisää ruokahalua, nostaa kipukynnystä ja lisää vastustuskykyä mm. sisäloisia ja ruokamyrkytyksiä vastaan. Foolihapon puute voi johtaa lisääntymisongelmiin ja syntymävaurioihin, jos emä kärsii puutteesta. Muita oireita ovat mm. anemia, ruokahaluttomuus, väsymys ja heikentynyt immuunivaste. Yksipuolinen ruokavalio tai epilepsialääkitys voivat aiheuttaa puutostilan

Tarve: Minimitarve pennulla 0,008 mg / kg ja minimitarve aikuisella 0,004 mg / kg
Ylläpito n. 0,008 mg / kg

B12-Vitamiini eli syanokobalamiini
Syanokobalamiini on välttämätön punasolujen muodostumiselle. Lisäksi se ylläpitää normaalia kasvua ja hermorakennetta, edistää henkistä tasapainoa ja keskittymiskykyä. B12-vitamiini on myös välttämätön normaaliin ruuansulatuksen ja ruuan imeytymisen kannalta. Tiineet nartut, jotka saavat B12-vitamiina, synnyttävät voimakkaampia, terveempiä ja vastustuskykyisempiä jälkeläisiä. Puute johtuu usein elimistön kyvyttömyydestä tuottaa välttämätöntä valkuaisainetta, jotta vitamiini siirtyisi vereen. Etenkin suolisto- ja haimasairauksien yhteydessä on B12-vitamiin ollut tärkeä, koska vatsahapot eivät tällöin ole riittävän tehokkaita vapauttaakseen B12-vitamiina ruuan sisältämästä proteiinista.

Puutosoireita ovat hermovauriot sekä raajojen heikkous ja halvaantuminen. Oireet ilmenevät vasta pitkän ajan kuluttua puutteen alkamisesta.

Tarve: Minimitarve pennulla 1 µg / kg ja minimitarve aikuisella 0,5 µg / kg
Ylläpiton. 1 µg / kg

Biotiini
Vaikutukset: Biotiinia on pidetty ihovitamiinia eli H-vitamiinina, sillä sitä tarvitaan ihon säilymiseen terveenä. Se myös hoitaa ihotulehduksia ja ihottumia, estää karvanlähtöä ja lievittää lihaskipua. Lisäksi se on välttämätön normaalille sikiönkehitykselle, kehon rasva- ja valkuaisainevaihdunnalle sekä kilpirauhasen, lisämunuaisten ja hermoston normaalille toiminnalle. Se toimii synergisesti ja tehokkaimmin yhdessä B2, B3, B6 ja A-vitamiinien kanssa.  Pitkäaikaiset sulfa- ja antibioottikuuri estävät biotiinin imeytymisen.

Puutosoireita koirilla ovat karvanlähtö ja iho-ongelmat, mm. ihon punaisuus sekä ulosteiden syönti. Turkin harmaantuminen voi olla oire biotiinin, pantoteenihapon ja foolihapon puutteesta. Raaka munanvalkuainen sisältää avidiinia, joka myös sitoo itseensä biotiinia ja sen vuoksi myös kananmunan syöttämisestä raakana varoitellaan. Käytännössä kananmuna sisältää niin paljon biotiiniakin, että puutosoireiden ilmenemiseen raakaa munaa tulisi syöttää valtavat määrät.

Tarve: Minimitarve pennulla 4-8 µg / kg ja minimitarve aikuisella 2 µg / kg
Ylläpiton. 4 µg / kg

C-vitamiini
C-vitamiini on E-vitamiinin tavoin antioksidantti. C-vitamiinilla on tärkeä merkitys immuunijärjestelmälle ja kudosten uusiutumiselle. Se muodostaa elimistössä välttämätöntä karnitiinia lihastyöhön vaadittavan energian tuottamiseen. C-vitamiini on välttämätön sidekudokselle ja sen kollageenille. C-vitamiinilla hoidetaan koirien sidekudos- ja nivelvaurioita hyvin tuloksin. Sillä sanotaan olevan suotuisa vaikutus kasvuaikana luuston ja nivelten kehittymiseen, samoin nivelrikkoisille suositellaan syötettävän C-vitamiinia. C-vitamiinia on perinteisesti pidetty tarpeettomana lisänä koiran ruokavaliossa, koska koira pystyy valmistamaan itse C-vitamiinia. Terve ja monipuolisesti syövä koira pystyykin varmasti valmistamaan tarvitsemansa määrän, mutta C-vitamiinilisästä on useiden tutkimuksien mukaan silti hyötyä koiralle. Lisäksi heikentynyt maksan toiminta, teollisen ruuan lisäaineet, lääkkeet, saasteiden ja raskasmetallien aiheuttama fysiologinen stressi lisäävät C-vitamiinin tarvetta. Siltikin mielipiteet C-vitamiinin tarpeesta jakautuvat puolesta ja vastaan.

Hidas paraneminen, huono immuunivaste, luiden ja sidekudosten heikkous, virtsatieinfektiot ja -tukokset sekä turkin huono kunto ovat oireita C-vitamiinin puutteesta. Koiran ienrajassa kulkeva tumma viiva viittaa C-vitamiinin puutteeseen. Tällöin koira saattaa himoita sitrushedelmiä tai syödä ruohoa. Vanhat, sairaat ja heikot koirat sekä kirurgisista toimenpiteistä toipuvat koirat osoittavat usein selvää terveydentilan kohentumista saatuaan C-vitamiinia. Myös tiineet ja imettävät nartut sekä hiilimonoksidille alttiit kaupunkikoirat tarvitsevat ylimääräistä C-vitamiinia.

Tarve: Selkeää tarvesuositusta ei ole



KIVENNÄIS- JA HIVENAINEET

Koira tarvitsee myös monia kivennäis- ja hivenaineita erityisesti normaalin kasvun ja kerityksen tueksi, mutta myös aikuisena. Kivennäisaineita ovat: kalsium, fosfori, magnesium, kalium, natrium ja kloori.

Hivenaineita ovat: rauta, kupari, sinkki, mangaani, jodi, koboltti, seleeni, molybdeeni ja fluori. 

KALSIUM 
98% elimistön kalsiumista on luustossa. Kalsium muodostaa yhdessä fosforin kanssa tukirangan. On erittäin tärkeää ottaa huomioon kalsium-fosfori suhde, joka on aikuisilla koirilla usein n. 1,2:1, pennuilla 1,1-1,4:1. Tarkoitus on joka tapauksessa että koira saa ruoastaan enemmän kalsiumia kuin fosforia. Luonnollinen kalsium-lähde on kananmunankuoret (1 tl kananmunankuorijauhoa riittää 1 kiloon lihaa / yhden kananmunan kuoret sisältää n. 1800 mg kalsiumia ). Yksi vaihtoehto on antaa kalsiumia raakojen lihaisten luiden muodossa. Koira altistuu puutokselle tyypillisimmillään lihaan perustuvassa ruokinnassa, jossa kivennäisaineita ei ole tasapainotettu tarpeeseen sopivaksi. Kalsiumin puute kasvuaikana aiheuttaa luiden kasvun häiriöitä suurilla ja jättirotuisilla pennuilla. Alle 20 kg aikuispainoisilla kasvuhäiriöitä ei juurikaan tavata. Kalsiumin yliannostus on yhtälailla haitallista, ja aiheuttaa luuston kasvuhäiriöitä.

Aikuinen koira kestää kalsiumin yli- ja aliruokintaa huomattavan paljon paremmin kuin pennut, joten niiden kalsiumin saannissa tulee olla todella tarkka. Tiineen nartun kalsium ja fosfori tarve kasvaa pentujen määrästä riippuen 2-5 kertaiseksi normaalitarpeeseen nähden.

FOSFORI
Fosforia on luontaisessa ravinnossa aina runsaasti joten sen puutos koirilla on hyvin harvinainen. Koiran fosforin tarve täyttyy hyvin, jos sen ravinnossa on fosforia 0,9-1,0 % kuiva-aineesta. Hyviä fosforin lähteitä ovat lihat. Kannattaa aina pitää mielessä kalsiumin ja fosforin suhde.

Esimerkkejä eri lihojen sisältämästä fosforin määrästä (noin määrät ovat aina per 100 g): - sianliha 110 mg - broileri 158mg - kananmuna 185 mg - lohi 156 mg - broilerin maksa 390 mg

MAGNESIUM
Tutkimuksissa on osoitettu, että magnesiumin puutos pennuilla kasvuaikana aiheuttaa ontumista, eturaajojen ranteitten yliojentuvuutta ja jopa takaraajojen halvaantumista. Aikuisella puutoksen oireina on myös lihaskramppeja. Työkoirilla puutos voi aiheuttaa kylmänherkkyyttä ja motivaationpuutetta.

Tarve: Minimitarve pennulla 12 mg / kg ja minimitarve aikuisella 5 mg / kg
Ylläpiton. 8 mg / kg

SINKKI
Sinkki on tärkeä hivenaine, sillä se on rakenneosana monissa entsyymeissä. Selvimmin sinkin vaikutukset kohdistuvat ihoon, haimaan ja urospuolisiin sukuelimiin. Ihossa sinkin puutos näkyy paksuuntumisena ja haavautumisena. Sinkki osallistuu kiveksissä testosteronin tuottamiseen, varastointiin ja erittymiseen. Kaljut silmänympärykset ovat usein ensimmäinen merkki mahdollisesta alkavasta tai lievästä sinkin puutoksesta. Sinkin puute näkyy ensimmäisenä turkissa. Karva muuttuu heikoksi tai karvanlähtöä saattaa olla liian usein ja paljon. Anturat ovat toinen mittari. Niiden halkeilu saattaa olla myös yksi merkki sinkin puutteesta. Pahemmissa tiloissa tulee ihomuutoksia sekä -tulehduksia.

Sinkin imeytymistä heikentää korkea kuidun määrä, joka aikaisemmin oli nimenomaan kuivamuonien ongelma. Mutta barffin lisätessä suosiotaan, ja omistajien keskittyessä enemmän kasvismössöjen suunnitteluun sekä munakoison ja kesäkurpitsan vertailuun koiranruokinnassa, niin sinkkipuutokset ovat tulleet myös raakaruokkijoiden kiusaksi. Sinkin tarve aika hankala täyttää pelkästään kotiravinnon avulla. Pennuilla on korkeampi tarve ns. peruskoiraan verrattuna. Samaten stressi ja rasitus lisäävät tarvetta. Sinkin yliannostus luonnollisista lähteistä on mahdotonta, eikä se ole ruuan mukana saatuna myrkyllistä. Useimpiin hiven- ja lisäravinteisiin on lisätty sinkkiä, eikä yleisen käsityksen mukaan niiden kauttakaan ole mahdollista saavuttaa myrkyllisyysrajaa edes pitkäaikaisessa käytössä. Siksi sinkkilisää kannattaisi käyttää aina, kun koiran voisi olettaa tarvitsevan sinkkiä lisää.

Tarve: n. 0,6 – 1,5 mg/kg, pennuilla korkeampi

JODI
Jodin ainoa biologinen tehtävä on toimia kilpirauhashormonien osana. Jodi varastoituu kilpirauhaseen, joten lyhytaikainen puute ravinnossa ei aiheuta ongelmia. 

RAUTA
Rauta (Fe) on tärkein kivennäisaine veren hemoglobiinille. Raudan puute aiheuttaa anemiaa. Jo lievästikin laskenut hemoglobiini vaikuttaa välittömästi nopeisiin, lyhytaikaisiin suurta lihasvoimaa vaativiin suorituksiin. Rautaa annetaan käytännössä siksi, että saataisiin mahdollisimman korkea hemoglobiini ja sitä kautta niin tehokasta hapen kuljetusta kuin mahdollista. Raudan “oikea” annostelu vaatisi siis jatkuvaa veriarvojen tutkimista, jotta löydettäisiin juuri sille koiralle sillä ruokinnalla oikea annostus. Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä yleensä mahdollista. Koska rauta on tehokas hapettaja, niin sen yliannostus saattaa laukaista soluissa hallitsemattomia hapetusreaktioita, jotka vaurioittavat solun molekyylejä, kuten rasvahappoja, proteiineja ja nukleiinihappoja.

Tarve: n. 0,5 – 1,5 mg/kg, pennuilla korkeampi 

SELEENI
Seleenin saaminen ravinnosta on erittäin pitkälle riippuvainen maaperän seleenimääristä. Yleensä pohjois-eurooppalainen ruoka on seleeniköyhää, mikäli siihen ei ole lisätty seleeniä. Seleenin imeytyminen on tehokasta, eikä sitä säädellä. Eri ruoka-aineiden seleenin imeytymistehokkuus vaihtelee ja viljoista seleeni imeytyy tehokkaammin kuin eläinkunnan tuotteista. Seleenin toimintaa ei täysin ymmärretä, mutta se toimii ainakin antioksidanttina ja ylipäätään elimistön puolustukseen, jolloin seleeni sitoo itseensä myrkyllisiä raskasmetalleja, Seleeniä sisältävät proteiinit osallistuvat myös kilpirauhashormonin aktivointiin tai inaktivointiin.

Lähes kaikilla koirilla Pohjois-Euroopassa on jonkinasteinen seleenin puute, koska ravinto on useimmiten seleeniköyhää. Vakavampi seleenin puute muuttaa seleenientsyymien toimintoja ja heikentää kilpirauhashormonien aineenvaihduntaa. Seleenin ja jodin yhdistetty puutos aiheuttaa vakavamman kilpirauhasen vajaatoiminnan kuin jodi yksinään.

Seleeni on myrkyllinen, ja ero turvallisen saannin ja myrkyllisen annoksen välillä on pienempi kun muilla kivennäisaineilla. Koirien myrkyllisestä annoksesta ei ole tietoa, mutta ihmisillä noin 5 mg päivittäinen annos aiheuttaa myrkytyksen, selenoosin, jonka oireita ovat tukan lähtö, kynsivauriot, iho-oireet, hampaiden irtoaminen ja hermostolliset muutokset.



ELEKTROLYYTIT

KALIUM
Ravinnossa on yleensä riittämiin kaliumia. Kalium imeytyy lähes täydellisesti, ja suurin osa, noin 98 %, on solunsisäisessä nesteessä. Ravinnon kuitupitoisuuden kasvaessa kaliumin imeytyminen vähenee. Tämä on havaittu myös ruoissa, joiden tärkkelyksen lähteenä on tapioka, riisi tai peruna. Kalium on erittäin tärkeä elektrolyytti ja hivenaine, jota elollinen luonto sekä kasvit ja eläimet tarvitsevat. Kalium näyttelee keskeistä osaa solutason metabolissa, ja on erittäin tärkeä elektrolyytti koiran terveyden ja suorituskyvyn suhteen. Muiden elektrolyyttien lisänä annettu kalium estää tai vähentää rasituksesta johtuvaa läpivirtsaamista, pahimmillaan asidoosia. Lisäksi kalium vähentää osalla koirista lihaskireyttä ja spasmeja

Elimistön matala kaliumtaso voi aiheuttaa lihaskramppeja, asidoosista, kuivumista, refleksien hidastumista, masentuneisuutta ja itsepintaista ripulia. Kaliumin puutos ei käytännössä koskaan muodostu koirilla riittämättömän saannin takia, vaan liiallisen erittämisen takia.

NATRIUM
Natriumista 80% imeytyy paksusuolessa, ja jos ravinnossa on runsaasti liukenematonta kuitua, natriumin imeytyminen saattaa häiriintyä. Liian vähäinen natriumin saanti saattaa näkyä mm. levottomuutena, janona sekä runsaana virtsanerityksenä.Luonnollisia lähteitä ovat mm. liha, maitotuotteet ja vihannekset.

KLOORI
Kloorin puutetta ei ole raportoitu koirilla kuin koeolosuhteissa. Pääsääntöisesti sen saanti täyttyy jos natriumin saanti on kunnossa.

Huomioithan, että yllä mainitut saantisuositukset ovat suuntaa antavia. Eläimen vitamiini- ja hivenainetarpeet ovat aina yksilöllisiä. Vakavissa ongelmatilanteissa kannattaa aina kääntyä eläinlääkärin puoleen.

Lähteet: 
Koiran ruokinta - Merja Helleman ja Petri Marjeta 
Ulla Kivimäki: Koiran luonnonmukainen hoito (1994)
Saki Paatsama: Terve ja sairas koira (2000)  
www.katiska.info