Yllä tämän viikon kokoonpano. Ja ihanasti vielä kokojärjestyksessä. Ei ollut yhtään suunniteltua, kunhan pistin ne poseraamaan (porkkanan avulla, kyllä sosiaalinen on paine on kova ;) ) ja räpsäsin kuvan.
N:n ja hänen miehensä reissatessa Tsekeissä N:n serkkua moikkaamassa me viihdytettiin tyttöjen kanssa maanantaista perjantaihin Nallea ja Björniä. N:n äiti ei ollut varma miten teinijätkä jaksaisi työpäivät yksikseen kotona ja koska mulla oli oikein hyvin aikaa pitää vihulaista silmällä, otin vahtipestin erittäin tyytyväisenä vastaan. Meillä oli ihan älyttömän kiva viikko. ♥
Sain onneksi avaimen lainalapsien mukana, mikä osoittautui aika pelastukseksi. Ajattelin maanantai-iltana, että kyllähän nämä nyt nukkuu täällä meillä siinä missä kotonakin. Turhaa mä niitä tuohon naapuriin vien yöksi. Väääärin. Björkalla ja Nallella ei ole kotikotona pääsyä makuuhuoneeseen öisin ja kummankin sänkykäytös ei ollut ihan totuttua. Nakkelin puolet yöstä soopeleita alas sängystä ja heräsin viideltä siihen, että B kirjaimellisesti seisoi mun naamalla. Jossain vaiheessa yötä se myös könähti sängystä alas kurkotellessaan Islan häkkiä kohti.. Joo, meillä jostain syystä nukuttiin paljon paremmin, kun soopelit vietti seuraavat yönsä naapurissa omassa säkkituolissaan.
Yllättävän nopeasti sitä tottui muutaman ylimääräisen tassun huoltamiseen. B:llä kummiskin on jo sen verta ikää, että vahinkoja ei sattunut ainuttakaan sisälle ja muutenkin teinijätkä osasi käyttäytyä suht asiallisesti. Ensimmäisen illan kuljin poimimassa tavaroita Björkan suusta ja ulottuvilta. Aika nopeasti oma koti oli siinä kunnossa, ettei sohvapöydällä tai lattioilla ollut mitään tuhottavaksi kelpaavaa tai lipaston päällys oli puhdistettu kaikesta koirille sopimattomasta. Pari tyhjää tuikkujen kuorta ehti saada musertavan lopun ja kaksi lattialle jäänyttä koirien liharasiaa sai niin kovan käsittelyn, ettei kansia enää saanut kunnolla kiinni rasian reunojen ollessa hampaanjälkien koristelemat.
Viidessä päivässä opin myös aika hyvin hallitsemaan neljän remmin kombinaatiota. Lyhyet lenkit käytiin 2+2 kombolla takametsässä mutta pidemmille lenkeille suuntasin koko poppoon kanssa. Börnikselle tien reunassa pysyminen oli aika liukuva käsite ja jätkäkoira saattoi vilahtaa ihan yhtäkkisesti puolelta toiselle. Neljän koiran kanssa poukkoilevat teinikoirat on aika nounou, jotta remmit pysyy edes jossain järjestyksessä. Pientä hallintaa B:lle ja pitkät remmilenkit sujui aikas kivasti. Oltiin tehty tiistaina yksi rämmintälenkki metsässä ja jätettiin se suosiolla viimeiseksi. Plussa-asteiden takia koiriin tarttui niin jäätävät lumipaukut kainaloihin ja mahaan, ettei etenemisestä tullut mitään. Varsinkaan Islan kohdalla. Parin minuutin välein lumenpoistosessio, jotta Iips suostui liikkumaan edes muutamia metrejä. Kirjaimellisesti raahasin loppumatkan neljää koiraa remmissä kotiin, kun koko porukka oli ihan poikki (omistajan ohella) tunnin lenkistä.
Koti tuntui aika tyhjältä perjantaina, N:n äiti kävi hakemassa lainalapset maalle viikonlopuksi. Kauan ei tarvinnut ilman pusupoikaa olla, kun sain laumanjatkeet takaisin jo tänään sunnuntaina. Naapurit kotiutuu vasta huomenna aamusta, joten huollan vielä kööriä tämän illan. Tarkoitus olisi ollut, että vien ne nukkumaan jälleen omaan kotiin mutta avain ei palautunutkaan koirien mukana. Joutaapa nuo huomennakin; hyvin helpolla ollaan tämä ilta päästy, koska laumanjatkeet on ihan poikki aktiivisesta viikostaan. Börnis kuukahti hetkessä nukkumaan tänne päästyään ja reipas iltalenkki tuntui vievän loputkin energianrippeet tuosta jätkäkoirasta. Jätkä nukkuu tällä hetkellä mun jaloissa niin sikeästi, että olen saanut tökkiä sitä (vahingossa) jaloilla ties miten päin eikä mitään reaktiota. Siinä vaiheessa, kun meinasin rullata tietokonetuolilla päälle niin pää nousi hieman. Väsynyt teinipaimen. ♥
Viikko oli kokonaisuutena erittäin mukava. Tavan lenkit on meinanneet tuntua ihan hiukkasen raskaammilta kuin tavallisesti, kiitos talviflunssan. Jokavuotinen (semi)flunssa on yrittänyt puskea päälle jo viimeiset 2 viikkoa. Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että ollaan ehkä mahdollisesti jo voiton puolella. Ilmeisesti vastustuskyky on sen verta hyvä, ettei kuume nouse tai muut oireet ole kovinkaan pahat. Kuivan yskän on saanut pidettyä poissa syömällä pussin kurkkupastilleja. Ihan normaalisti olen juoksennellut treeneissä ja lenkitellyt koiria, joten suhteellisen helpolla on taas tämäkin semiflunssa hoitunut. Toki sitä voi miettiä, että olisiko sen kesto kenties lyhentynyt, jos olisin malttanut levätä edes hiukan mutta noo.. Ei mietitä. :D Olen äärimmäisen huono asettumaan ihan vain aloilleni, kun kerta olotila on tuntunut lähes normaalilta.
Loppuun vielä ei-niin-täydellisia kuvia mutta sellaisia kummiskin, jotka pistää hymyilyttämään. Björn ♥
