Kuopiojoulu vol. 2

Sen verran palaan ajassa taaksepäin ja julkaisen postauksen, joka on ollut melkein viikon päivät kirjoitettuna. Sen julkaiseminen jäi kuulumis-postauksen jalkoihin. :)

*****

Mun ja tyttöjen toinen joulu omassa kotona ihan keskenään. Se on aika hauska, että sain (jälleen) osakseni hirmuisen paljon surkutteluja siitä, että kun nyt vietän aattoa ihan yksikseni enkä ole perheen parissa. Vooooi kuinka kurja kohtalo mulla nyt onkaan. Siinä vaiheessa, kun kerroin, että ihan itse tämän valinnan tein ja olen siihen tyytyväinen, valittelut loppui kuin seinään ja mua katsottiin kuin hullua. "Kuka nyt oikeasti tahtoo viettää joulun yksin?" No moi vaan, minä. :D

Meillä oli Oulun päässä tilanne, että kaikki oli hajaantuneet viettämään aattoa ties missä (äitini Rovaniemellä, veljeni vaimoineen kavereidensa luona ja isäni naisystävänsä luona). Mä olisin tahtonut mennä myös ihan pohjoiseen isovanhempieni luo (minun mielestä edelleen ainoa "oikea" paikka viettää aatto, sori iskä..) mutta koska koirat. Allergisten luo ei niin vaan tupsahdeta karvalasten kanssa ja koska Oulussa ei ollut tarjolla koirille sellaista hoitopaikkaa, jonne olisin ne tahtonut aatoksi luovuttaa, päätin viettää joulun jälleen kotona Kuopiossa. Ja valinta oli oikein hyvä. Tähän lisänsä vielä toi se, että yksi parhaimmista kavereistani vietti myös suhteellisen rauhallista kotijoulua Kuopiossa, joten meillä oli aikaa parantaa maailmaa useampana päivänä aaton ympärillä. ♥ Ei yhtään huonosti.

Aamusta piti tietty saada riisipuurot, jonka tällä kertaa onnistuin keittämään ilman sotkemisia. Viime vuonnahan onnistuin kiehuttamaan maidot levylle (kiitos puhelun, johon menin vastaamaan kesken kriittisen hetken :D ).

Se asia, mikä aattoaamusta jäi mieleen, on se, että mua hymyilytti. Ihan koko aamun. Moneen vuoteen en ole tv:tä aattona aukaissut mutta tänä vuonna taustahälynä oli joulupukin kuuma linja aamupuuron valmistumisen aikana. Ihan täydellinen hyvän mielen ohjelma! Eihän sitä voinut hymyilemättä katsoa, semisti olen jopa kateellinen lasten kykyyn uskoa joulupukkiin ja odottaa koko joulua. ;) Viime vuosina joulumieli on ollut kovinkin poissa, ja joulu on melkein ollut vaan yksi päivä muiden joukossa. Varsinkin nämä pari pääsykoelukuvuotta ovat olleet kyllä ihan omiaan viemään ajatuksia pois rentoutumisesta ja siitä, että voisi vaan laittaa kotia joulukuntoon ja vaan rauhoittua joulun viettoon. Ehk sekin tekee, että kaikki ihmiset ympärillä hehkuttaa vapaita päivä ja lomaa töistä. Itsellä se rytmi on kovinkin hämärtynyt, kun kaikki päivät periaatteessa ovat vapaita. Paitsi että ne ei ole, kun pitää lukea. Jotenkin siinä sitten kun istui sohvalla ja se vaan iski niin täysin kovaa, että herranjumala, saan viettää oikeasti  vapaan päivän. Vaan olla. Ei tarvitse aukaista kirjan kirjaa. Ihan paras tunne sillä hetkellä.

Niin, ja en tiennytkään että joulun klassikko-ohjelmasta Lumiukosta oli tehty jatko-osa. Lumiukko saa mut joka kertaa nyyhkimään mutta sehän nyt ei ollut sitten mitään tähän jatko-osaan verrattuna. Ties mitä patoutumia tuli kyllä purettua sen 20 minuutin aikana mitä ohjelma kesti. :D

Riimi ei ihan oikein ymmärtänyt mun itkukohtausta :D

Kuopioon satoi aattoa edeltävänä iltana muutaman sentin paksu loskalumikerros. Tämä oli kyllä yksi isoin asia, joka pelasti mun joulumielen (ja koko joulun) täysin. Se, ettei ruoho paistanut ja vettä tullut ihan kaatamalla (kuten sitten 25. päivä teki ja kaikki lumet hävisi sen siliän tien..). Olin kytännyt säätiedotusta jo pari päivää ja melkeinpä rukoillut, että aaton luvattu säätiedotus pitäisi paikkaansa. Ja siinä vaiheessa päivää, kun aurinko alkoi kurkkia pilvien lomasta, mun teki melkein mieli hihkua ääneen.

Lunta + auringonlasku + yksi Kuopion parhaimmista kuvauspaikoista = niin parasta! ♥

Päivän hymysaldo vaan kasvoi kasvamistaan päivälenkin vuoksi.

Kun olin saanut paleltuneet sormeni tarpeeksi lämpimiksi (+ käynyt kaikki sinä päivänä otetut kuvat läpi, eipä niitä ollutkaan kuin joku 400..) ja toivotellut muutamille ihmisille ihanaa joulua, vajosin sohvankulmaan loppuillaksi jatkamaan joululahjaprojektia. Kuudesta sukasta kolme tehtynä, ja 2 viimeisintä on valmistunut viime viikon sisällä. Että kyllä tämä tästä, etenee etenee! :)

Loppujen lopuksi kun tuota aattoa miettii, niin se varmasti oli aika monen näkökulmasta kuin yksi tavallinen vapaapäivä. En tehnyt paljoa. Mutta mulle se tuntui ihan täydeltä luksukselta. Ehkä siksi, että oli vaan niin täydellisen hyvä fiilis.  Ja pystyin oikeasti päästämään irti lukuajatuksista.

Huomaan olevani aina välillä aikas onnellinen. Ja onnekas. Monessa suhteessa. Sain aattona viestin mr. X:ltä (no just siltä, joka sekoitti mun lukemiset ihan täysin ekana vuonna, ja vähän jopa tokanakin), jossa toivoteltiin hyvät joulut. Aaton ympärillä tuli pohdittua sitten paljon omaa tilannetta, sitä missä olin vuosi-pari sitten ja missä nyt. Ja huomaan seisovani hyvin tukevasti kahdella jalalla. Etsin viime kevään itseäni. Ja oikeastaan sitä edeltävän syksynkin. En tiennyt mitä tahdon. Tajusin viikonloppuna, että olen todella tyytyväinen tilanteeseeni tällä hetkellä. Kaikki asiat tuntuvat liikkuvan juuri siihen suuntaan mihin pitääkin. Alkuvuoteen mahtuu isoja asioita, joita odottaa. Toteutuuko ne, sitä ei tiedä. Mutta suunnitelmaa on. Lukemiset itsessään verottaa yllättävän paljon voimia, varsinkin kun teen sitä suhteellisen suurella intensiteetillä. Joten ne arjen pienet ilot meinaa välillä hukkua lukutuskastelujen sekaan. Vaikka pääsääntöisesti tykkään mun arjesta nyt, niin ei tätä kevyeksi voi sanoa. Ehkä kuitenkin tyytyväisin olen siitä, ettei tämä lukeminen ole tähän mennessä ainakaan tuntunut pakotetulta. Ja vaiks välillä tympii, niin tällä aatolla ja sitä ympäröivillä vapaammilla päivillä jaksaa taas hetken.