Kevyempää arkea

Parisen viikkoa hujahti kuin hetkessä. Oli viikonloppu ennen aattoa. Sitten pari päivää ennen aattoa, jolloin shopattiin ruokaa, tehtiin jouluruokaa, nähtiin kaverin kanssa, siivottiin kotia. Sitten oli jo THE päivä, jolloin sai rentoutua ihan kunnolla (♥) ja päästää kaikki lukuajatukset menemään. Ja siitä siten pikkuhiljaa paluu takaisin arkeen.. Joka siis oli enempi ja vähempi helppoa.. ;)

Tänä(kään) vuonna ei tullut tehtyä itse joulukortteja. Ei tähän pääsykoelukurupeamaan mahtunut mitään sellaista ylimääräisenä.. Ja niitä joulukortteja tuli lähetettyä vaan muutama juurikin niille ns. tärkeimmille ihmisille.

Lukusuunnitelmaa olen saanut muokata sitä mukaa miten päivät ovat edenneet. Aattoa edeltävästä viikosta tuli huomattavan paljon kevyempi mitä oli suunniteltuna. Keskellä viikkoa sain vihdoin Kiinanmaalta sen mitä oli tilattu jo kolmisen viikkoa sitten..

Paracordeja. Heijastavia vielä kaiken lisäksi. Eli nyt sitten lähti. Nimittäin tytöille uudet remmit. 

Lukot + muut härpäkkeet olivat tulleet postin lakosta huolimatta jo reilua viikkoa aiemmin. Olin kytännyt paracordien lähettäjän seurantalinkkiä päivittäin ja melkeinpä itkenyt sitä, että miten ihmeessä tavara seilaa vaan Kiinassa eestaas eikä päädy etiäpäin. Tilausseuranta näyttää edelleen, että paketti on Shanghaissa..

Kun kävin hakemassa postista paketin, olin niiin lähellä, etten kiljunut ääneen tajutessani mitä käsiini sain. En osannut yhtään odottaa, että pakettikorttia vastaan saisin läjän remmimateriaaleja. Yksi ilta meni sitten taiteillessa ekaa remmiä (yllättävän koukuttavaa!), ja saman viikon viikonloppuna tuli tehtyä toinen. Yllättävän aikaa vievää. Punomiseen itsessään saa menemään tunnin, varsinkin kun kehittelin tavallisen remmin ideaa astetta pidemmälle halutessani lopputuloksesta hiukkasen monikäyttöisemmän. Kynttilän kanssa leikkimiseen (remmien päiden polttamiset) ja käsilenkin ompeluun sai tuhrattua keposesti toisen tunnin. Varsinkin harjoitellessa ja yrittäessä räpeltää ilman sormien palamista. :þ

Luulis kestävän, murtolujuus 249 kg, ja on muutes kevyt! :) Valmis remmi painaa härpäkkeineen päivineen noin 97 g

Niin hirmuisen tyytyväinen ettei tosi. Uusia remmejä olin miettinyt jo useamman kuukauden, kun nuo entiset alkoi näyttää hajoamispisteessä olevilta. Kyllä näillä nyt kelpaa. Ja uudetkin saa tehtyä kädenkäänteessä, jos hajoavat tai heijastinosat kuluvat. Tosin se huono puoli näissä on, että näitä alkaa himota lisää. Niin että miten olisi erivärinen remmi joka viikonpäivälle? ;)

Riimin remmi - turkoosia sen olla pitää ♥

Remmithän toimii kuten tavalliset hihnat mutta Islaa ajatellen (inhoaa pannan ottamista pois, tuntuu epämukavalle selän kipujen tms. takia) kumpaakin remmiä on mahdollisuus käyttää ilman pantaa. Taipuu siis noutajataluttimeksi, erittäin käyttökelpoinen lyhyillä pissatusreissuilla tuossa takametsässä, jossa koirat juoksee vapaana anyway.

Aattoa edeltävään viikonloppuun osui myös neljän koiran huoltoa N:n poppoon täydentäessä meidän laumaa sunnuntain verran N:n ja hänen miehensä reissatessa etelässä. Sinänsä helpoin hoitokeikka ikinä; B osasi olla sisäsiisti ja kummatkin oli suhteellisen rättipoikkiväsyneitä lauantaista maalla.

Tein aattoa edeltävällä viikolla uutta lukusuunnitelmaa tammikuunkin osalta, ja hölläsin hiukkasen tahtia. Siinähän oli ihan hyvin varaa. Sekin, että samaisella viikolla aikaa kului remmiprojektiin sekä sunnuntaina isomman lauman huoltamiseen, mikä osaltaan vei aikaa lukemisilta. Ja tähän kun lisättiin vielä se, että vastoin ajateltua ja suunniteltua, pidinkin aaton jälkeiset päivät suhteellisen rentoina. Hommia tuli tehtyä muutamia tunteja päivässä kevyesti. Arkeen paluu tapahtui pääosin eilen maanantaina, jolloin pistin sitten tiukasti kellon soimaan kasilta ja vääntäydyin kirjojen ääreen ennen yhdeksää. Huvittiko? No ei! Siihen "lomamoodiin" kun pääsi, niin olisi oikein mieluusti jatkanut neulomisprojekteja ja vaan viettänyt ihanan harmonista aikaa sohvan pohjalla. Ja kyllä, just tuolta musta tuntui aaton jälkeen :D Kunnon rauhalliset zen-fiilikset, ajatukset tiukista lukupäivistä melkein itketti kuin innosti. Tämän se mulla tekee, lukurytmin hukkaus. Jo parissa päivässä. ;) Niin helppoa se on. Mutta se palautuu kyllä, kunhan vähän totuttelee..

Joululahjaa kaverille, kyllä tuon mitteliksi tunnistaa :)